Joku muu hoitaa

Monissa yrityksissä olen törmännyt ihmisten asenteeseen, että joku muu hoitaa. Tästä asenteesta löytyy lukuisia esimerkkejä, jotka ovat tyypillisiä lähes jokaisessa yrityksessä.

Tällaisia ovat mm. seuraavat tilanteet:

- yrityksen keittiössä likaiset astiat jätetään lojumaan tiskialtaaseen – joku muu hoitaa ne sieltä astianpesukoneeseen.

- käytävälle putoaa roska tai kahvia – joku muu siivoaa kyllä jäljet.

- palaverin päättyessä neukkariin jäävät likaiset kahvikupit, servettejä tai muuta paperia, murusia pöydälle yms. – joku muu siivoaa kyllä neukkarin.

- tavarantoimittaja tuo lavan kopiopaperia tai muutamia laatikoita ja ne jäävät aulaan odottamaan paikalleen laittamista – joku muu kantaa laatikot oikeille paikoilleen.

- yrityksen aulassa, käytävällä tai neukkarissa on monta palanutta lamppua tai välkkyviä loisteputkia – joku muu vaihtaa lamput uusiin.

Missä on se joku muu, joka nämä kaikki ja monta muuta asiaa hoitaa? 

Oikea vastaus on myyjä. 

Myyjän tulee huolehtia siitä, että yrityksen tilat ovat aina valmiina vastaanottamaan asiakkaan. Myyjän ei tarvitse välttämättä itse siivota, kantaa laatikoita tai vaihtaa lamppuja, mutta hänen tehtävänsä on huolehtia, että asiat tulevat hoidettua mahdollisimman nopeasti. Koskaan ei voi tietää, koska asiakas marssii ovesta sisään.

Myyjän kannattaa aina yrityksen tiloissa liikkuessaan miettiä; miltä yrityksemme tilat näyttävät sellaisesta henkilöstä, joka tulee sinne ensimmäistä kertaa. Minkälaisen ensivaikutuksen tämä henkilö yrityksestämme saa?

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran!

Asia koskee yrityksen koko henkilöstöä ja heidän käytöstään laajemminkin:

- kuinka yrityksessä puhutaan (äänekäs kiroilu ja asiattomat kommentit eivät anna hyvää kuvaa)

- minkälaista materiaalia työpisteissä on näkyvillä (ei pornokuvia tai tyttökalentereita)

- miten henkilökunta pukeutuu (myyntimies ei voi olla shortseissa ja lipokkaat jalassa)

- toisten asiakkaiden tietoja tai muuta luottamuksellista materiaalia ei saa olla toisten asiakkaiden nähtävillä (muuten asiakas miettii, että myös hänen materiaalinsa on kaikkien nähtävillä)

- kotieläinten paikka ei ole työpaikalla (asiakas voi olla allerginen tai pelkää eläimiä)

Myyjän kannattaakin aina olla aktiivisesti huolehtimassa asiakkaan ensivaikutelman luomisesta. Kysehän saattaa olla juuri omasta tärkeästä asiakkaasta ja vuosisadan kaupasta.

Muista: 
Se joku muu ei ole meillä töissä – itse pitää tehdä!

Maanpetturit stadionilla

Yrityksemme sponsoroi vahvasti suomalaisia urheilijoita. Aina kun Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelu järjestettiin Suomessa, oli yrityksellämme tapana varata osa katsomosta asiakkaittemme käyttöön. Suomi-Ruotsi maaottelu järjestettiin Olympiastadionilla ja stadionin edustalla oli Paavo Nurmen kentälle pystytetty kisojen ajaksi teltoista kisakylä. Osassa teltoista kaupattiin kaikkea mahdollista kisakrääsää ja osa oli pystytetty vieraiden syöttämistä ja juottamista varten.

Me myyjät kestitsimme asiakkaitamme ennen ottelun alkua teltoissa ja osa asiakkaista tulikin tästä syystä paikalle ajoissa. Toiset eivät tulleet paikalle lainkaan ja osa ei vaivautunut edes ilmoittamaan, etteivät pääse tulemaan, vaikka olivatkin etukäteen ilmoittautuneet. Tästä johtuen meidät myyntimiehet velvoitettiin taas kerran soittelemaan väkeä paikalle viime hetkellä, jotta katsomo ei olisi tyhjänä. Tunnelmahan kärsisi, jos katsomomme olisi kovin tyhjä.

Asiakkaita oli aika vaikea näin lyhyellä varoitusajalla saada paikalle, mutta muutama tuttu toki paikalle saatiin. Itse luotin taas tuttuun reppurikaksikkoon: Jaakko ja Miika lupautuivatkin heti soitettuani tulemaan paikalle pikimiten.

Kaverusten saapuessa otimme yhdessä muutamat neuvoa antavat ravintolateltassa ja ostin meille kaikille kolmelle molempien maiden liput, jotta saisimme taas katsomossa kunnon shown aikaiseksi.

Ottelun aika pidimmekin katsomossa melkoista meteliä yllä; kannustaen koko ajan Suomea Suomen liput liehuen. Kun ruotsalainen teki omaa suoritustaan vaihdoimme Suomen lipun Ruotsin lippuun ja ”Heja Swerige!” kaikui taas kolmesta kurkusta keskellä suomalaiskatsomoamme.

Suomalaisten voittoja juhlimme riemuiten koko muun katsomon kanssa, mutta ruotsalaisten voittoja juhlimme kolmestaan keskellä muuten hiljaista suomalaiskatsomoa. Jaakko ja Miika tekivät ruotsalaisten voittaessa taas perinteiset halaukset ja käytävätuuletukset voitontansseineen Ruotsinlippuja samalla heilutellen. 

Hyvä kisafiilis on siis asennekysymys: Voihan sitä hyvää suoritusta juhlia, vaikka se ei olisikaan oman joukkueen. 

Vai voiko? 

Toisille urheilu on niin vakava asia, että tuollainen käytös lähentelee heidän mielestään jo maanpetturuutta.

Väsymys ratissa on vaarallista

Reppurikaverini Timo tapasi tehdä usein pitkiä työpäiviä, jotta hän saattoi pitää myös pitkiä usean päivän vapaita. Usein hän saattoi tehdä viikot jopa 12-14 tuntisia työpäiviä, jos vain asiakkaat olivat tavoitettavissa.

Kerran erään tällaisen viikon työputken jälkeen, hänen ajellessaan iltamyöhällä kotia kohti, hän nukahti autonsa rattiin, mutta heräsi auton kyntäessä jo tien viertä. Timo sai viime hetkessä käännettyä autonsa takaisin tielle, mutta aivan tappiotta tästä ei selvitty: kolme rengasta oli puhki, joten yksi vararengas ei riittänyt matkan jatkamiseen. Paikalle oli siis tilattava hinausauto. Tässä oli se hyvä puoli, että Timo saattoi nyt ottaa pienet torkut autoa odottaessaan.

Toisen kerran tämä samainen Timo ajoi autonsa huoltoaseman harjapesuun ja istui kuskin paikalla lepuuttaen hetken silmiään. Hän heräsi siihen, että huoltoaseman henkilökuntaan kuuluva mies koputti auton ikkunaan sanoen: ”Voitko siirtää autosi pois pesuhallista, että seuraava auto pääsee pesuun?”

Väsyneenä ajaminen on tuttua varmasti monelle myyntimiehelle. Itse pyrin aina väsymyksen iskiessä pitämään pienen tauon tai ajamaan ikkunat auki, jolloin tulee niin kova viima, että unihiekatkin lentävät pois silmistä. Toisinaan olen myös ottanut pienet unet autoni takapenkillä ja tähän onkin minulla jo kehittynyt melkoinen taito. Armeijassa opin nopean nukahtamisen taidon ja nykyään pystyn myös etukäteen päättämään, kuinka pitkään nukun. Jos päätän, että nukun esim. vain 15 min, herään juuri ennen puhelimeeni asettamaani herätystä. Tämä on kätevää, sillä pienetkin unet auttavat taas jaksamaan.

Eräänä aamuna minulle soitti paikallinen edustajamme Kouvolasta. Hän kertoi, että siellä kilpailijamme nukkuu sikeästi autossa Citymarketin edessä, vaikka kauppa oli ollut jo tunnin auki. Asiakkaat olivat katselleet tätä naureskellen, koska auto oli näkyvästi firman värein ja logoin teipattu. Kaveri oli ilmeisesti lähtenyt aikaisin Helsingistä pimeässä ajamaan Kouvolaan ja perille saavuttuaan ajatellut nukkua pienet unet ennen myymälän avautumista- Hän olikin sitten nukkunut vähän pidempään, kuin ilmeisesti oli ollut tarkoitus.

Kaverini Jaakko, nukahti myös kerran pohjoisesta kotiin tullessaan. Lahden moottoritien liittymästä alas Järvenpään eteläiseltä rampilta ajaessaan Jaakko nukahti rattiin ja auto jatkoi rampilta suoraan metsään. Jaakon iso maasturi (Toyota Land Cruiser) katkoi metsään mennessään pienen koivikon, mutta pysyi onneksi pyörillään, eikä edes kärsinyt muutamaa klommoa suurempia vaurioita. Järvenpään rampilla on koivikossa yhä vielä vuosienkin jälkeen nähtävissä Jaakon tekemä oikaistu ajolinja, jossa kasvaa selkeästi muuta puustoa pienempiä koivuja.

Pitkillä matkoilla kannattaa siis välttää väsyneenä ajoa ja pitää välillä pieni kahvitauko – tai vaikkapa nukkua hetki autossa. Minä suosittelen tuota jälkimmäistä kaikille, jotka osaavat nukahtaa nopeasti.

Jääkiekon MM-kisat 1997 Helsingissä

Jääkiekonmaailmanmestaruuskilpailut 1997 pelattiin Suomessa kolmella paikkakunnalla: Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Pari vuotta aikaisemmin Suomi oli voittanut MM-kultaa ruotsalaisen päävalmentaja CurtLindströmin johdolla. Näihin vuoden 1997 kisoihin päättyi Curren kausi Suomen A-maajoukkueen johdossa.

Hartwall Areena iltavalaistuksessa

Yrityksemme oli varannut mittavan määrän lippuja kaikkiin Helsingissä pelattaviin otteluihin juuri parahiksi kisoja ennen valmistuneelta Hartwall Areenalta. Asiakkaittemme kestitsemistä varten oli Hartwall Areenan viereen pystytetty meille oma teltta ja paikalla oli myös kokoustiloiksi varattu näyttelybussi. Meille myyjille MM-kisat tarkoittivat reilun viikon päivystystä joka päivä iltapäivästä yömyöhään yrityksemme teltalla ja bussilla. Halutessaan pääsi oman asiakkaidensa kanssa mukaan kaikkiin matseihin.

Päivystys alkoi iltapäivällä, jolloin ensimmäiset asiakkaat saapuivat teltallemme ruokailemaan ja nauttimaan yrityksemme vieraanvaraisuudesta. Osa asiakkaista viihtyi teltassa niin hyvin, että seurasivat matsit mieluummin teltan monitoreista, kuin lähtivät halliin katsomaan. Näin siksi, että teltassa tarjoilu toimi kokoajan, mutta hallissa vain erätauoilla. Itse olin jo loppuviikosta aika väsynyt koko touhuun ja jäin kernaasti teltalle, enkä enää lähtenyt hallille. Näin siksi, että teltalta saattoi lähteä kotiin viimeisen matsin alkaessa, jos omia asiakkaita ei telttaan jäänyt.

Tsekki – Ruotsi ylemmän välisarjan otteluun ei ollut kovin monella asiakkaalla intoa lähteä, joten viime hetken peruutuksia tuli useita. Jotta varaamamme katsomo ei olisi tyhjä, kehotti myyntijohtajamme meitä myyjiä soittamaan kaikille mahdollisille, jotta liput eivät jäisi käyttämättä ja katsomo tyhjäksi. Soitin itse ”asiakkaikseni” pari tuttua myyntimiestä, jotka tiesin koviksi urheilun ystäviksi.

Kaverini Jaakko ja Miika saapuivatkin paikalle hyvin pian ja mainiosti ennen illan ottelua. Nautimme yhdessä tarjoiluista teltassamme ja siirryimme hyvissä ajoin Hartwall Areenan puolelle. Hallilla oli lukuisia krääsäkauppiaita ja päätimme ostaa Jaakolle ja Miikalle Ruotsin joukkueen pelipaidat ja isot Ruotsin liput kummallekin. Pitihän naapuria nyt kannustaa, kun vastassa oli Tsekki.

Matsin aikana Jaakko ja Miika pitivät melkoista elämää katsomossamme, jossa olivat ainoat Ruotsin pelipaitoihin pukeutuneet ja Ruotsin lippuja heiluttavat ihmiset. Ruotsin joukkueen saatua maalin, pitivät kaverukset kahden miehen maalijuhlat katsomon käytävällä toisiaan halaillen, Ruotsin lippuja heilutellen ja ”Heja Swerige!” huutoa huudellen. Kaveruksilla fiilis oli katossa, vaikka muut suomalaiskatsojat vähän touhulle naureskelivatkin. 

Ruotsi voitti lopulta 1997 kisoissa MM-hopeaa, kulta meni Kanadalle ja pronssi Tsekille. Suomi oli omissa kotikisoissaan viides. Kisat olivat kuitenkin ikimuistoinen ja onnistunut asiakastilaisuus, jossa kaikki järjestelyt sujuivat todella hienosti ja josta asiakkaat kiittelivät vuolaasti myöhemmin.

Turha kiire kostautuu

Myyntimiehillä on aina joskus kiire. Toisinaan kiire on itse aiheutettu, koska liikkeelle on tullut lähdettyä hieman liian myöhään. Liikenteessä ei kuitenkaan koskaan pitäisi olla kiire. Se johtaa yleensä liian suureen ajonopeuteen ja siitä johtuviin sakkoihin.

Itselleni kiire tuli todella kalliiksi eräänä keväänä, kun olin juuri edellisenä syksynä saanut uuden työsuhdeautoni, todellisen namun, josta kerroin aikaisemmassa tarinassani (kts. Autoliikkeen huippumyyjä).

Autoni oli 2 litrainen Opel Vectra jossa oli paljon extrasälää mm. korisarja, spoilerit, madallettu alusta, tehoputkisto ja alla todella leveät matalaprofiilirenkaat upeilla kevytmetallivanteilla.  Opelini ulkoväri oli upea metallinhohtoinen musta ja se oli kuin karamelli - varmasti jokaisen automiehen unelma.

Oli kaunis aurinkoinen kevätpäivä. Tie oli kuiva ja liikennettä vähän. Olin palailemassa asiakastapaamisesta Helsingin keskustasta kohti Herttoniemessä sijaitsevaa yrityksemme konttoria. Minulla ei todellakaan ollut kiire mihinkään. Kulosaaren sillalla eteeni tuli muutaman auton jono. Koska vasemmalla kaistallakin oli muutama auto, survaisin kaasun pohjaan ja ohitin vauhdilla kaikki autot oikeanpuoleista tyhjää kaistaa käyttäen. En ehtinyt kovin pitkälle, kun taakseni tuli Teollisuuskadun suunnalta moottoripyöräpoliisi ja pyörässä vilkkuivat sekä sininen hälytysvalo että punainen pysäytysvalo.

Pysähdyin tien reunaan ja poliisi pysäköi pyöränsä autoni taakse. ”Sulla taisi olla vähän kiire. Nopeutta oli tutkan mukaan 105 km/t ohitustilanteessa 60 km/t alueella ja ohitit autot oikealta. Ota ajokortti ja rekisteriote ja tule tuonne pyörän luokse.” 

No, sain aika rapsakat sakot, muistaakseni yli 3000 €, ja ajokorttini lähti samalta istumalta kuivumaan. Sain kuitenkin luvan ajaa autoni kotiin. Seuraavalla viikolla sain kutsun kuulusteluun Poliisin lupa-asioiden käsittelyyn Punanotkonkadulle. Menin sinne nöyränä poikana, koska odotettavissa oli kuukauden mittainen ajokielto. Onnistuin kuitenkin vakuuttamaan asiaani käsittelevälle, poliisimiehelle, että ajaisin jatkossa rauhassa. Koska tein työtäni provisiopalkalla, olisi kuukauden ajokielto tarkoittanut aika tuntuvaa palkan vähennystä.

Selvisin lopulta onneksi vain kahden viikon mittaisella ajokiellolla, joka sekin tuntui kyllä automiehestä todella pitkältä ajalta. Onneksi noille viikoille mahtui paljon kosteita asiakastilaisuuksia, joissa ajokortittomana oli paljon hauskempaa. Lisäksi veimme tuolloin asiakkaitamme ajamaan cartingia sekä rallicrossia, joten pääsin kuitenkin ajamaan suljetulla rata-alueella.