Olimme
vaimon kanssa päättäneet lähteä viikonloppuna osamaan uuden sängyn. Lähellä
sijaitseva Lanternan kauppakeskus oli kohteemme, koska siellä ovat vierekkäin
monen huonekaluliikkeen myymälät.
Kierroksemme
alkoi Sotkasta. Heti ehdittyämme sänkyosastolle kiirehti luoksemme nuori
naismyyjä, joka kysyi kohteliaasti ”Voinko jotenkin auttaa Teitä?” Kun
ilmoitimme vasta katselevamme eri vaihtoehtoja hän esitteli meille lyhyesti
muutaman sopivan vaihtoehdon ja sanoi meille iloisesti ”Nostakaa vain kättä
pystyyn, jos tarvitsette apua, niin tulen heti.” Näin sanoen hän jätti meidät
pohtimaan ja kokeilemaan eri vaihtoehtoja.
Seuraavaksi
menimme Askon liikkeeseen. Siellä saimme rauhassa tutkiskella vaihtoehtoja,
mutta pyytämällä saimme myös myyjän paikalle. Hän teki meitä kiinnostavasta
sängystä meille kokonaistarjouksen, jonka hän myös tulosti meille mukaan.
Seuraavana
oli vuorossa Isku. Siellä kukaan myyjä ei vaivautunut luoksemme, eivätkä
tarjolla olevat vaihtoehdot olleet niin paljon meitä kiinnostavia, että
olisimme pyytäneet myyjää paikalle. Poistuimme siis vähin äänin liikkeestä.
Yläkerran
liikkeistä päätimme vielä käydä Maskun myymälässä, jossa yleensä on ollut
kovinkin aktiivisia myyjiä. No – tänään ei ollut. Kukaan myyjistä ei viitsinyt
liikahtaa vuoksemme myyntitiskin takaa ja kun täälläkään ei ollut mitää
erityisen kiinnostavaa, poistuimme täältäkin ilman myyjän kontaktointia.
Nyt
oli ostopäätös jo syntynyt ja palasimme Sotkan myymälään. Heti sänkyjen luo taas
päästyämme nuori miesmyyjä tuli tiedustelemaan voisiko hän jotenkin auttaa
meitä ja kyllähän hän voi. Kaupat
syntyivät ja myyjä osasi tehdä vähän lisämyyntiäkin.
Tämän kauppakierroksen ihmetyksen aihe ja tarinan opetus:
Miten
voi olla, että pääosin provisiopalkkaiset myyjät eivät aktiivisesti kontaktoi
liikkeeseen tulevia asiakkaita (joita ei muuten edes ollut kovin montaa)? Kohteliaalla
tervehdyksellä ja muutamalla kysymyksellä moni myyjä pääsisi varmasti parempiin
myyntituloksiin ja siis myös parempaan palkkatasoon. Kaikkia ei vaan ilmeisesti kiinnosta.
