Minulla on tapana viedä myyntihommissa hyvin palvelleet vanhat työvaatteeni mökille ns. römppävaatteiksi. Pitkähihainen kauluspaita on esim. metsänharvennushommissa vallan oivallinen työasu; oksat eivät raavi ihoa eivätkä hyttyset pistä (ainakaan niin paljon, kuin lyhythihaisessa paidassa) ja on myös kohtuullisen vilpoisa lämpimilläkin ilmoilla.
Tapahtuipa taannoin, kun olin juuri vienyt mökille ”uudet työvaatteet”,
että tuli tarvetta pienelle maalaushommalle. Puin siis päälleni ”uuden” valkoisen
kauluspaidan ja mustat prässärit. Lähdin ulos ja suunnistin varaston
seinustalle tuumailemaan, mistä maalaushomman aloittaisin. Samassa mökkinaapurini
tallusteli mäkeä alas pihaan ja minut nähdessään huikkasi: ”Terve mieheen!
Taisin tullakin vähän huonoon aikaan, kun Teille näkyy olevan vieraita tulossa.”
Olin vähän hölmistynyt ja tiedustelin häneltä: ”Ai miten
niin vieraita? Ei tänne mun tietääkseni ketään ole tulossa.”
Nyt oli naapurin vuoro hämmästellä ja hän takelteli
vastaukseksi: ”Mä vaan ajattelin, kun olet noin hienosti pukeutunut.”
Repesin nauramaan ja selitin hänelle, kuinka asia oikeasti
oli. Sen jälkeen nauru maittoi meille kummallekin.
Mökkitontillamme voikin usein nähdä ylipukeutuneen metsurin
hommissa, sillä tontillamme on vielä yli 400 puuta kaadettavana. Siinä on
myyntimiehelle pitkäksi aikaa mainiota terapiahommaa, jossa kaikki muu unohtuu.
