tiistai 1. syyskuuta 2026

Ammattiylpeys - katoavaa knsanperinnettäkö

Hieman murheellisena olen seurannut tätä nykyisen työelämän menoa, jossa asioita tehdään vähän toisella kädellä - eikä edes sillä vahvemmalla. Usein unohtuu kokonaan se tosiasia, että ammattitaito pitäisi näkyä kaikessa siinä mitä tekee. Niin, että voi olla ylpeä tekemästään ja leuka pystyssä sanoa: "Minä tämän tein!"

Kun asioita tehdään "vähän sinnepäin" hosumalla, niin joku toinen joutuu tästä usein kärsimään. Asiakas ei ole tyytyväinen ja reklamoi. Jonkun pitää käydä korjaamassa virhe. 

Aivan turhaa ja ylimääräistä työtä. Eikä kovin halpaakaan. Joka tapauksessa tämä on aina suoraan pois katteesta. Toistuessaan se rasittaa firman kassaa ja maksuvalmiutta. 

Se nakertaa myös asiakkaiden luottamusta. Uskallanko ostaa enää toiste, jos saan taas yhtä huonon, pitää reklamoida ja säätää? Ei sitä oikein jaksaisi. 

Eikä tällainen asiakas anna suosituksia. Saattaa jopa vaatia ylimääräistä hyvitystä, vaikka asia on jo korjattu yrityksen piikkiin.

Kun tekee kerralla parhaansa ja varmistaa vielä lopputuloksen oikeellisuuden, voi hyvällä syyllä olla ylpeä ammattitaidostaan. Ei tarvitse hävetä eikä selitellä. Eikä tarvita ketään paikkaamaan.

Ammattiylpeys on hieno asia, kunhan sille on myös käytännössä katetta. 

Kyllähän maailmaan oman työn kehupuheita mahtuu, mutta ammattilaisen työtä kehuvat myös asiakkaat ja yhteistyökumppanit.