Työskennellessäni
Helsingin kaupungin kotihoidon parissa olen usein joutunut ihmettelemään,
kuinka asioita voidaan tehdä näin. Olen joutunut tilanteisiin, joihin en voisi
kuvitellakaan joutuvani yksityisellä puolella. Kerron tässä muutaman esimerkin.
Keväällä, kun kotihoidon autoihin piti vaihtaa suvikumit alle, jouduin tilanteeseen, joka olisi voinut olla vaikka piilokamera ohjelmasta. Tarina alkoi oikeastaan jo siitä, että renkaiden vaihtoon oli varattava tarkka aika, vaikka Staran (=Helsingin kaupungin Rakennusvirasto) varikon hallissa oli renkaiden vaihdon aikaan jatkuva päivystys. Jonottaminen ei silti ollut mahdollista, jos aikaa ei ollut varattu.
Ajoin siis paikalle sovittuun aikaan ja huoltohallissa oleva nuori mieshenkilö viittoi minut ajamaan sisään ja autonosturin päälle. Autosta ulos hypättyäni hän nosti auton ylös mitään sanomatta ja meni auton oikealle puolelle irrottamaan talvirenkaat. Kesärenkaat olivat vieressä jo valmiina, joten renkaidenvaihto oli aika nopea toimitus. Vielä ilmanpaineiden tarkistus, pölykapselit päälle ja homma oli valmis – siis vain oikean puolen renkaat oli vaihdettu! Nyt tämä nuori mies poistui äänettömänä huoltohallin takaosaan istuskelemaan, nosti jalat pöydälle ja alkoi näprätä älypuhelintaan. Siis mitä nyt tapahtuu?!! Ehdin jo etsiä katseellani piilokameraa, kun toisaalta varastosta saapui toinen nuorimies, joka mitään sanomatta alkoi nyt vuorostaan vaihtaa autoni vasemmanpuoleisia renkaita. Onneksi hän siis sentään tuli, eikä ollut esim. sairaslomalla, koska silloinhan olisin varmaankin joutunut tulemaan toisena päivänä uudestaan vaihdattamaan toisen puolen renkaat.
Toinen vastaava tapaus sattui samaisella varikolla. Olin ajanut kotihoidon auton huoltohalliin, tarkoituksenani imuroida auto sisältä. Pyysin lähellä istuvaa nuorta miestä vaihtamaan samalla auton palaneen jarruvalopolttimon. Hän kohotti katseensa älypuhelimestaan ja sanoi: ”Ei pysty. Ei kato ole työmääräystä.” Näin sanottuaan hän jatkoi kännykkänsä näpertämistä. Auton imuroituani ajoin sen ulos hallista talon toiselle puolelle, marssin töiden vastaanottoon ja pyysin polttimon vaihtoa. Hetken päästä samainen nuorimies haki autoni, ajoi sen takaisin huoltohalliin ja palautti sen minulle hetken kuluttua vaihdettuaan polttimon. Näin siis palvelu pelasi – yksityisellä puolella olisi varmasti ensin vaihdettu polttimo ja tehty paperihommat jälkeenpäin, kun kyse oli kuitenkin ns. oman firman autosta.
Tällaiseen palveluun saa siis tottua julkisella puolella. Muitakin esimerkkejä on kosolti vaikkapa hieman samanlaisesta asiakkaan pomputtelusta kuin edellinen polttimoepisodi. Monesti halutaan ensisijaisesti noudattaa sääntöjä ja vasta toissijaisesti palvella asiakasta.
Keväällä, kun kotihoidon autoihin piti vaihtaa suvikumit alle, jouduin tilanteeseen, joka olisi voinut olla vaikka piilokamera ohjelmasta. Tarina alkoi oikeastaan jo siitä, että renkaiden vaihtoon oli varattava tarkka aika, vaikka Staran (=Helsingin kaupungin Rakennusvirasto) varikon hallissa oli renkaiden vaihdon aikaan jatkuva päivystys. Jonottaminen ei silti ollut mahdollista, jos aikaa ei ollut varattu.
Ajoin siis paikalle sovittuun aikaan ja huoltohallissa oleva nuori mieshenkilö viittoi minut ajamaan sisään ja autonosturin päälle. Autosta ulos hypättyäni hän nosti auton ylös mitään sanomatta ja meni auton oikealle puolelle irrottamaan talvirenkaat. Kesärenkaat olivat vieressä jo valmiina, joten renkaidenvaihto oli aika nopea toimitus. Vielä ilmanpaineiden tarkistus, pölykapselit päälle ja homma oli valmis – siis vain oikean puolen renkaat oli vaihdettu! Nyt tämä nuori mies poistui äänettömänä huoltohallin takaosaan istuskelemaan, nosti jalat pöydälle ja alkoi näprätä älypuhelintaan. Siis mitä nyt tapahtuu?!! Ehdin jo etsiä katseellani piilokameraa, kun toisaalta varastosta saapui toinen nuorimies, joka mitään sanomatta alkoi nyt vuorostaan vaihtaa autoni vasemmanpuoleisia renkaita. Onneksi hän siis sentään tuli, eikä ollut esim. sairaslomalla, koska silloinhan olisin varmaankin joutunut tulemaan toisena päivänä uudestaan vaihdattamaan toisen puolen renkaat.
Toinen vastaava tapaus sattui samaisella varikolla. Olin ajanut kotihoidon auton huoltohalliin, tarkoituksenani imuroida auto sisältä. Pyysin lähellä istuvaa nuorta miestä vaihtamaan samalla auton palaneen jarruvalopolttimon. Hän kohotti katseensa älypuhelimestaan ja sanoi: ”Ei pysty. Ei kato ole työmääräystä.” Näin sanottuaan hän jatkoi kännykkänsä näpertämistä. Auton imuroituani ajoin sen ulos hallista talon toiselle puolelle, marssin töiden vastaanottoon ja pyysin polttimon vaihtoa. Hetken päästä samainen nuorimies haki autoni, ajoi sen takaisin huoltohalliin ja palautti sen minulle hetken kuluttua vaihdettuaan polttimon. Näin siis palvelu pelasi – yksityisellä puolella olisi varmasti ensin vaihdettu polttimo ja tehty paperihommat jälkeenpäin, kun kyse oli kuitenkin ns. oman firman autosta.
Tällaiseen palveluun saa siis tottua julkisella puolella. Muitakin esimerkkejä on kosolti vaikkapa hieman samanlaisesta asiakkaan pomputtelusta kuin edellinen polttimoepisodi. Monesti halutaan ensisijaisesti noudattaa sääntöjä ja vasta toissijaisesti palvella asiakasta.
