Poikani Ville toimii autokauppiaana.
Tässä hänen kertomanaan
ote automyyjän arkipäivästä:
Asiakas astuu myymälään
sisään ja huomioin asiakkaan heti hänen tullessaan.
Minä: Moro, voinko olla
avuksi?
Asiakas: Juu, sulla on
tommonen X1:nen tuossa pihassa, niin että pääsisikö sitä katsomaan ja
koeajamaan.
Tässä vaiheessa minä vastaan,
että tottakai sopii ja rupean kaivamaan avaimia kyseiseen autoon.
Minä: Niin minkälaista
kauppaa olit ajatellut? Onko vaihdossa tulossa jotain vai mitä meinasit?
Asiakas: Niin tuota
juu, mulla on vaihdossa joko Focus tai Fiesta, toisessa on velkaa toisessa ei,
enkä mä oo vielä miettinyt, että kumman antaisin vaihdossa.
Minä: No ei hätää,
kirjoitetaan ajolupa niin pääset edes kokeilemaan.
Asiakas: Niin pitää tosiaan
vielä katsoa sitten onko se sitten diesel vai bensa, enkä kyllä yhtään tiedä,
että pitäiskö sit olla automaatti vai manuaalivaihteistolla.
Koeajon jälkeen
asiakasta vielä kaikkien näiden teknisten kysymyksien lisäksi, rupesi
mietityttämään, että pitäiskö kuitenkin olla uudempaa korimallia.
Ja kyllä hän on kauppaa
tekemässä, joskus keväällä!?!?!?
KEVÄÄLLÄ!!! Nyt on
tammikuu, niin montako noista käytetyistä autoista on vielä keväällä jäljellä,
kun hän ensin on miettinyt, että onko uusi auto bensa vai diesel, neliveto, etuveto,
manuaali vai automaatti...
Tällainen siis on automyyjän
arkea tänään.
Tarinan opetus:
Jos joskus autokauppaan
sisään astuessasi mietit, että automyyjä saattaa olla hiukan poissa oleva tai
myyjää ei kaupanteko kiinnosta, niin se saattaa johtua edellisestä asiakkaasta,
joka ei omalla käytöksellään ja täydellisellä päättämättömyydellään ole ainakaan
nostattanut automyyjän fiilistä – ja myyntihän on tunnetusti fiilislaji.
