Erään
yrityksen myyntipäälliköllä oli tapana kulkea myyntimiesten matkassa useana
päivänä viikossa. Joka päivä hän kirjasi myyntimiehen huomaamatta itselleen muistiin myyntimiehen
auton lähtökilometrit aamulla ja päivän päätteeksi loppukilometrit. Näitä tietoja
hän vertasi myöhemmin myyntimiehen hänelle tekemään matkalaskuun. Tällöin
noiden kilometrimäärien tuli siis täsmätä hänen merkintöihinsä tai matkalasku
piti tehdä uusiksi.
Eräänä päivänä myyntipäällikön istuuduttua aamulla myyntimies Reijon autoon, hän huomasi Reijon laittaneen autonsa mittaristoon mustan sähköteipinpalan kilometrinäytön päälle. Tätä hän ihmetteli kysyen ”Miksi ihmeessä Sulla on teippi kilometrinäytön päällä?” Reijo vastasi tähän omaan vilpittömään tyyliinsä rauhallisesti: ”No, kato. On niin hauska yrittää illalla arvata, paljonko tuli päivän aikana ajettua."
Tästä asiasta ei päivän aikana enää keskusteltu ja Reijo piti jatkossakin aina teipin paikallaan mittaristossa myyntipäällikön tullessa päiväksi hänen mukaansa. Taisi myyntipäällikkökin viimein ymmärtää, että kyllä kaikki myyntimiehet olivat huomanneet hänen tapansa kirjata salaa kilometrejä.
Matkalasku on aina luottamusasia. Myyntimies tekee matkalaskunsa aina todellisten toteutuneiden kilometrien mukaan – tähän pitää esimiehen voida luottaa. Toisinaan kuitenkin myyntimatkoilla syntyy odottamattomia kuluja, joiden liittämisestä matkalaskuun voi tulla esimiehen kanssa kovakin vääntö. Silloin voi myyntimiehelle syntyä kiusaus lisätä kilometrejä kattamaan esimiehen matkalaskusta eväämät kulut.
Tästä esimerkkinä vanha kertomus myyntimatkalla kadonneesta turkishatusta:
Eräänä päivänä myyntipäällikön istuuduttua aamulla myyntimies Reijon autoon, hän huomasi Reijon laittaneen autonsa mittaristoon mustan sähköteipinpalan kilometrinäytön päälle. Tätä hän ihmetteli kysyen ”Miksi ihmeessä Sulla on teippi kilometrinäytön päällä?” Reijo vastasi tähän omaan vilpittömään tyyliinsä rauhallisesti: ”No, kato. On niin hauska yrittää illalla arvata, paljonko tuli päivän aikana ajettua."
Tästä asiasta ei päivän aikana enää keskusteltu ja Reijo piti jatkossakin aina teipin paikallaan mittaristossa myyntipäällikön tullessa päiväksi hänen mukaansa. Taisi myyntipäällikkökin viimein ymmärtää, että kyllä kaikki myyntimiehet olivat huomanneet hänen tapansa kirjata salaa kilometrejä.
Matkalasku on aina luottamusasia. Myyntimies tekee matkalaskunsa aina todellisten toteutuneiden kilometrien mukaan – tähän pitää esimiehen voida luottaa. Toisinaan kuitenkin myyntimatkoilla syntyy odottamattomia kuluja, joiden liittämisestä matkalaskuun voi tulla esimiehen kanssa kovakin vääntö. Silloin voi myyntimiehelle syntyä kiusaus lisätä kilometrejä kattamaan esimiehen matkalaskusta eväämät kulut.
Tästä esimerkkinä vanha kertomus myyntimatkalla kadonneesta turkishatusta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.