Useita vuosia tein yhteistyötä erään minua hieman nuoremman mieshenkilön kanssa. Tapasimme usein työn merkeissä ja yhteistyömme sujui mukavan mutkattomasti. Toisinaan hän poikkesi luonani kahville vain ohikulkumatkallaan juttelemaan niitä näitä. Asiakkaana hän oli mitä mainioin; maksoi aina pyydetyn hinnan ja aina myös ajallaan.
Tuttavallisten
väliemme johdosta pyysin hänet lopulta myös Facebook –kaverikseni, kuten
myyntimiehen hyvien asiakkaitten kanssa kuuluukin tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna
tämä oli kuitenkin suuri virhe!
Luin
ensimmäiset hänen lähettämänsä Facebook -postaukset hieman hämmentyneenä.
Ajattelin aluksi, että onpa hänellä erikoinen huumorintaju. Sitten tajusin,
että kyse on kaikkea muuta kuin huumorista; mies on oikeasti aivan mahdoton
rasisti - useat hänen kirjoituksensa vilisivät rasistisia ilmauksia. Kun
selailin hänen kavereitaan tuli tunne, että tässä porukassa en halua
enkä voi olla mukana. Osa hänen kavereistaan oli avoimen selkeästi
rasisteja jo pelkän profiilikuvankin perusteella.
Myyntimiehen
pitää tulla toimeen kaikkien kanssa, joten itse en ole koskaan suvainnut
rasisimia tai muuta syrjintää missään muodossa. Päätös tämän kaverin
poistamisesta Facebook -kaveripiiristäni ei siis ollut vaikea. Huomattavasti
vaikeampaa oli lopettaa yhteistyö hänen kanssaan. Aluksi mietin jopa koko asiakassuhteen
katkaisemista, mutta yrityksemme edun mukaisesti päätin kuitenkin siirtää tämän
asiakkuuden yrityksessämme toiselle henkilölle.
Tapasin
tämän ”rasistiasiakkaani” vielä yhden kerran silloin, kun ilmoitin hänelle,
että toinen henkilö yrityksestämme jatkaa hänen yhteyshenkilönään. Oikeaa syytä
en tohtinut hänelle koskaan kertoa, vaan kehitin jotain valkoisia valheita ja
puolitotuuksia selitykseksi ja vakuudeksi. Tein hänelle myös selväksi, että en
enää jatkossa olisi käytettävissä missään yhteydessä vaan asioita hoitaisivat
jatkossa muut henkilöt yrityksessämme.
Nyt
saattaakin käydä niin, että tämä blogikirjoitukseni saa tämän ”rasistiasiakkaani”
miettimään – minäkö se olen, josta tässä kirjoitetaan?
Tähän
voin nyt vastata hänelle myöntävästi: Kyllä se olet juuri sinä!
Entistä
myyntimieskollegani lainaten: ”Elämä on liian lyhyt ja myyntimiehen aika
liian arvokas tuhlattavaksi kusipäiden seurassa”.
