Ikävä yllätys Facebookissa

Useita vuosia tein yhteistyötä erään minua hieman nuoremman mieshenkilön kanssa. Tapasimme usein työn merkeissä ja yhteistyömme sujui mukavan mutkattomasti. Toisinaan hän poikkesi luonani kahville vain ohikulkumatkallaan juttelemaan niitä näitä. Asiakkaana hän oli mitä mainioin; maksoi aina pyydetyn hinnan ja aina myös ajallaan.

Tuttavallisten väliemme johdosta pyysin hänet lopulta myös Facebook –kaverikseni, kuten myyntimiehen hyvien asiakkaitten kanssa kuuluukin tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli kuitenkin suuri virhe!

Luin ensimmäiset hänen lähettämänsä Facebook -postaukset hieman hämmentyneenä. Ajattelin aluksi, että onpa hänellä erikoinen huumorintaju. Sitten tajusin, että kyse on kaikkea muuta kuin huumorista; mies on oikeasti aivan mahdoton rasisti - useat hänen kirjoituksensa vilisivät rasistisia ilmauksia. Kun selailin hänen kavereitaan tuli tunne, että tässä porukassa en halua enkä voi olla mukana. Osa hänen kavereistaan oli avoimen selkeästi rasisteja jo pelkän profiilikuvankin perusteella.

Myyntimiehen pitää tulla toimeen kaikkien kanssa, joten itse en ole koskaan suvainnut rasisimia tai muuta syrjintää missään muodossa. Päätös tämän kaverin poistamisesta Facebook -kaveripiiristäni ei siis ollut vaikea. Huomattavasti vaikeampaa oli lopettaa yhteistyö hänen kanssaan. Aluksi mietin jopa koko asiakassuhteen katkaisemista, mutta yrityksemme edun mukaisesti päätin kuitenkin siirtää tämän asiakkuuden yrityksessämme toiselle henkilölle.

Tapasin tämän ”rasistiasiakkaani” vielä yhden kerran silloin, kun ilmoitin hänelle, että toinen henkilö yrityksestämme jatkaa hänen yhteyshenkilönään. Oikeaa syytä en tohtinut hänelle koskaan kertoa, vaan kehitin jotain valkoisia valheita ja puolitotuuksia selitykseksi ja vakuudeksi. Tein hänelle myös selväksi, että en enää jatkossa olisi käytettävissä missään yhteydessä vaan asioita hoitaisivat jatkossa muut henkilöt yrityksessämme.

Nyt saattaakin käydä niin, että tämä blogikirjoitukseni saa tämän ”rasistiasiakkaani” miettimään – minäkö se olen, josta tässä kirjoitetaan?

Tähän voin nyt vastata hänelle myöntävästi: Kyllä se olet juuri sinä!

Entistä myyntimieskollegani lainaten: ”Elämä on liian lyhyt ja myyntimiehen aika liian arvokas tuhlattavaksi kusipäiden seurassa”.