Kaverini Harry antoi minulle lahjaksi uuden ja aidon Ranskan Muukalaislegioonan lippiksen, josta oheinen logo.
Näitä lippiksiä ei ole Suomessa monta. Harry tai muutkaan muukalaislegioonan käyneet, eivät voi juurikaan palvelusajastaan puhua, koska joutuivat aloittaessaan allekirjoittamaan todella tiukan salasssapitosopimuksen vahvoine sanktioineen. Keskustellessani Harryn kanssa voin kuitenkin monesta pienestä viittauksesta kuulla, ettei palvelusaika ole ollut mitään helppo juttu.
On hienoa, että olen tutustunut Harryyn, vaikka hän onkin lähes kaikissa mielipiteissään ja toimintatavoissaan minun itseni täydellinen vastakohta. Toisaalta ymmärrän tämän hänen kohdallaan, sillä hän sai huonot kortit elämään jo ekassa jaossa. Alkoholistiperheen lapsena hän eli kovan lapsuuden Kurvin kulmilla, jossa oppi pitämään puoliaan. Hän joutui jo nuorena sijoitetuksi nuorisokotiin sekä myöhemmin sijoitusperheeseen. Hyvä ja tiukka sijoitusperhe, maalla kaukana Helsingistä ja vanhoista kavereista, oli hänen pelastuksensa. Sijoitusperheestä löytyi myöhemminkin tukea ja turvaa, kun elämä kolhi.
Legioonaan lähdön tarkempia syitä Harry ei kerro, mutta sanoi olleensa silloin "tiukan paikan edessä". Ranskaa taitamattomana oli legioona hänelle aluksi todella vaikea paikka. Haukkuja, huutoa ja pahoinpitelyäkin tuli osaksi vain siksi, ettei hän ymmärtänyt aluksi komentoja. Harry palveli kertomansa mukaan legioonassa pari vuotta kahdessa eri paikassa Afrikassa (mm. Tsadissa). "Kyllä legioona jättää jälkensä ihmiseen" Harry totesi kerran minulle surulliseen sävyyn.
Tutustuin Harryyn erään työkuvion yhteydessä. Hän oli kyseisen työyhteisön ns. "hankala ihminen", jonka kanssa muut eivät tulleet toimeen. Minä tulin ja me ystävystyimme. Pidimme yhteyttä - vaikka Harry joutuikin lähtemään kyseisestä työpaikasta varsin pikaisesti.
Olen iloinen, että voin sanoa Harrya ystäväkseni. Tiedän myös, että tuo lippis on hänelle TODELLA arvokas muisto - se osoittaa, että myös hän arvostaa ystävyyttämme.
Tätä juttuani Harry ei luonnollisestikaan näe, koska hän ei käytä somea eikä edes tietokonetta. "Toi tekniikka ei vaan ole mun juttu" hän totesi kerran.
Me ollaan niin erilaisia tässäkin asiassa.
Silti me ollaan ystäviä.
Viikonloppuna Harry taas soittaa minulle perinteisen "kännipuhelun". Hän ymmärtää kyllä, jos en vastaa.
Soitan hänelle maanantaina takaisin.
