Olimme
vaimon kanssa päättäneet lähteä viikonloppuna osamaan uuden sängyn. Lähellä
sijaitseva Lanternan kauppakeskus oli kohteemme, koska siellä ovat vierekkäin
monen huonekaluliikkeen myymälät.
Kierroksemme
alkoi Sotkasta. Heti ehdittyämme sänkyosastolle kiirehti luoksemme nuori
naismyyjä, joka kysyi kohteliaasti ”Voinko jotenkin auttaa Teitä?” Kun
ilmoitimme vasta katselevamme eri vaihtoehtoja hän esitteli meille lyhyesti
muutaman sopivan vaihtoehdon ja sanoi meille iloisesti ”Nostakaa vain kättä
pystyyn, jos tarvitsette apua, niin tulen heti.” Näin sanoen hän jätti meidät
pohtimaan ja kokeilemaan eri vaihtoehtoja.
Seuraavaksi
menimme Askon liikkeeseen. Siellä saimme rauhassa tutkiskella vaihtoehtoja,
mutta pyytämällä saimme myös myyjän paikalle. Hän teki meitä kiinnostavasta
sängystä meille kokonaistarjouksen, jonka hän myös tulosti meille mukaan.
Seuraavana
oli vuorossa Isku. Siellä kukaan myyjä ei vaivautunut luoksemme, eivätkä
tarjolla olevat vaihtoehdot olleet niin paljon meitä kiinnostavia, että
olisimme pyytäneet myyjää paikalle. Poistuimme siis vähin äänin liikkeestä.
Yläkerran
liikkeistä päätimme vielä käydä Maskun myymälässä, jossa yleensä on ollut
kovinkin aktiivisia myyjiä. No – tänään ei ollut. Kukaan myyjistä ei viitsinyt
liikahtaa vuoksemme myyntitiskin takaa ja kun täälläkään ei ollut mitää
erityisen kiinnostavaa, poistuimme täältäkin ilman myyjän kontaktointia.
Nyt
oli ostopäätös jo syntynyt ja palasimme Sotkan myymälään. Heti sänkyjen luo taas
päästyämme nuori miesmyyjä tuli tiedustelemaan voisiko hän jotenkin auttaa
meitä ja kyllähän hän voi. Kaupat
syntyivät ja myyjä osasi tehdä vähän lisämyyntiäkin.
Tämän kauppakierroksen ihmetyksen aihe ja tarinan opetus:
Miten
voi olla, että pääosin provisiopalkkaiset myyjät eivät aktiivisesti kontaktoi
liikkeeseen tulevia asiakkaita (joita ei muuten edes ollut kovin montaa)? Kohteliaalla
tervehdyksellä ja muutamalla kysymyksellä moni myyjä pääsisi varmasti parempiin
myyntituloksiin ja siis myös parempaan palkkatasoon. Kaikkia ei vaan ilmeisesti kiinnosta.
MyyntiReino kertoo tässä blogissaan tositapahtumiin perustuvia tarinoita myyntimiesten matkoilta yli 40 vuoden ajalta. MyyntiReinon mukana pääset värikkäälle ja vaiherikkaalle matkalle ympäri Suomen - ja vähän ulkomaillekin. Tarinat on kirjoitettu muistelumielessä, mutta silti niistä voi myös oppia jotakin, jos niin haluaa. Toivottavasti viihdyt MyyntiReinon matkassa.
tiistai 25. kesäkuuta 2019
Myyntimies sänkyostoksilla
MyyntiReino on pitkän linjan ja wanhan koulukunnan ammatistaan ylpeä kauppamies, joka on kiertänyt kauppaamassa kaikenlaista tavaraa ja palvelua ympäri Suomen vuodesta 1982 alkaen.
torstai 2. toukokuuta 2019
Kättelykielto
Eräänä
päivänä pomo oli hyvin kiireinen ja pyysi minua hoitamaan parin
asiakaspalvelumme töihin hakeneen henkilön haastattelun.
Hakijoiden
saapuessa menin heitä vastaan yrityksemme aulaan. Siellä istui sohvalla kolme
henkilöä: yksi vanhempi nainen ja nuorempi mies sekä huivilla hiuksensa
peittänyt nuori nainen. Marssin siis hymyillen käsi ojossa heitä kohti sanoen:
”olette varmaankin tulossa haastatteluun?”
Vanhempi
nainen kätteli minua istualtaan, mutta nuorempi nainen ilmoitti, etteivät he voi
kätellä minua, koska heidän uskontonsa kieltää sen.
Olin varmaankin aika kummastuneen näköinen, kun seisoin siinä käsi ojossa. Ajatukset vilistivät päässä….Miten joku voi edes kuvitella pärjäävänsä asiakaskohtaamisissa, jos ei voi kätellä uutta asiakasta? Työssään henkilö menee jatkuvasti vieraiden asiakkaiden koteihin ja luontevaa on silloin kätellä ja esittäytyä.
Menimme
kuitenkin neuvotteluhuoneeseen keskustelemaan hakijoiden mahdollisuudesta
työllistyä meille. Edelleen hämmentyneenä kättelyepisodista, en osannut oikein
sanoa mitään ja kysymyksenikin jäivät jotenkin pinnallisiksi. En oikein päässyt
kättelykiellosta yli. Keskustellessamme tuli muitakin juttuja, miksi en heitä
voinut palkata. Lyhyt palaverimme päättyi siis vain toteamukseen; ”Palaamme
asiaan, jos töitä löytyy”, vaikka sen olisi kyllä tässä tapauksessa voinut myös
laittaa muotoon: ”Älkää soitelko meille, sillä emme mekään soita teille!”
Tapaamisen
jälkeen pohdiskelemaan omaa suhtautumistani tähän kättelemättömyyteen. Omasta
mielestäni kättely kuitenkin kuuluu Suomessa aivan peruskäytöstapoihin, enkä
osaa edes kuvitella tilannetta, jossa en asiakasta lähtökohtaisesti aina
tavatessa kättelisi.
Mietin itsekseni, että olinko asenteellinen, kun hakijat eivät nyt minun päätökselläni päässeet ns. jatkoon. Pohdintani jälkeen en mielestäni kuitenkaan ollut; Suomessa kun nyt vaan on totuttu kättelyyn ja kättelemätön, joka vetoaa asiassa uskontoon, aiheuttaa asiakkaissa vain turhia epäluuloja.
MyyntiReino on pitkän linjan ja wanhan koulukunnan ammatistaan ylpeä kauppamies, joka on kiertänyt kauppaamassa kaikenlaista tavaraa ja palvelua ympäri Suomen vuodesta 1982 alkaen.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2019
Ostaminen pitää tehdä asiakkaalle helpoksi
Tarvitsin taannoin uudelle, aloittavalle yhtiölle ostettua palvelua, joten päätin lähestyä neljää alan toimijaa tarjouspyynnöllä.
Ensimmäisenä menin ison valtakunnallisen yhtiön kotisivuille, kutsun sitä tässä nimellä ISO F. Yrityksen kotisivuilta onnistuin tilaamaan tarjouksen helposti chat -palvelun kautta. Tarjous oli selkeästi bulkkitarjous, jossa yksilöiviä rivejä oli nimen ja osoitteen lisäksi ainoastaan kaksi. Hinta oli esitetty tavalla, jonka ei mahdollistanut minulle laskea tarkkaa lopullista hintaa. ISO F ei vakuuttanut toiminnallaan.
Toisena pyysin tarjouksen pieneltä kotimaiselta toimijalta, jonka nimi olkoon tässä vaikkapa MM. Yrityksessä toimii alalla hyvin tunnettu someaktiivi, joka kuuluu myös omaan verkostooni. Pyysin siis häneltä tarjousta suoraan Facebookin Messengerin kautta. Tarjousta ei koskaan tullut, enkä myyntimiehenä periaatteesta kysy asiaa toistamiseen. MM:n someaktiivi ei siis antanut kovin vakuuttavaa kuvaa toiminnastaan, eikä arvostukseni hänen postauksiinsa tai hänen edustamaansa yritykseen ainakaan noussut tämän johdosta.
Kolmanneksi menin suuren monikansallisen yhtiön kotisivuille, kutsun sitä tässä nimellä AT. Yrityksen kotisivuilla oli toimiva chat -palvelu ja asiakaspalvelijan kanssa juttu kulki hyvin siihen asti, kunnes pyysin tarjousta. Tarjousta varten piti olla y-tunnus, muuten tarjousta ei voinut saada. Siis HÄH?!! Tarjousta ei saa ilman y-tunnusta!!! Ymmärrän tämän kyllä, jos kyse on sopimuksesta, mutta että tarjouksen edellytys on y-tunnus? No, kaivelin esiin yrityksen y-tunnuksen (tuskin kovin moni muukaan muistaa ulkoa työnantajansa y-tunnuksen) ja sain lopulta tarjouksen. Tarjous oli aivan bulkkitarjous, jossa hinta oli esitetty hieman epämääräisesti, mutta josta pystyi kuitenkin laskemaan, että hinta oli aloittavalle yritykselle melko korkea.
Neljänneksi otin luurin käteen ja soitin kaverilleni Jounille, joka toimii suuren kansainvälisen yhtiön (kutsutaan sitä nimellä B) myyntitehtävissä. Jouni kuunteli ongelmani ja teki heti puhelun aikana tarjouksen, joka oli sekä edullinen, että sisällöltään paras. Ei ollut tämän jälkeen vaikea päättää mistä palvelu ostettaisiin.
Asiakkaan ongelmaan löytyi ratkaisu, jollaista asiakas oli etsimässä – hinnalla, jonka asiakas saattoi hyväksyä hyvillä mielin.
Kyllä myyntimies on tämän casen selkeä voittaja!
Ensimmäisenä menin ison valtakunnallisen yhtiön kotisivuille, kutsun sitä tässä nimellä ISO F. Yrityksen kotisivuilta onnistuin tilaamaan tarjouksen helposti chat -palvelun kautta. Tarjous oli selkeästi bulkkitarjous, jossa yksilöiviä rivejä oli nimen ja osoitteen lisäksi ainoastaan kaksi. Hinta oli esitetty tavalla, jonka ei mahdollistanut minulle laskea tarkkaa lopullista hintaa. ISO F ei vakuuttanut toiminnallaan.
Toisena pyysin tarjouksen pieneltä kotimaiselta toimijalta, jonka nimi olkoon tässä vaikkapa MM. Yrityksessä toimii alalla hyvin tunnettu someaktiivi, joka kuuluu myös omaan verkostooni. Pyysin siis häneltä tarjousta suoraan Facebookin Messengerin kautta. Tarjousta ei koskaan tullut, enkä myyntimiehenä periaatteesta kysy asiaa toistamiseen. MM:n someaktiivi ei siis antanut kovin vakuuttavaa kuvaa toiminnastaan, eikä arvostukseni hänen postauksiinsa tai hänen edustamaansa yritykseen ainakaan noussut tämän johdosta.
Kolmanneksi menin suuren monikansallisen yhtiön kotisivuille, kutsun sitä tässä nimellä AT. Yrityksen kotisivuilla oli toimiva chat -palvelu ja asiakaspalvelijan kanssa juttu kulki hyvin siihen asti, kunnes pyysin tarjousta. Tarjousta varten piti olla y-tunnus, muuten tarjousta ei voinut saada. Siis HÄH?!! Tarjousta ei saa ilman y-tunnusta!!! Ymmärrän tämän kyllä, jos kyse on sopimuksesta, mutta että tarjouksen edellytys on y-tunnus? No, kaivelin esiin yrityksen y-tunnuksen (tuskin kovin moni muukaan muistaa ulkoa työnantajansa y-tunnuksen) ja sain lopulta tarjouksen. Tarjous oli aivan bulkkitarjous, jossa hinta oli esitetty hieman epämääräisesti, mutta josta pystyi kuitenkin laskemaan, että hinta oli aloittavalle yritykselle melko korkea.
Neljänneksi otin luurin käteen ja soitin kaverilleni Jounille, joka toimii suuren kansainvälisen yhtiön (kutsutaan sitä nimellä B) myyntitehtävissä. Jouni kuunteli ongelmani ja teki heti puhelun aikana tarjouksen, joka oli sekä edullinen, että sisällöltään paras. Ei ollut tämän jälkeen vaikea päättää mistä palvelu ostettaisiin.
Asiakkaan ongelmaan löytyi ratkaisu, jollaista asiakas oli etsimässä – hinnalla, jonka asiakas saattoi hyväksyä hyvillä mielin.
Kyllä myyntimies on tämän casen selkeä voittaja!
MyyntiReino on pitkän linjan ja wanhan koulukunnan ammatistaan ylpeä kauppamies, joka on kiertänyt kauppaamassa kaikenlaista tavaraa ja palvelua ympäri Suomen vuodesta 1982 alkaen.
perjantai 1. maaliskuuta 2019
Takki auki kaupoille
Joku aika sitten päätin laittaa useita vuosia pääosin tyhjillään seisseen kotitaloni myyntiin. Talo sijaitsee hyvällä paikalla Länsi-Vantaalla ja ympärillä on iso, kaunis, luonnonmukainen rinnetontti, joka rajoittui kahdelta puolelta puistoalueeseen.
Ensimmäisenä soitin välittäjälle (iso valtakunnallinen kiinteistövälitystoimisto), joka oli yrittänyt myydä taloa jo edellisenä vuonna. Hän antoi minulle puhelimessa arvion kiinteistöni tämän päivän hinnasta. Kuulin kuitenkin jo äänestä, että tämä välittäjä ei ollut kovin innokas ottamaan taloani uudestaan myyntiin. Enkä ehkä olisi antanutkaan, vaikka hänen myyntiprovisionsa olikin lopulta pienin kaikista tarjouksen jättäneistä välittäjistä.
Toisena tuli paikalle erään pienen toimiston välittäjä. Hän antoi oman hinta-arvionsa. Hänen ehdotuksensa tontin jakamisesta ja näin syntyneiden osien hinta-arviot olivat mielestäni kummalliset, eikä hän osannut niitä kovin hyvin perustella, vaikka olikin selvästikin hyvä ja innokas kauppamies. Hänen provisionsa oli kaikkein suurin. En tehnyt diiliä hänen kanssaan.
Kolmas välittäjä tuli tapaamaan minua, kun pyysin hyvää ystävääni (=kiinteistövälittäjä) lähettämään hänen edustamansa yrityksen edustajan tapaamaan minua. Tämä nainen on suuren valtakunnallisen ketjun huippuvälittäjä. Hän tuli paikalle esimiehensä kanssa, mutta he olivat molemmat kovin huonosti valmistautuneet tähän arviokäyntiinsä. Kummallakaan ei ollut valmista ehdotusta hinnasta minulle, eikä edes kovin hyvää käsitystä alueen tarjonnasta. He tulivat molemmat paikalle ns. "takki auki ja kahta kättä heiluttaen". Tarjouksessa provisio olisi ollut toiseksi pienin. Harkitsin, mutta en tehnyt diiliä. Jotenkin minua jäi tuo heidän ”takki auki” -asenteensa kalvamaan.
Neljäs välittäjä oli valtakunnallisen ketjun yrittäjä, joka saapui paikalle kolmen erilaisen valmiin ehdotuksen kanssa: 1) myydään kiinteistö kokonaisena 2) myydään kiinteistö kahtena tonttina 3) myydään kiinteistö rivitalo- tai paritalo –yhtiön rakennuspaikaksi. Hänellä oli myös mukanaan tilastot kaikista lähialueella myydyistä vastaavista kiinteistöistä parin vuoden ajalta sekä tiedot kaikista tällä hetkellä lähellä myynnissä olevista kiinteistöistä. Vakuutuin hänen ammattitaidostaan ja tein hänen kanssaan sopimuksen kiinteistöni myynnistä, vaikka provisio hänen sopimuksessaan olikin toiseksi korkein tarjouksen jättäneistä.
Arviokäyntien jälkeen toisen toimiston nuori mies kyseli ensimmäisenä diilin perään, eikä hän vastauksen kuultuaan mennyt myrtsiksi, vaan onnitteli minua hyvän välittäjän valinnasta. Hienosti hoidettu asiakaspuhelu tältä välittäjältä.
Viikon päästä soitti kolmas välittäjä, mutten ehtinyt vastaamaan puheluun, joten laitoin hänelle meiliä, että valinta on jo tehty. Nainen kiitti vastauksesta ja kyseli, miksi päädyin tähän ja oliko provisiolla vaikutusta. Vastasin, että provisiota enemmän vaikutti myyjän ennakkovalmistautuminen arviokäyntiinsä.
Tästä tapauksesta kannattaa ottaa opiksi, että ns. ”varmaa” kauppaakaan ei pidä lähteä hakemaan ylimielisellä asenteella ja täysin valmistautumatta. Näin se voi jäädä kokonaan saamatta.
Näinhän kävi tässäkin tapauksessa.
MyyntiReino on pitkän linjan ja wanhan koulukunnan ammatistaan ylpeä kauppamies, joka on kiertänyt kauppaamassa kaikenlaista tavaraa ja palvelua ympäri Suomen vuodesta 1982 alkaen.
tiistai 5. helmikuuta 2019
Myyntimies ostoksilla Kanarialla
Käväisin
taas perinteisellä talvimatkallani Gran Canarialla. Siellä on tullut käytyä jo
aika monena talvena katkaisemassa kaamos ja pakkaset edes hetkeksi. Paikka oli
vanha tuttu Playa del Ingles, josta löytyy kaikki lomalla tarvittava – ihan pienen
matkan päästä.
Tavoilleni
uskollisena vuokrasin myös tällä kertaa auton. Yleensä vuokraan auton aina
samalta pikkuvuokraamolta koko lomani ajaksi. Autovalinnassani suosin pientä
kaupunkiautoa tyyliin Fiat Panda tai Volkswagen UP. Näin siksi, että liikumme
vaimon kanssa kahdestaan ja pieni auto on näppärä pysäköidä melkein mihin tahansa
– aina löytyy tilaa.
Tälläkin
kerralla otin mukaani puhelimen autolaturin ja totesin heti ensimmäisenä
päivänä, että se on rikki. Lähdin siis ostamaan uutta.
Suuntasin ensin
Varaderon kauppakeskukseen Maspalomaksen rannalla. Kauppakeskuksessa on muutama
elektroniikkaliike, joten marssin sisälle ensimmäiseen. Aikani haahuiltuani näin
hyllyssä juuri etsimäni laturin ja myyjäkin tuli sopivasti paikalle. Koska
hintoja ei ollut missään näkyvillä tiedustelin sitä myyjältä. Vastaus tuli
heti: 20 €. Käännyin saman tien kannoillani ja lähdin ovea kohti todeten
myyjälle englanniksi hinnan olevan aivan järjettömän. Pois kävellessäni myyjä
huusi perääni: ”You can have it in 10 €!”. Huitaisin kädelläni ja marssin ulos.
Ilmeisesti ympärillä olevat huippukalliit hotellit ovat luoneet kaupalle
toimintatavan, jossa ensin asiakkaalta yritetään saada hurjaa ylihintaa ja
sitten aletaan tinkiä. Ei oikein toimi ainakaan minulle. Ei kauppaa näin tehdä
muuta kuin ehkä markkinoilla.
| Varadero shopping center |
Ajettuamme
samana päivänä Arucasin kaupunkiin, poikkesin siellä pieneen kiinalaisten
ylläpitämään elektroniikkaliikkeeseen, jossa samanlainen autolaturi maksoi 3,99
€ ja ihan hintalapun hinnan mukaan. Ostin siis sen.
Muutama
päivä myöhemmin kävin Playa del Inglesissä eräässä toisessa ”kiinakaupassa” ja
siellä samanlainen autolaturi maksoi hintalapun mukaan vain 2,99 € (Ei silti harmittanut
yhtään, sillä Suomessa vastaava maksaa aina yli 10 € ja ostin omani mielestäni
riittävän edullisesti).
Kenties
omituisin ostokseni tällä matkalla oli kuitenkin reikä. Kävi nimittäin niin, että
edellisen matkani jälkeen olin ilmeisesti laihtunut, sillä vyöstäni loppuivat
reiät kesken. En saanut sitä kiristettyä tarpeeksi ja vyö jäi löysälle ja sehän ei ole mukava tunne. Fernandon
markkinoilla huomasin erään mustan miehen myyntipöydällä työvälineen, jolla
nahkavöihin tehdään reikiä. Kysyin häneltä englanniksi, voisiko hän tehdä minulle eurolla
yhden reiän lisää minun vyöhöni. Hän vastasi myöntävästi ja tienasi siis euron
yhdellä napsauksella. Kovasti hän sen jälkeen yritti myydä minulle lisää vöitä, mutta
kun en tarvinnut niin en ostanut.
MyyntiReino on pitkän linjan ja wanhan koulukunnan ammatistaan ylpeä kauppamies, joka on kiertänyt kauppaamassa kaikenlaista tavaraa ja palvelua ympäri Suomen vuodesta 1982 alkaen.
torstai 10. tammikuuta 2019
Kaikenlaisia myyntikoulutuksia
| Myyntikoulutuksessa Gran Canarialla |
Vanhana myyntialan konkarina olen vuosien
kuluessa käynyt useita kymmeniä erilaisia myyntikoulutuksia. Valtaosa niistä on
ollut työnantajan maksamia ja määräämiä koulutuksia, usein myyntikokouksen tai
muun tapahtuman yhteydessä.
Näiden koulutusten kohdalla en ole useinkaan miettinyt oliko koulutus siihen työnantajan käyttämän rahan arvoinen, mutta näin jälkikäteen mietittynä ne eivät varmaankaan usein sitä olleet. Myynnin johto tilaa usein myyntikoulutuksia myyntihenkilöstölle lähinnä vain rauhoittaakseen omaatuntoaan sillä, että jotain ainakin yritetty tehdä myynnin parantamiseksi.
Täytyy toki myöntää, että kyllä jokaisesta
myyntikoulutuksesta on kyllä aina ollut jotain hyötyä. Ei asia sitten on, onko
tämä hyöty suhteessa koulutuksesta maksettuun rahaan – koulutuksenhan olisi
maksettava itsensä ja siihen käytetty aika rahaksi muutettuna takaisin
mahdollisimman nopeasti.
Kun koulutuksen joutuu perustelemaan
esimiehelleen (tai maksamaan itse), tulee enemmän pohtineeksi koulutuksen hinta/laatu
-suhdetta.
Olen vahvasti sitä mieltä, että usein
koulutusten hinta on liian korkea sellaiselle henkilölle, joka ei ole myyntialalla
aivan noviisi (hänellehän suuri osa koulutuksen asioista on usein jo tuttuja ja
koulutus on lähinnä vanhojen asioiden kertaamista - Hyödyllistä toki, mutta
onko maksetun hinnan ja menetetyn myyntiajan arvoisia?.
Ota siis myös some vahvasti haltuun ja ole aktiivinen asiakkaittesi auttaja somessa – se palkitsee Sinut varmasti!
MyyntiReino on pitkän linjan ja wanhan koulukunnan ammatistaan ylpeä kauppamies, joka on kiertänyt kauppaamassa kaikenlaista tavaraa ja palvelua ympäri Suomen vuodesta 1982 alkaen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
