torstai 15. tammikuuta 2015

Työpaikkakiusaamista



Olen työurani aikana nähnyt monenlaisia esimiehiä ja kollegoja. Joskus olen joutunut todistamaan työpaikkakiusaamista esimiehen taholta ja yrittänyt siihen puuttuakin, mutta harvoin kovin hyvin tuloksin. Yleensä edes esimiehelle asiasta huomauttaminen ei ole muuttanut ko. esimiehen toimintatapaa kyseistä henkilöä kohtaan.

Itse jouduin työpaikkakiusaamisen kohteeksi siirtyessäni uuteen työpaikkaan, erääseen viestintätoimistoon. Toimistossa oli siihen asti ollut vain yksi asiakkuuksista vastaava myyntihenkilö, Johannes. Hän oli siihen asti saanut valita asiakkaansa täysin vapaasti ja menestynytkin siinä suhteellisen hyvin. Johannes oli myös saavuttanut hyvän ja luottamuksellisen aseman myös suhteessa yhtiömme johtoon.

Minun tullessani taloon jaettiin asiakkuudet kahteen ryhmään: julkishallintoon ja yrityksiin. Johannes halusi itselleen julkishallinnon asiakkaat, joten minulle jäivät siis luonnostaan yritysasiakkaat. Tämä sopi minulle vallan mainiosti, sillä olin mieluummin tekemisissä yritysten kanssa - siellä päätöksenteko oli nopeampaa, eikä mitään julkisia tarjouskilpailuja tarvittu.

Toimittuani muutamia kuukausia tehtävässäni pyysin kerran Johannesta kahdenkeskiseen palaveriin, jotta voisimme yhdessä keskustella keinoista myynnin parantamiseksi. Aluksi Johannes ei ollut kovin halukas palaveriin, vaan vältteli sen pitämistä. Lopulta hän suostui usean pyyntöni jälkeen jäämään työpäivän päätteeksi kahden keskiseen palaveriin.

Palaverista tuli kovin yksipuolinen; minä kyselin Johannekselta hänen onnistumisistaan ja kerroin omia juttujani. Johannes vastaili kovin lyhyesti, eikä kovin halukkaasti tuonut julki omia vinkkejään. Päätimme palaverin siis hieman valjuissa tunnelmissa todeten, että teemme kumpikin vain parhaamme.

Seuraavana aamuna toinen myyntijohtajamme ja Johanneksen esimies pyysi minut huoneeseensa. Johannes oli kertonut hänelle palaverimme sisällön aivan toisenlaisena kuin se oikeasti oli ollut. Johannes oli väittänyt minun arvostelleen yhtiön johtoa ja kertonut muitakin paikkansa pitämättömiä väitteitä. Yritin oikaista myyntijohtajamme käsitystä, mutta hän uskoi mieluummin Johannesta, jonka tunsi jo pitkältä ajalta kuin minua - uutta työntekijää.

Samana iltapäivänä seurasi vielä toinen puhuttelu: yrityksemme varatoimitusjohtaja pyysi minut neuvotteluhuoneeseen ja kertoi kuulleensa samat väitteet, kuin mitä aamulla olin kuullut myyntijohtajamme sanomana. Oikaisin taas kertomalla asioiden oikean kulun, mutta seuraus oli samanlainen kuin aamullakin. Johannesta uskottiin enemmän, kuin minua. Varatoimitusjohtajamme totesi minulle: ”Vapauttaisin sinut tehtävistäsi, mutta se on sinun esimiehesi tehtävä. Mielestäni me emme voi pitää myyntimiestä, jonka puheista joku saa näin väärän käsityksen. Esimiehesi saa kuitenkin päättää, kun hän palaa työmatkaltaan.”

Seuraavana päivänä esimieheni palasi ja kävimme taas samat keskustelut, mutta hän onneksi uskoi minua eikä Johannesta. Sain siis jatkaa työssä, mutta hyvin pian huomasin, etten itse halunnut olla enää kyseisessä yrityksessä, jossa uskottiin liikaa valheita. Ilmapiiri tuntui painostavalta eikä kovin rakentavalta. Lähdin siis uusiin haasteisiin.

Myöhemminkään en koskaan ymmärtänyt Johanneksen toimintatapaa tai motiivia, mutta toki hän sai minun lähdettyäni paljon uusia asiakkaita – ja minun hankkimaani valmista kauppaa. Tämä lieneekin ollut ainakin yhtenä hänen motiivinaan.

Tätä tapausta pidän itse työurani ikävimpänä tapahtumana siksi, että läheinen kollega osoittautui täysin toisenlaiseksi, kuin olin hänet kuvitellut. Tämän epiosodin seurauksena lähdin myös työpaikasta, jossa olin uskonut tekeväni uuden, pitkän uran. 

En koskaan pysty antamaan tätä tapausta Johannekselle anteeksi, enkä koskaan jää hänen kanssaan keskustelemaan kun kaupungilla kohtaamme. Johannes oli mielestäni epälojaali ja suoraan sanottuna paska jätkä. Kukaan ei tarvitse hänenlaisiaan tuttavuuksia. 

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi kusipäiden kanssa.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Liiton mies


Joskus 80-luvun puolivälissä menin työhön erääseen suureen monikansalliseen yritykseen piiriedustajaksi. Tuohon aikaan yrityksessä oli tapana pitää myyntikokous aina neljän viikon myyntijakson päätteeksi ja kerran vuodessa tämän myyntikokouksen yhteydessä pidettiin myös oma kokouksensa kaikkien  yrityksen myyntimiesten kesken. Tähän kokoukseen eivät voineet osallistua yrityksen johto tai esimiehet, vaan se oli tarkoitettu ainoastaan meille myyntimiehille.

Kokouksen puheenjohtajana toimi myyntimiesten luottamusmies, joka oli hyvin aktiivinen puuhamies ja monessa mukana. Hän aloitti kokouksen tiedustelemalla kaikilta uusilta edustajilta, joko he olivat ammattiliiton jäseniä. Tällä hän tarkoitti SMKJ:tä (Suomen Myyntimiesten Keskusjärjestö Ry = nykyisin Myynnin ja Markkinoinnin Ammattilaiset SMKJ ry.).

Koska me tuoreimmat myyntivahvistukset olimme nuoria ja asiasta tietämättömiä, emmekä luonnollisesti kuuluneet liittoon, hän kertoi lyhyesti ammattiliiton toiminnasta, jakoi meille liittymislomakkeet ja kehotti meitä kaikkia liittymään ammattiliittoon.

Kokouksen pääasiallinen tarkoitus oli varmistaa, että yritys maksoi meille edustajille kaikille tasapuolisesti ja että kohtelu oli muutoinkin tasapuolista. Kävimme ensin keskustelun myyntipiirien jaosta sekä keskustelimme piirien tavoitteista ja niiden tasapuolisuudesta. Näistä vallitsi kohtuullisen hyvä konsensus, sillä vaikka toisissa piireissä tavoitteet olivat suuret, oli niissä myös paljon myyntipotentiaalia. Kaikki olivat siis kohtuullisen tyytyväisiä asioiden nykytilaan.

Seuraavaksi kokouksessa tarkasteltiin palkkojen tasapuolisuutta. Tuossa yrityksessä kaikilla edustajilla oli kiinteä kuukausipalkka ja vain tavoitteen ylityksestä saatoimme toisinaan saada ylimääräistä palkkiota. Lisäksi hyvänä vuonna, jolloin koko yrityksemme saavutti oman budjetoidun tavoitteensa, sai koko henkilökunta joulukuussa yhden ylimääräisen kuukausipalkan eli ns. "kolmannentoista kuukauden" palkan. 

Palkkojen vertailu kokouksessa toteutettiin siten, että jokainen kirjoitti ensin lapulle kuukausipalkkansa suuruuden, laput kerättiin ja puheenjohtaja laski näiden perusteella keskipalkan sekä ilmoitti alimman ja ylimmän palkan. Näin jokainen saattoi itse päätellä, vastasiko oma palkka omaa osaamista ja työkokemusta. Oli mukava huomata, että oma palkka ei ollut ainakaan se alhaisin, vaikka olinkin vasta aloittanut tehtävässäni.

Tuon reppurikokouksen seurauksena liityin SMKJ ry:n jäseneksi ja olen siitä asti ollut ammattiliiton jäsen. Jäsenenä saan mainion ja tasokkaan jäsenlehden (Myynti & Markkinointi) sekä paljon tuntuvia jäsenetuja, joista ainakin MOT Oy:n (Myynnin ja markkinoinnin Oikeusturva MOT Oy) palvelut, matkavakuutus ja koulutustarjonta ovat olleet minulle hyödyllisiä jäsenetuja.

MOT Oy:ltä olen saanut tarvittavia juridisia neuvoja ja apua esim. tilanteessa, jossa entinen työnantajani kieltäytyi maksamasta loppupalkkaani. MOT Oy:n juristin avulla sain pienten keskustelujen päätteeksi palkkani lopulta jopa 1,5 -kertaisena.

Tärkein syy liittyä ammattiliiton jäseneksi oli kuitenkin työttömyysturva, jota olen valitettavasti muutaman kerran joutunut käyttämäänkin. Onneksi päivärahan hakeminen on tehty liitossa helpoksi ja nykyään hakemusten täyttäminen käy jopa netissä. 

Olen todella tyytyväinen omaan ammattiliittooni ja suosittelen kernaasti kaikille myyntimiehille siihen liittymistä. Kustannus on verraten pieni saavutettuun hyötyyn nähden, vaikka ei minun laillani edes käyttäisi kaikkia jäsenetuuksia.   

Liity sinäkin Myyntimiehiin - se kannattaa varmasti! Pääset liittymään tästä
Lomakkeella kysytään, että mistä sait sait tiedon SMKJ:stä. Vastaa tähän: myyntireino.blogspot.fi

Myyntimiesten riistaviikko


Olin taas kerran saanut tehtäväkseni ottaa myyntimatkalleni mukaan uuden myyntimiehen, Miikan, koulutettavaksi. Miika oli pitkä ja puhelias nuorimies, joka osasi antaa arvoa hyvälle ruualle. Tämä ei kuitenkaan onneksi näkynyt hänestä päällepäin, vaan Miika piti itsensä hyvässä kunnossa kovalla treenillä.

Myyntimatkamme suuntautui tällä kertaa Pohjanmaalle. Matkallamme oli jo sovittuja tapaamisia seuraavissa kaupungeissa: Seinäjoki, Vaasa, Kokkola ja Oulu. Menomatkallamme Seinäjoelle päätimme yhdessä viettää tämän viikon erilaisia riistaruokia syöden, koska olimme kumpikin liharuokien ystäviä ja jokaiselle päivälle oli jo ennalta sovittu lounastapaaminen asiakkaan kanssa.

Seinäjoella lounastimme ensimmäisen asiakkaan kanssa. Minä nautin hirveän hyvää hirveä ja Miika jännittävää jänistä - asiakas söi jotain kalaa, muistaakseni siikaa. Kaupalliset asiat hoituivat mukavasti lounaan ohella ja asiakas oli tyytyväinen.

Seuraavana päivänä Vaasassa lounastimme erään meille hyvin tärkeän asiakkaan kanssa Ravintola Kanttarelliksessa ja söimme harvoin listalta löytyvää karhua sekä jälkiruuaksi nautimme talon erikoisuutta: kanttarellijäätelöä. Asiakas oli lounaan jälkeen erittäin tyytyväinen sekä ruokaan, että myös keskustelemiimme muutoksiin palvelussamme.

Kokkolassa lounastimme taas seuraavana päivänä asiakkaan kanssa. Nyt nautimme pääruokana alligaattoria. Olimme lopulta hieman pettyneitä sen makuun – tai oikeastaan sen mauttomuuteen. Työasiat tulivat kuitenkin lounaalla asiakkaan kanssa hoidettua ja asiakas oli silminnähden tyytyväinen.

Seuraavana päivänä Oulussa veimme asiakkaamme lounaalle ja tällä kertaa valitsimme ravintolan listalta peuraa ja fasaania. Asiakas söi kanssani peuraa ja Miika fasaania. Työasiat puhuttiin taas kuntoon pitkän lounaan aikana. Asiakas oli palaveriimme erittäin tyytyväinen ja kiitteli meitä vuolaasti palauttaessamme hänet takasin toimistolleen.

Seuraavana aamupäivänä kävimme vielä Oulussa muutaman asiakkaan luona ja ajoimme lopun päivää takaisin Helsinkiin. 

Kun jätin matkalaskuni esimiehelleni hyväksyttäväksi, hän katseli ravintolalaskuja naureskellen. ”Ei perkele pojat, tehän olette oikein irstailleet ruualla: hirveä, jänistä, karhua, alligaattoria, peuraa, fasaania… ja vielä kanttarellijäätelöäkin - siis mitä ihmettä!!”

Totesin vain, että olimme viettäneet asiakkaiden ja Miikan kanssa riistaviikkoa. Tehdyt kaupat olivat kyllä antaneet oikeutuksen tälle mässäilylle. Näinhän tuo oli, eikä tästä mitään napinaa esimieheltäni tullutkaan – hän olisi vaan itsekin halunnut olla mukana.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Väärä rekrytointi


Olen työurani haastatellut useita satoja myyntimiehiä sekä rekrytoinut ja kouluttanut useita kymmeniä myyntimiehiä tehtäviinsä. Joskus kuitenkin tekevälle sattuu vahinko eli ns. virherekrytointi. Tämä tulee aina kalliiksi yritykselle ja harmittaa rekrytoinnin tehnyttä sekä välillä myös koko muuta työyhteisöä.

Kerran työpaikkahaastatteluumme saapui Tommi, joka kertoi haastattelussa hyvin avoimesti ja laajasti omasta työhistoriastaan. Hän oli oman kertomansa mukaan tehnyt paljon kauppaa useiden meitä kiinnostavien ja myyntiponnistelujemme kohteena olevien yritysten kanssa. Etenkin autoalalta hänellä oli paljon kontakteja ja hän heitteli sujuvasti tarinan lomaan myös eri henkilöiden nimiä ja kertoi, että näiden kanssa kauppaa oli tehty. Omasta taustastaan hän kertoi olevansa läheistä sukua eräälle samannimiselle ministerille ja kotoisin Ahvenanmaalta.

Tommi vakuutti minut, esimieheni ja kolmannenkin haastatteluihin osallistuneen henkilön ja sopimussuhde solmittiin (Tommi aloitti meillä sopimussuhteisena toiminimi -yrittäjänä myymään palveluitamme). Aloitimme työt Tommin kanssa muutaman päivän koulutuksella. Hän sai itselleen yrityksemme työasun ja paljon myyntimateriaalia. Koulutuksen aikana minua hieman ihmetytti muutamat Tommin kysymykset, jotka eivät mielestäni oikein olleet kokeneen myyntimiehen kysymyksiä. En kuitenkaan kiinnittänyt niihin niin suurta huomiota, kuin olisi myöhemmän tiedon valossa pitänyt.

Koulutuksen jälkeen Tommi aloitti myyntityön. Joka päivä hän soitti minulle ja esitti uusia kummallisia kysymyksiä. Vastailin näihin kyselyihin parhaan kykyni mukaan, mutta olin lopulta jo aika kypsynyt tähän jatkuvaan kyselemiseen – minä halusin jo tuloksia. Tommi  kertoi, että nyt hänellä on keskustelut auki tämän ja tämän suuren asiakkaan kanssa eli kohta myynti räjähtää ja kauppoja syntyy kohta solkenaan.

No, eihän niitä kauppoja koskaan tullut, mutta tuli kyselyjä asiakkailta. Useat heistä ihmettelivät, että oliko tämä kaveri todella meillä töissä, kun hänen tarinansa olivat niin kummallisia. Muutama kummeksui Tommin tapaa lähetellä sähköpostia omasta hotmail –osoitteestaan. 

Sitten eräs autokauppias soitti minulle.”Te olette palkanneet Tommin. Oletteko tietoisia, että hänellä on melkoinen rikoshistoria: petoksia ja auton luvattomia käyttöönottoja yms.?” Hän on meidän autokauppiaden hyvin tuntema huijari, jolla ei ole mitään asiaa enää liikkeisiimme."

No emmehän me tienneet, mutta tämän puhelun jälkeen päätimme tarkistaa Tommin taustoja.  Tarkistettuamme hänen luottotietonsa Suomen Asiakastiedon rekisteristä, löytyi sieltä melko pitkä lista maksuhäiriöitä sekä tieto siitä, että Tommi oli ulosotossa todettu varattomaksi. Muutamalla puhelinsoitolla asiakkaillemme varmistui myös se, että monet Tommin mainitsemat nimet olivat todellisuudessa henkilöitä, jotka olivat olleet vahinkoa kärsineen autoliikkeen vastaavana silloin kun Tommi oli esim. ottanut liikkeestä auton koeajoon ja jättänyt sen palauttamatta. Tommi oli tällä tavoin toimien ajellut useita kuukausia koeajoon ottamillaan autoilla sekä tankannut kyseisiin autoihin polttoainetta huoltoasemilta ja poistunut maksamatta. Autoista hän oli luopunut vasta silloin, kun jäi kiinni ratsiassa tai muun liikenteenvalvonnan yhteydessä.

Näillä tiedoilla yhteistyötä ei kannattanut jatkaa, vaan sanoimme irti Tommin sopimuksen. Tämä yllätti selvästi Tommin, joka oli ilmeisesti uskonut pystyvänsä toimimaan meillä pidempään. Mitään tavaroitamme hän ei suostunut palauttamaan, eikä niitä toisaalta kannattanut hakea edes käräjäoikeuden kautta, koska totaalisen varaton mies oli kysymyksessä. Jälkeenpäin harmitti, kun emme olleet tarkistaneet Tommin luottotietoja eikä muidenkaan hänen tarinoidensa todenperäisyyttä. Jatkossa tarkistimmekin kaikilta hakijoilta aina vähintään luottotiedot.

Myöhemmin Tommin tapausta mietiskeltyäni päättelin, että tuskin hän oli mitään sukua mainitsemalleen samannimiselle ministerillekään. Koko hänen tarinansa oli keksittyä huuhaata, johon hän tosin taisi osittain jo uskoa itsekin.



sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Uimapukumallia etsimässä

Tämä tarina tapahtui Vaasassa parille reppurikaverilleni. He päättivät kerran kokeilla opiskelijakaupungissa, kuinka helppoa on nuorten naisten iskeminen oikein kunnon vedätyksellä.

Aluksi piti keksiä hyvä ja yhtenäinen tarina. Tällaisen pojat keskenään juovuksissa kehittivät: He esiintyisivät Triumph alusvaatevalmistajan markkinointimiehinä, jotka olivat etsimässä uusia malleja ensi kesän uimapukuja esittelemään.

Tarina oli siis valmis, joten kaverukset siirtyivät viereisen hotellin yökerhoon jakamaan tarinaa kaikille kauniille nuorille naisille. Kaikilta naisilta pyydettiin puhelinnumero ja luvattiin, että valittuihin otetaan yhteyttä heti seuraavana päivänä tai mahdollisesti myös myöhemmin, jolloin järjestetään katselmusia.


Illan aikana nuoria kauniita naisia, jotka olivat kiinnostuneita uimapukumallin työstä, ilmestyi yllättävän paljon. Kummallekin reppurille kertyi useita puhelinnumeroita nuorilta kauniilta naisilta. Illan mittaan kummallekin erän nainen oli kummankin kaverin mielestä paras kaikista, joten häntä päätettiin jututtaa hieman lähemmin jo illalla.

Tämä nuori opiskelijanainen, Tanja, oli liikkeellä kämppäkaverinsa, myös opiskelijanaisen, kanssa. Kaveri ei ollut kummankaan reppurin mieleen, vaan molemmat himoitsivat tätä Tanja -nimistä nuorta kaunotarta. Kun valomerkki jo läheni, reppurit päättivät ryhtyä suorasukaiseen kaupantekoon ja tarjosivat Tanjalle 1000 mk yhden yön seksistä kahden reppurin kanssa. Tanja katseli pöydälle aseteltuja rahoja ihmetellen ja vilkuili välillä kaveriaan, joka hänkin oli ihmeissään. 1000 mk oli tuohon aikaan iso raha opiskelijalle. Kun kauppoja ei heti syntynyt, korottivat reppurit tarjoustaan lopulta 3000 mk:n asti.

Kun tämäkään ei vielä saanut kappoja syntymään, keksivät reppurit lopulta oikein kauppamiehen konstin; he tarjosivat Tanjan kaverille 1000 mk ja lupasivat maksaa Tanjalle seuraavana aamuna 3000 mk. Nyt alkoi jo Tanjan kaverikin puhua Tanjaa ympäri ”Mieti nyt vähän, tuolla summalla maksetaan monen kuukauden vuokrat:” Hetken aikaa taivuttelua ja Tanjakin suostui. Tanjan kaveri lähti kotiinsa 1000 mk mukanaan ja Tanja kahden reppurin kanssa hotellihuoneeseen harrastamaan seksiä. 

Tanja saikin kuuleman mukaan elämänsä kyydit, mutta rupesi jo ensimmäisen reppurin naidessa valittamaan ja itkemään, jolloin reppurit heittivät Tanjan huoneestaan ulos – ilman rahoja. Mitähän Tanja mahtoi kertoa illasta kämppikselleen saapuessaan kotiinsa – vai kertoiko mitään?

Tätä tarinaa nämä reppurit hyödynsivät myös seuraavalla kerralla Vaasassa yöpyessään, silloin muutama puhelinnumeronsa antanut nainen kutsuttiin hotelliin katselmukseen, mutta mitä siellä tapahtui, sitä ei tämä tarina kerro.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Naisen iskemisen ennätys

Vanha työkaverini, Timppa, ansaitsee aivan oman tarinansa. 

Olimme Timpan kanssa kollegoja 80-luvun puolivälissä, päivittäistavaroita kauppaavassa perheyrityksessä. Timpan myyntipiiri oli Turun alue ja minun Lahden alue. Tapasimme siis vain myyntikokouksissa, mutta niissä pidimmekin jatkuvasti yhtä. Myyntituloksissa olimme molemmat aina alueemme kolmen parhaimman edustajan joukossa. Timppa ei viihtynyt montaa vuotta yrityksessämme palveluksessa, vaan päätti ryhtyä yrittäjäksi.

Timpan yritys teki kuitenkin konkurssin, mutta tämä häntä ei lannistunut, vaan hän jatkoi yrittämistä. Timppa teki erilaisia myyntihommia ja kauppa kävi hyvin, mutta matkahommat vaativat veronsa ja Timpan vaimo haki eroa.

No, eihän Timppa koskaan mikään pulmunen ollut vaan oli toki aina ollut kiinnostunut kauniista naisista – ja niitähän oli sutkille myyntimiehelle myös tarjolla. Näistä olen jo muutamissa tarinoissani kertonutkin (mm. Savon murretta, Geneve-Montreux ja Suomen paras myyntimieshotelli). Timpan naiset olivat yleensä tasokkaita kaunottaria ja avioeron myötä Timpan kiinnostus naisiin vain yltyi.  Saatoin huomata sen useasti matkoillani, kun pyörimme Timpan kanssa samoissa hotelleissa ympäri Suomen. Timppa oli myyntimiehenä sitä lajia, joka pystyi halutessaan myymään vaikka isoäitinsä nuorena neitsyenä. Tämä myyntitaito oli vahvaa valuttaa myös naismarkkinoilla.

Timppa vaihtoi usein asuinpaikkaa (toisinaan naisten vuoksi) ja asui ainakin Lahdessa, Turussa, Salossa, Helsingissä, Riihimäellä, Varkaudessa - toisissa paikoissa jopa useaan otteeseenkin- Hän meni toistamiseen naimisiinkin, mutta erosi. Asuessaan kerran Turussa eräässä vuokratalossa, Timpasta tuli talon yh-äitien suosikki ja koska sutinaa oli useammankin kanssa, nämä kutsuivat häntä nimellä "Yhteishyvä".

Nopeiden autojen ystävänä Timpan autot vaihtuivat usein ja toinen toistaan hienompiin. Timpalla oli tapana ajaa pidemmillä matkoilla aina housut auki, josta huomautinkin hänelle kerran ”Eihän noin hienoa autoa voikaan ajaa sepallus kiinni”.

Toyota Celica Supra
Kuopiossa kävimme kerran Timpan kanssa torikahvilla ja Timppa ajoi punaisen Toyota Celica Supra urheiluautonsa aivan torikahvilan viereen, todeten ”Mulla on tähän pysäköintiin nimismiehen lupa.” Tällä hän viittasi ulosottovelkoihinsa, joista oli nimismiehen kanssa neuvoteltu.

Tällä autolla Timppa teki myös naisen iskemisen epävirallisen Suomen ennätyksen. Ajaessaan Riihimäellä erään ravintolan eteen, hän huomasi kaksi viehättävää naista. Timppa avasi autonsa ikkunan, viittasi vaalealle kaunottarelle sanoen” Tuletko kyytiin?” Tästä Timpan ilta jatkui naisen kanssa aamuun. Tämä oli Timpan itsensä mukaan hänen nopein saavutuksensa naisen iskemisessä – alle kaksi minuuttia. 

En usko, että kukaan on pystynyt parempaan kuin Timppa.