Vielä 80-luvun alussa oli monessa päivittäistavarakaupan yrityksessä käytäntönä, että aluepäällikkö vastasi kaikkien kampanjoiden esittelystä sekä myynnistä oman alueensa keskusliikkeille - oman alueensa myyntiryhmän tulosten lisäksi luonnollisesti.
Pikku hiljaa aluepäälliköiden tehtävänkuvia kuitenkin muutettiin ja edustajat saivat vastuulleen myös kontaktit alueellisiin keskusliikkeisiin. Aluepäällikön tehtävässä korostui sen jälkeen enemmän oman myyntiryhmän sparraaminen ja koko myyntiryhmän tuloksen kasvattaminen.
Usein aluepäälliköt tulivat kuitenkin vielä 80-luvun lopulla edustajan mukana keskusliikkeisiin myyntikäynnille. Monella aluepäälliköllä oli tällöin tapana luvata ostajalle jotain ylimääräistä extraa, jos näytti siltä ettei kauppoja muuten syntyisi (näitä juttujahan edustajalla ei ollut edes mahdollisuutta tarjota).
Monesti näitä myyntikäyntejä myös veti edelleenkin mukana tullut aluepäällikkö, koska tämä halusi varmistua, että kaupat syntyvät. Näin aluepäällikkö pystyi sitten myöhemmin kehumaan omalle myyntiryhmälleen ja esimiehilleen, että hän oli tehnyt hyvät kaupat yhteiskäynnillään edustajan kanssa.
Erään teknokemian alalla toimivan yrityksen myyntipäällikkö Pekka tiesi kaiken tuon edellä kerrotun. Kun myyntikäynnille mukaan tuli sitten uusi innokas aluepäällikkö, hän päätti hieman opettaa tulokasta. Pekka teippasi puvun takkinsa sisäpuolelle lapun, jossa luki
”ÄLÄ OSTA MITÄÄN!”
Kun Pekka sitten meni aluepäällikön kanssa yhteiselle myyntikäynnille lahtelaisen keskusliikkeen konttoriin, hän antoi aluepäällikön suosiolla aloittaa oman myyntiräppinsä ja pysytteli tämän takana. Ostaja katseli aina välillä kummeksuen Pekkaa, joka aina sopivassa välissä näytti puvuntakkinsa sisäpuolelle teippaamaansa lappua. Koska Pekka ja ostaja olivat tuttuja jo vuosien ajalta, ymmärsi ostaja mistä oli kyse, eikä ostanut yhtään mitään.
Myyntikäynnistä masentuneena aluepäällikkö käveli Pekan kanssa autolle ja ihmetteli ääneen: ”Kyllä Sulla on tosi vaikeita asiakkaita. Enpä ole tuollaista jääräpäätä vielä ennen tavannut. Saakohan tuolle kukaan myytyä yhtään mitään?”
Tähän Pekka vain hymähti, että ”Mikähän lienee ollut nyt syynä, kun kyllä me yleensä on aina ihan hyvässä ymmärryksessä päästy kauppoihin.”
Seuraavana päivänä Pekka kävi luonnollisesti uudestaan saman ostajan luona, mutta nyt tekemässä ne edellisenä päivänä tekemättä jääneet kaupat.
