Käyntikortti - pala historiaa vai edelleen tätä päivää

Aina välillä sosiaalisessa mediassa keskustellaan käyntikorttien tarpeellisuudesta. Yleensä mielipiteitä on monia, mutta varsin moni toivottaa käyntikortit turhiksi menneen ajan muinaisjäänteiksi, joilla ei nykyään ole enää mitään tekemistä busineksen kanssa. Tämä perustellaan sillä, että kaikkihan ovat nykyään somessa, joten erilaiset somekanavat ovat korvanneet käyntikortit.

Omasta mielestäni näin ei ole, eikä varmasti monen muunkaan myyntityötä tekevän mielestä. Käyntikorttien hyödyt ymmärtää varmasti jokainen, joka tekee myyntityötä ja tapaa asiakkaita.

Käynti kortti on yhä edelleen erittäin toimiva myynnin ja markkinoinnin väline. Ihmisten kohdatessa henkilökohtaisesti ojennettu käyntikortti voi jättää vastaanottajalle lähtemättömän vaikutuksen varsinkin, jos kortin antamiseen ja sen ulkoasuun on kiinnitetty riittävästi huomiota.

Käyntikortinhan voi ojentaa ja vastaanottaa ns. japanilaistyylisesti kahdella kädellä tai kortista voi esim. antamishetkellä näkyvällä eleellä taittaa kulman. Molemmat tapoja, jotka jäävät mieleen. On myös hyvä tiedostaa, että on ihmisiä, jotka keräävät kortteja ja ylläpitävät verkostoaan näiden korttien kautta. Kortit voivat olla esim. kansiossa, nipuissa tai vain pöytälaatikossa ja niitä selataan aina, kun haetaan uutta yhteistyökumppania. Oma toimintatapasi ei välttämättä ole sama kuin korttisi vastaanottaneen henkilön tapa. Kaikki eivät myöskään vielä käytä sähköisiä välineitä, joten kortti auttaa heitä muistamaan Sinut. Auta siis asiakastasi muistamaan sinut ja anna hänelle käyntikorttisi.

Käyntikortin ulkoasulla on myös suuri merkitys. Kun suunnittelet käyntikorttia, tee siitä erottuva ja sellainen, jonka vastaanottajan varmasti tallettaa tulevaa tarvettaan varten. 

Muista muutama tärkeä pointti kortin suunnitteluun: 

1. Halvalla ei saa hyvää. Laadukas, hyvälle paperille painettu kortti, jossa on erikoinen painatus tai leikkaus sekä joku poikkeava idea.

Vaikka jaat paljon kortteja, ei niistä silti kannata säästää. Voit tehdä yleisemmin jaettavaksi ns. erottuvan peruskortin ja erikseen laadukkaammat kortit henkilökohtaisiin asiakastapaamisiisi. 

2. Käyntikortin materiaalin ei aina tarvitse olla paperia. Kortti voi olla esim. metallia, puuta, kartonkia, lasia, muovia, jne.  Valitse materiaaliksi Sinua, yritystäsi ja tuotteitasi tai palveluitasi parhaiten palveleva.

3. Kortin muoto ja koko voi olla jotain muutakin kuin ns. vakiostandardi. Erikoinen malli erottuu esim. jonkun tapahtuman aikana kertyneistä korteista varmemmin ja jää paremmin asiakkaan mieleen.

4. Oma nimi on pakollinen tieto. Pelkällä yrityksen nimellä tehdyt kortit eivät kiinnosta. Ihmiset seuraavat ihmisiä, eivät yrityksiä.

5. Hyvä kuva on aina paikallaan. Oma kuva kortissa auttaa vastaanottajaa muistamaan kasvosi. Myöhemmin asiakkaan on helpompi hahmottaa kenet on tavannut henkilökohtaisesti.

Opettele myös antamaan ja vastaanottamaan käyntikortti erottuvalla tavalla. Eräs menestynyt myyntimies opetteli japanilaisille tyypillisen tavan: hän antaa kortin aina kaksin käsin ja ottaa myös asiakkaan kortin vastaan molemmin käsin. Toinen menestyvä myyntimies tapasi taittaa aina omasta käyntikortistaan oikean yläkulman ennen sen ojentamista asiakkaalle. Molemmat tapoja, jotka jäävät mieleen. Mieti itsellesi oma persoonallinen tapasi erottua tässä asiassa. 

Kortin saatuasi keskity aina hetkeksi saamaasi korttiin, lue se mielessäsi huolellisesti läpi ja kysy kortin antajan jotain esim. yrityksestä. Laske kortti eteesi pöydälle ja jätä se siihen palaverin ajaksi. Laita kortti talteen vasta palaverin päätyttyä. 

Kun palaat toimistolle; Ota esiin kortit, avaan Linkedinin ja etsi jokaisen kortin antajan sieltä. Laita heti verkostoitumiskutsu ja aina henkilökohtaisen viestin kera. Säästä itselläsi erikoiset tai muuten Sinua kiinnostavat kortit ja laita ne paikkaan, josta löydät ne helposti silloin kun niitä tarvitset.

Käyntikortilla voi ja kannattaa siis edelleen erottua tusinamyyjien harmaasta massasta. Tämän voit tehdä sekä erottuvalla käyntikortilla, että tavallasi antaa tai vastaanottaa käyntikortti asiakkaalta. 

Hyviä asiakastapaamisia Sinulle.

Julkisen sektorin palvelua

Työskennellessäni Helsingin kaupungin kotihoidon parissa olen usein joutunut ihmettelemään, kuinka asioita voidaan tehdä näin. Olen joutunut tilanteisiin, joihin en voisi kuvitellakaan joutuvani yksityisellä puolella. Kerron tässä muutaman esimerkin.

Keväällä, kun kotihoidon autoihin piti vaihtaa suvikumit alle, jouduin tilanteeseen, joka olisi voinut olla vaikka piilokamera ohjelmasta. Tarina alkoi oikeastaan jo siitä, että renkaiden vaihtoon oli varattava tarkka aika, vaikka Staran (=Helsingin kaupungin Rakennusvirasto) varikon hallissa oli renkaiden vaihdon aikaan jatkuva päivystys. Jonottaminen ei silti ollut mahdollista, jos aikaa ei ollut varattu.

Ajoin siis paikalle sovittuun aikaan ja huoltohallissa oleva nuori mieshenkilö viittoi minut ajamaan sisään ja autonosturin päälle. Autosta ulos hypättyäni hän nosti auton ylös mitään sanomatta ja meni auton oikealle puolelle irrottamaan talvirenkaat. Kesärenkaat olivat vieressä jo valmiina, joten renkaidenvaihto oli aika nopea toimitus. Vielä ilmanpaineiden tarkistus, pölykapselit päälle ja homma oli valmis – siis vain oikean puolen renkaat oli vaihdettu! Nyt tämä nuori mies poistui äänettömänä huoltohallin takaosaan istuskelemaan, nosti jalat pöydälle ja alkoi näprätä älypuhelintaan. Siis mitä nyt tapahtuu?!! Ehdin jo etsiä katseellani piilokameraa, kun toisaalta varastosta saapui toinen nuorimies, joka mitään sanomatta alkoi nyt vuorostaan vaihtaa autoni vasemmanpuoleisia renkaita. Onneksi hän siis sentään tuli, eikä ollut esim. sairaslomalla, koska silloinhan olisin varmaankin joutunut tulemaan toisena päivänä uudestaan vaihdattamaan toisen puolen renkaat.

Toinen vastaava tapaus sattui samaisella varikolla. Olin ajanut kotihoidon auton huoltohalliin, tarkoituksenani imuroida auto sisältä. Pyysin lähellä istuvaa nuorta miestä vaihtamaan samalla auton palaneen jarruvalopolttimon. Hän kohotti katseensa älypuhelimestaan ja sanoi: ”Ei pysty. Ei kato ole työmääräystä.” Näin sanottuaan hän jatkoi kännykkänsä näpertämistä. Auton imuroituani ajoin sen ulos hallista talon toiselle puolelle, marssin töiden vastaanottoon ja pyysin polttimon vaihtoa. Hetken päästä samainen nuorimies haki autoni, ajoi sen takaisin huoltohalliin ja palautti sen minulle hetken kuluttua vaihdettuaan polttimon. Näin siis palvelu pelasi – yksityisellä puolella olisi varmasti ensin vaihdettu polttimo ja tehty paperihommat jälkeenpäin, kun kyse oli kuitenkin ns. oman firman autosta. 

Tällaiseen palveluun saa siis tottua julkisella puolella. Muitakin esimerkkejä on kosolti vaikkapa hieman samanlaisesta asiakkaan pomputtelusta kuin edellinen polttimoepisodi. Monesti halutaan ensisijaisesti noudattaa sääntöjä ja vasta toissijaisesti palvella asiakasta.

Kollega autokaupoilla

Dacia Sandero Stepway

Kollegani harkitsi taannoin perheelle uuden kakkosauton hankintaa. Yhdessä vaihtoehtoja pohdittaessa päädyttiin siihen, että auton pitää olla uusi, eikä se saa maksaa maltaita. Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista valituksi tuli Dacia Sandero Stepway, jossa perhe tunsi saavansa eniten vastinetta rahoilleen.

Siispä seuraavana lauantaina pariskunta suuntasi Vantaan Petikossa autoa edustavaan suurehkoon useita merkkejä nimensä mukaisesti verkon kautta kaupittelevaan liikkeeseen. Hetken aikaa liikkeessä pyörittyään pariskunta löysi myyjän, joka tarjosi heille vähän ajettua esittelyautoa halpaan, karvan alle 17.000 €:n, hintaan. Tästä päätettiin tehdä kaupat, mutta ehtona oli, että esittelyauto vedettäisiin heti pois esittelykäytöstä, eikä kukaan enää saisi sillä ajaa. Auton luvattiin olevan luovutuskunnossa seuraavana maanantai-iltana ja se luvattiin myös heti ottaa pois esittelykäytöstä.

Seuraavana päivänä kollegani päätti vielä katsoa verkosta liikkeen nettisivuilta, että oliko auto varmasti poistettu myynnistä. Yllätys oli melkoinen, kun autoa myytiin nettisivuilla edelleen, mutta nyt hinta oli vain 14.900 €. Tästä suivaantuneena kollegani soitti heti seuraavana aamuna myyjälle ja vaati selitystä sekä ilmoitti, että hän ei suostu maksamaan autosta yhtään enempää kuin nettisivuilla nyt on mainittu. Aikansa seliteltyään myyjä yhdisti puhelun esimiehelleen, joka lupasi että hinta korjataan alaspäin ilmoituksessa mainittuun ja auto on noudettavissa sopimuksen mukaan seuraavana päivänä.

Maanantai-iltana pariskunta meni autoa noutamaan. Tuttu myyjä oli paikalla ja hoiti paperiasiat pikaisesti, mutta jotenkin hiljaisena ja nolona. Kun kollegani tiedusteli jotakin auton hallintalaitteista, myyjä totesi vain, että lukekaa auton käsikirjasta – sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Sen jälkeen myyjä luovutti avaimet ja ilmoitti auton löytyvän ulko-oven vierestä. Sitten hän kertoi olevansa jo hieman kiireinen, koska seuraava asiakas oli jo odottamassa.

Näin uuden auton omistaja sai siis lähteä tästä asiakaspalvelusta pöllämystyneenä etsimään uutta autoaan ulkoa. En ole ennustaja, mutta tästä tuskin syntyy mitään pysyvämpää asiakassuhdetta tähän autoliikkeeseen.

Kiitos hyvästä työstä

Myyntimiehenä olen työssäni tottunut siihen, että harvoin saan työstäni kiitosta. Kiitosta tulee harvoin edes esimiehiltä saati sitten yrityksen johdolta, vaikka myyntimiehenä olisin tehnyt kuinka hyvän tuloksen tahansa. Kerran muistan saaneeni esimieheltäni jopa vain moitteet raporteistani, vaikka samanaikaisesti tein ainoana yrityksessä reilusti tavoitteet ylittävää tulosta ja vuosimyyntini oli yli 15 milj. euroa. Kiitoksen sanaa en saanut, enkä mitään merkittäviä bonuksiakaan.

Myynnin johto ja moni asiakaskin varmaan olettavat, että myyntimies saa aina kiitoksensa provikoiden muodossa – ja niinhän asia useimmiten onkin: Myyntimies saa hyvästä duunista hyvän provision ja huonosta duunista pahimmassa tapauksessa vain haukut esimieheltään. Pieni sana ”kiitos”, lämmittäisi silti varmasti jokaisen myyntimiehen mieltä jos sen kuulisi omalta esimieheltään hyvästä myyntituloksesta - tai asiakkaan suusta aina hyvän yhteistyön sinettinä.

Kotihoidon toimitalo aamuauringon paisteessa

Tällä hetkellä työskennellessäni Helsingin kaupungin kotihoidon parissa olenkin ollut lähinnä ihmeissäni, kun kuulen asiakkailtani joka päivä kiitoksia. Jokainen mummo tai pappa muistaa aina hänen luotaan lähtiessäni sanoa kiitos.

Muutamat asiakkaani toivottavat nyt minulle jopa ”hyvää loppuelämää ja Jumalan siunausta” sekä lähtiessäni kiittelevät minua käynnistäni vuolaasti kyynelet silmissään. Kyllä siinä väkisinkin kostuu myös kokeneen myyntimiehen silmäkulma. Tällaiseen en ole tottunut.

Kiitos siis, että saan tehdä tätä arvokasta työtä. Kiitos, että sain mahdollisuuden nähdä myös tätä toisenlaista elämää, elämää jossa on tilaa kiitollisuudelle.

Kiitollisena taas tästäkin työpäivästä kotihoidon parissa;

MyyntiReino

Myyntimies kaupungin duunarina

Oltuani yli kaksi vuotta vailla vakituista työtä, Helsingin kaupunki tarjosi minulle mahdollisuuden käyttää lain suomaa etuutta ja saada määräaikainen työpaikka kaupungin velvoitetyöllistettynä.

Velvoitetyöllistetyille tarjotaan yleensä puolen vuoden määräaikaisia työtehtäviä erilaisissa avustavissa tehtävissä Helsingin kaupungin eri yksiköissä. Tarjolla on monenlaista työtä, mutta halusin itse tehdä nyt jotain työtä, jolla on minulle muita arvoja kuin raha. Tästä syystä valitsin työn kaupungin kotihoitoa tarjoavassa yksikössä.

Ilman hoitoalan koulutusta en luonnollisestikaan voi tehdä minkäänlaista hoitotyötä, mutta uudessa työtehtävässäni tehtäväni on mahdollistaa hoitajien keskittyminen täysipainoisesti vanhusten hoitotyöhön – minä hoidan kaiken muun eli kaikki ns. juoksevat asiat, kuten autojen ja polkupyörien toimivuuden, kotihoidon asiakkaiden lääkkeiden noudot, apuvälineiden noudot ja niiden asennukset asiakkaiden kotiin, asiakkaiden kaupassa käynnit, jne.

Moni asia on jo uudessa työpaikassani ehtinyt ihmetyttää. Moni asia kun tehdään yksityisellä puolella kovin eri tavalla. Minua ihmetyttää esim. kuinka kaupungin työntekijät kohtelevat omia ns. sisäisiä asiakkaitaan. Itse asioin usein kaupungin autovarikolla ja joka kerta ihmettelen sen tehotonta toimintaa sekä kummallisia ja joustamattomia käytäntöjä. Asiakaspalvelu tuntuu monelle olevan aika vieras käsite, ilmeisesti siitä syystä, että mehän olemme kaikki ns. ”saman talo väkeä” ja duunikavereita siis. Yksityisellä puolella olen autohuollossa tottunut saamaan palvelua ja kaikki toiveeni on yleensä otettu huomioon. Täällä toiveet kuitataan sanomalla: ”katsotaan mitä voidaan tehdä” – Yleensä mitään ylimääräisiä toiveita ei huomioida.

Mielestäni kaikille olisi helpointa ja toiminnan kannalta tehokkainta, jos aina kotihoidonauton tullessa huoltoon (tai korjattavaksi) tehtäisiin kaikki perusasiat: lasinpesunesteen lisäys, pyyhkijän sulkien vaihto tarvittaessa, renkaiden ilmanpaineiden tarkistus sekä auton imurointi ja pesu. Nämä pitää kuitenkin muistaa aina erikseen pyytää – muuten niitä ei tehdä. Auto on kuitenkin kotihoidolle välttämätön työväline, joka on liikkeellä joka päivä klo 8.00-23.00. Ylimääräiseen tuhtailuun ei kotihoidon hoitajilla ole siis aikaa, vaan heidän pitää voida keskittyä tärkeään hoitotyöhönsä.

Jatkan siis ”taisteluani tuulimyllyjä vastaan” ja yritän työrupeamani aikana omalta osaltani muuttaa työtapoja edes hieman asiakaspalvelun suuntaan. Toivottavasti tämä näkyy ainakin kotihoidon asiakkaille – vanhuksille, joita tapaan työssäni. Tämä on ainakin vilpitön tavoitteeni ja tämän haluan heille välittyvän.

Myyntimiehen downshiftaus

Olen tehnyt kauppaa reilusti yli 30 vuotta eri yrityksissä myymällä erilaisia tuotteita ja palveluita; parhaana vuonna myyntini on ollut yli 15 milj. €. Siinä sivussa olen toki tienannut itsellenikin vähän korvauksia menetetystä vapaa-ajastani. 

Nyt halusin tehdä jotain ihan muuta eli päätin reippaasti downshiftata oman elämäni ja tehdä välillä jotain muuta kuin rahaa. Aloitin uuden työni vanhusten kotihoidossa. Tiedän, että vanhukset tarvitsevat tällä hetkellä apua enemmän kuin ehkä koskaan. Kotihoidon resurssit ovat kaikkialla täysin riittämättömät. Koska minä voin, niin nyt haluan antaa oman osani tähän työhön. 


Uusi työni ei enää vaadi minulta markkinoinnin tai myynnin osaamista ja siksi päätin samalla myös vähentää oleellisesti somessa käyttämääni aikaa – se ei vaan tällä hetkellä ja tässä tehtävässä tunnu enää tärkeältä. Vanhusten asiat ovat nyt prioriteettilistani kärjessä ainakin seuraavat puoli vuotta, ellen saa jostain mieltä järisyttävän mielenkiintoista työtarjousta oman parhaan osaamisalueeni töistä; myynnin ja/tai markkinoinnin parista. 

Toki tulen varmasti kirjoittamaan blogiini vanhoja tarinoita myyntimiesurani varrelta. Tulen varmasti myös twiittaamaan havaitsemistani epäkohdista sekä päivittäisistä ilon aiheista. Syksyllä katson työelämää taas avoimin mielin ja silloin on aika vetää yhteen kokemuksiani tästä työstäni ja kokemuksistani vanhusten kotihoidon parissa. Uskon, että minulla on paljon opittavaa vanhuksilta ja toivon, että voin omalta osaltani lievittää heidän yksinäisyyttään ja tarjota edes pienen hetken aitoa välittämistä ja läsnäoloa. 

Pitäkää huolta teille läheisistä vanhuksista. Se ei vaadi teiltä paljon aikaa, mutta jonkun verran viitseliäisyyttä kylläkin. Vanhukset ansaitsevat huomiomme.  

Meistä kaikista tulee joskus vanhoja – kuinka itse haluaisit silloin tulla kohdelluksi?

Kun myyntimiehen ammattitaidon arvostus katosi

Olen tehnyt myyntityötä reilusti yli 30 vuotta lukuisissa eri yhtiöissä. Minut on aina aikaisemmin joko headhuntattu tai pyydetty uusiin tehtäviin, eikä minun ole siis juurikaan tarvinnut töitä hakea. Itseasiassa olen tainnut saada hakemuksen lähettämällä vain yhden ainoan työpaikan koko elämäni aikana.

Hakemuksia on nyt lähetetty - meilillä tosin

Täytettyäni 50-vuotta kaikki kuitenkin muuttui: kun jäin työttömäksi ei minulle enää tarjottukaan töitä entiseen malliin. Silloin sain kuitenkin vielä muutamalla puhelinsoitolla itselleni helposti uuden työpaikan. Kun minut tästä työpaikasta sitten lomautettiin 56-vuotiaana, ei myynnin ja markkinoinnin osaamiselleni enää löytynytkään käyttöä. Lähetin lukuisia työhakemuksia, soittelin eri paikkoihin, lähettelin meilejä, olin aktiivinen somessa - mikään ei kuitenkaan tuonut minulle uutta vakituista työpaikkaa.

Monenlaisiin myyntitöihin minut olisi kyllä haluttu, mutta palkkauksena tarjottiin pelkkää myyntiprovisiota. Se tuntui suorastaan hyväksikäytöltä, joten en suostunut. Puhtaalla myyntiprovisiolla toimiminenhan tarkoittaa sitä, että varsinkin ensimmäiset kuukaudet toimitaan uudessa työpaikassa poikkeuksetta varsin niukalla palkalla tai toisinaan jopa kokonaan ilman palkkaa. Eräässäkin minulle tarjotussa työpaikassa myyntisyklin pituus oli myyntijohtajan mukaan yli kuusi kuukautta eli käytännössä vasta silloin olisi mahdollista päästä tekemään ensimmäinen tili – edellyttäen siis tietysti, että olen päässyt heti ensimmäisen viikon aikana tekemään tarjouksen yrityksen palvelusta. Minua ei houkuttanut tehdä palkatonta työtä yli kuusi kuukautta.

Nyt kun edellisestä vakituisesta työpaikastani on jo kulunut yli kaksi vuotta, ihmettelen, mihin myynnin ammattitaitoni on nykyisten päättäjien mielestä kadonnut? En mielestäni ole yhtään sen huonompi myyjä kuin kymmenen vuotta sitten, vaan pikemminkin päinvastoin: olen koko ajan päivittänyt omaa osaamistani ja se on nyt varmasti ajan tasalla. Osaan käyttää kaikkia uusia myyntiä tukevia välineitä, toimin aktiivisesti somessa, osaan tuottaa sisältöä, kirjoitan blogia, olen kehittänyt johtamisosaamistani ja markkinoinnin osaamistani erilaisin seminaarein ja webinaarein, tunnen markkinoinnin automaatiojärjestelmiä, jne. jne. Osaan edelleenkin myydä ja tiedän olevani huippumyyjä. 

Mistä siis löytyy nyt MyyntiReinolle uusi vakituinen työpaikka?