Kohtuuton käytäntö

Poikkesimme perheeni kanssa Ristiinan keskustassa sijaitsevassa Säästöhalli –nimisessä yrityksessä, joka myy kaikkea sekalaista tavaraa halpahalli –tyyliin. Jonkun aikaa myymälässä kierreltyämme tyttäreni huomasi häntä kiinnostavan laavalampun ja oli juuri ottamassa sitä käteensä, kun sen säiliöosa putosi lattialle ja rikkoutui.

Laavalamppu on helposti särkyvä

Tyttäreni kiirehti heti ilmoittamaan henkilökunnalle haaverista ja pian tuli eräs nainen siivoamaan sotkun. Tyttäreni tiedustellessa, pitääkö hänen maksaa jotain pudottamastaan lampusta, nainen vastasi selvittävänsä asian esimieheltään.

Kiertelimme myymälässä ja teimme muutamia pieniä ostoksia, mutta kukaan ei tullut ilmoittamaan meille pitääkö lampusta maksaa jotain. Kassalle päästyämme ja ostoksia maksaessamme, kassaneiti ilmoitti, että myös rikkoutunut lamppu pitää maksaa. Tätä hän perusteli sillä, että nostamalla lampun hyllystä tyttäreni olisi pitänyt tajuta pitää kiinni sen lasisesta säiliöosasta, jotta se ei olisi päässyt putoamaan. Näin toimien tyttäreni oli aiheuttanut vahingon omalla väärällä toiminnallaan.

Maksoimme ostoksemme, mutta tyttäreni halusi itse maksaa vahingossa rikkomansa lampun. Kassaneiti veloitti lampusta sen täyden hinnan eli 19,95€. Melko kohtuutonta, kun mukaan ei saanut edes kyseistä rikkinäistä lamppua.

Mielestäni tässä vaiheessa olisi ollut kohtuullista vaatia rikkoutuneesta lampusta sen sisään ostohinta tai korkeintaan puolet pyyntihinnasta. Järkevä tarjous olisi ollut myös myydä ns. kaksi lamppua yhden hinnalla eli tytär olisi saanut mukaansa yhden ehjän lampun.

Olisihan tyttäreni voinut myös jättää kokonaan kertomatta lampun rikkoutumisesta. Eihän kukaan muu olisi lampun rikkoutumista huomannut, ennen kuin vasta aikojen kuluttua. Nyt siis rehellisyydestä sakotettiin. Tällaisilla käytännöillä ei kauppamies liikkeensä mainetta rakenna.

Kävimme siis perheemme kanssa kyseisessä liikkeessä ensimmäisen ja viimeisen kerran. Jatkossa käymme ostoksilla ihan muissa kaupoissa.

Puhelinmyyjien arvostuksesta

Myyntijohtajan töissäni olen päivittäin ollut erilaisten myyntikontaktien kohteena. B-to-B kaupassa ensimmäisen myyntipuhelun tavoite on yleensä tapaamisehdotus. Soittaja haluaa tapaamisen, jossa minä kerron hänelle mitä yrityksemme tekee, mistä minä vastaan ja missä tarvitsemme apua. Usein tulee tunne, että annan enemmän kuin saan.

Moni päättäjä jättääkin nykyään vastaamatta myyjien soittoihin. Tarjolla on mobiilipalveluja, jossa sovellus kertoo ennalta tuntemattomien puhelinnumeroiden omistajan. Päättäjä voi siis itse päättää milloin ja kenelle hän puhelimeen vastaa tai jättää vastaamatta.

Sitkeimmät myyntimiehet eivät silti luovuta. Sitkeä myyjä soittaa aina uudestaan ja uudestaan, kunnes tavoittaa asiakkaansa puhelimella tai sähköpostilla eli pääsee kertomaan asiansa ja sopimaan tapaamisen.
Mielestäni on todella ikävää, kun puhelinmyyjien rankkaa työtä ei arvosteta. 

Moni päättäjä jättää toistuvasti vastaamasta puhelinmyyjien soittoihin, vaikka soittavan yrityksen edustaja saattaa jopa olla oman yrityksen asiakas.
Puhelimeen ei ole pakko aina vastata ja sähköpostit on helppo poistaa, mutta silti ihmetyttää, miksi on niin vaikea vastata puhelimeen ja sanoa yksinkertaisesti: "Kiitos soitosta, mutta ei kiinnosta"? Viimeistään myyjän lähettämään sähköpostiin olisi helppo vastata: "Kiitos yhteydenotostanne, mutta asianne ei kiinnosta minua." 

Näin helpolla torjuu jo valtaosan puhelinmyyjistä. Kaikkea ja kaikkien työtä pitää mielestäni arvostaa, eikä puhelinmyyjäkään ansaitse totaalista ignooraamista. 

Uuden tyyppinen liiketoiminta sosiaalisine medioineen on yhä monelle myyjälle haasteellista, silti henkilökohtainen kontaktointi ja tapaaminen ovat b-to-b myynnissä edelleen yleensä vähänkin vaativammassa kaupassa klousaamisen ehdoton edellytys. Kaikki muu tekeminen on vain auttamassa myyjää tämän tavoitteen täyttämisessä.

Myyntimiehiä tarvitaan aina. Myyntimiesten hyvää slogania lainaten: ”Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt”.