Puhelinmyyjien arvostuksesta

Myyntijohtajan töissäni olen päivittäin ollut erilaisten myyntikontaktien kohteena. B-to-B kaupassa ensimmäisen myyntipuhelun tavoite on yleensä tapaamisehdotus. Soittaja haluaa tapaamisen, jossa minä kerron hänelle mitä yrityksemme tekee, mistä minä vastaan ja missä tarvitsemme apua. Usein tulee tunne, että annan enemmän kuin saan.

Moni päättäjä jättääkin nykyään vastaamatta myyjien soittoihin. Tarjolla on mobiilipalveluja, jossa sovellus kertoo ennalta tuntemattomien puhelinnumeroiden omistajan. Päättäjä voi siis itse päättää milloin ja kenelle hän puhelimeen vastaa tai jättää vastaamatta.

Sitkeimmät myyntimiehet eivät silti luovuta. Sitkeä myyjä soittaa aina uudestaan ja uudestaan, kunnes tavoittaa asiakkaansa puhelimella tai sähköpostilla eli pääsee kertomaan asiansa ja sopimaan tapaamisen.
Mielestäni on todella ikävää, kun puhelinmyyjien rankkaa työtä ei arvosteta. 

Moni päättäjä jättää toistuvasti vastaamasta puhelinmyyjien soittoihin, vaikka soittavan yrityksen edustaja saattaa jopa olla oman yrityksen asiakas.
Puhelimeen ei ole pakko aina vastata ja sähköpostit on helppo poistaa, mutta silti ihmetyttää, miksi on niin vaikea vastata puhelimeen ja sanoa yksinkertaisesti: "Kiitos soitosta, mutta ei kiinnosta"? Viimeistään myyjän lähettämään sähköpostiin olisi helppo vastata: "Kiitos yhteydenotostanne, mutta asianne ei kiinnosta minua." 

Näin helpolla torjuu jo valtaosan puhelinmyyjistä. Kaikkea ja kaikkien työtä pitää mielestäni arvostaa, eikä puhelinmyyjäkään ansaitse totaalista ignooraamista. 

Uuden tyyppinen liiketoiminta sosiaalisine medioineen on yhä monelle myyjälle haasteellista, silti henkilökohtainen kontaktointi ja tapaaminen ovat b-to-b myynnissä edelleen yleensä vähänkin vaativammassa kaupassa klousaamisen ehdoton edellytys. Kaikki muu tekeminen on vain auttamassa myyjää tämän tavoitteen täyttämisessä.

Myyntimiehiä tarvitaan aina. Myyntimiesten hyvää slogania lainaten: ”Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt”.