Nälkäinen myyntimies näköalapaikalla

Työmatkoillani, jossain päin Suomea, olen kyllä toisinaan poikennut nälkäisenä tien varren näköalapaikkojen ravintoloihin, jotain apetta nälkääni nauttimaan. Tällä kertaa tästä ei ole kyse, mutta minäpä kerron:

Eräs toimitusjohtaja oli lukenut työnhaku postaukseni ja pyysi minut luokseen keskustelemaan yrityksensä myyntipäällikön paikasta.

Googletin tietty heti yrityksen ja sen kotisivuilta löysinkin kliseitä vilisevän rekryilmon: "näköalapaikka, nälkäinen myyntimies, alan paras palkka, kannustava palkkamalli, mielenkiintoiset näkymät, mukavat asiakkaat..."

Sovittuna aikana parkkeerasin autoni helsinkiläisen teollisuusalueen ruman betonikolossin pihan reunaan. Näin tein siksi, että pääoven lähellä olevat vieraspaikat kunnon myyntimies jättää aina asiakkaille.

Nousin kolkot portaat rakennuksen toiseen kerrokseen. Harmaan teräsoven vieressä olevaa ovikelloa painettuani, toimitusjohtaja saapui avaamaan minulle oven. Kättelimme ja esittäydyimme. Neukkaria kohti minua johdattaessaan hän esitteli minulle mahdollisen työhuoneeni. Näköala sen ikkunasta oli vastapäisen ankean harmaan elementtitalon ikkunattomaan seinään. Neukkarista sentään oli mielenkiintoiset näkymät alas yrityksen tuotantotiloihin, jossa... no, enpä kerrokaan, ettei yritys paljastu.

Toimitusjohtaja kertoi minulle lähtötilanteen, josta kävi hyvin ilmi miten hyvin työntekijöitä tässä yrityksessä arvostettiin. Vielä hetki sitten yrityksessä oli ollut kaksi myyjää: laiska ja lusmu (kyllä - näitä sanoja hän käytti!). "Lusmu" oli saanut kenkää. Nyt tarvittiin siis hyvä myyjä ohjaamaan hänen asiakkaittensa rahat yrityksen kassaan.

Palkasta keskustellessamme hän esitteli sellaisen palkkahimmelin, että en koskaan tai missään ole kuullut vastaavasta: pohjapalkka oli 1500€ ja lisäksi tulisivat alan parhaat provikat (?!). Provika muodistuisi tuotekohtaisesti: vaihtelevin prosentein tai kiintein eurosummin, määräkohtaisin prosentein tai kiintein eurosummin. Joissakin tuotteissa oli minimimäärä, jonka jälkeen provikaa vasta maksettiin ja eräissä tuotteissa oli maksimimäärä kk-provikalle. Tämä oli se kannustava palkkamalli - se todellakin kannusti tarkistamaan omat provikalaskelmat useampaankin kertaan.

Palkkakeskustelun jälkeen katsoin parhaaksi kertoa toimitusjohtajalle, meidän molempien aikaa säästääkseni, että tämä tehtävä ei ole minua varten. Hän katseli minua hölmistyneenä ja totesi "Ai jaa. No ei sitten".

Kättelimme ja poistuin pikaisesti ulos ovesta. Rappukäytävässä pyöritin päätäni ja huokaisin: "Kaikkea sitä vielä vanha näkeekin."

Toisaalta, kun kaikki asiakkaat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti aina mukavia, niin firman rekryilmoitus piti kyllä kohtuullisen hyvin paikkansa - paitsi ehkä tuon "alan paras palkka" lausuman osalta (tai sitten alalla on todella surkea palkkataso).

Se mikä tässä eniten jäi minua harmittamaan, oli se tosiasia, että tuossa firmassa osaamiselleni olisi ollut todella paljon käyttöä.