Ensimmäisenä soitin välittäjälle (iso valtakunnallinen kiinteistövälitystoimisto), joka oli yrittänyt myydä taloa jo edellisenä vuonna. Hän antoi minulle puhelimessa arvion kiinteistöni tämän päivän hinnasta. Kuulin kuitenkin jo äänestä, että tämä välittäjä ei ollut kovin innokas ottamaan taloani uudestaan myyntiin. Enkä ehkä olisi antanutkaan, vaikka hänen myyntiprovisionsa olikin lopulta pienin kaikista tarjouksen jättäneistä välittäjistä.
Toisena tuli paikalle erään pienen toimiston välittäjä. Hän antoi oman hinta-arvionsa. Hänen ehdotuksensa tontin jakamisesta ja näin syntyneiden osien hinta-arviot olivat mielestäni kummalliset, eikä hän osannut niitä kovin hyvin perustella, vaikka olikin selvästikin hyvä ja innokas kauppamies. Hänen provisionsa oli kaikkein suurin. En tehnyt diiliä hänen kanssaan.
Kolmas välittäjä tuli tapaamaan minua, kun pyysin hyvää ystävääni (=kiinteistövälittäjä) lähettämään hänen edustamansa yrityksen edustajan tapaamaan minua. Tämä nainen on suuren valtakunnallisen ketjun huippuvälittäjä. Hän tuli paikalle esimiehensä kanssa, mutta he olivat molemmat kovin huonosti valmistautuneet tähän arviokäyntiinsä. Kummallakaan ei ollut valmista ehdotusta hinnasta minulle, eikä edes kovin hyvää käsitystä alueen tarjonnasta. He tulivat molemmat paikalle ns. "takki auki ja kahta kättä heiluttaen". Tarjouksessa provisio olisi ollut toiseksi pienin. Harkitsin, mutta en tehnyt diiliä. Jotenkin minua jäi tuo heidän ”takki auki” -asenteensa kalvamaan.
Neljäs välittäjä oli valtakunnallisen ketjun yrittäjä, joka saapui paikalle kolmen erilaisen valmiin ehdotuksen kanssa: 1) myydään kiinteistö kokonaisena 2) myydään kiinteistö kahtena tonttina 3) myydään kiinteistö rivitalo- tai paritalo –yhtiön rakennuspaikaksi. Hänellä oli myös mukanaan tilastot kaikista lähialueella myydyistä vastaavista kiinteistöistä parin vuoden ajalta sekä tiedot kaikista tällä hetkellä lähellä myynnissä olevista kiinteistöistä. Vakuutuin hänen ammattitaidostaan ja tein hänen kanssaan sopimuksen kiinteistöni myynnistä, vaikka provisio hänen sopimuksessaan olikin toiseksi korkein tarjouksen jättäneistä.
Arviokäyntien jälkeen toisen toimiston nuori mies kyseli ensimmäisenä diilin perään, eikä hän vastauksen kuultuaan mennyt myrtsiksi, vaan onnitteli minua hyvän välittäjän valinnasta. Hienosti hoidettu asiakaspuhelu tältä välittäjältä.
Viikon päästä soitti kolmas välittäjä, mutten ehtinyt vastaamaan puheluun, joten laitoin hänelle meiliä, että valinta on jo tehty. Nainen kiitti vastauksesta ja kyseli, miksi päädyin tähän ja oliko provisiolla vaikutusta. Vastasin, että provisiota enemmän vaikutti myyjän ennakkovalmistautuminen arviokäyntiinsä.
Tästä tapauksesta kannattaa ottaa opiksi, että ns. ”varmaa” kauppaakaan ei pidä lähteä hakemaan ylimielisellä asenteella ja täysin valmistautumatta. Näin se voi jäädä kokonaan saamatta.
Näinhän kävi tässäkin tapauksessa.
