Vaikka
olenkin hyvä myyntimies, en pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä ihmisenä. Monta kertaa elämässäni olen tehnyt vääriä valintoja ja juttuja, jotka olisi
pitänyt jättää tekemättä. En kuitenkaan kadu mitään. Niistä kaikista olen
oppinut jotain - jos ei mitään muuta, niin ainakin itsestäni. Tällä hetkellä
voin sanoa olevani onnellinen monestakin eri syystä.
Varmaankin
juuri tuosta edellä mainitusta johtuen, minulle tulee Helsingin katukuvaan
ilmestyneistä kerjäläisistä aina hieman huono fiilis. Heillä asiat eivät ole
kovin hyvin.Tuskin
kukaan istuu huvikseen lähes 20 asteen pakkasessa koko päivää paikallaan
kerjäämässä. En usko, että siinä edes tienaa kovin hyvin tai edes niin paljon,
että elämää voi sanoa helpoksi ja onnelliseksi. Eikä kaikista ole
myyntimieheksi.
Tästä
syystä päätin ottaa henkilökohtaiseksi avustuskohteekseni erään kerjäläisnaisen.
Hän istuu joka päivä työpaikkani lähellä saman liikennevalotolpan juurella. Hän
on paikalla jo aamulla töihin tullessani, päivällä lounasaikaan ja vielä
illalla kotiin lähtiessäni. Joka aamu pudottaessani muutaman euron hänen
kuluneeseen pahvimukiinsa, hän hymyilee minulle ja vilkuttaa tai lähettää
lentosuukon pois kävellessäni. Toivottavasti voin edes hieman omalta osaltani
auttaa häntä. Se on ainakin vilpitön tarkoitukseni.
Tiedän,
että moni kokee tällaisen auttamisen turhana tai jopa kerjäämistä lisäävänä.
Mielestäni kyse on kuitenkin aina jokaisen kerjäläisenkin kohdalla ihmisen
henkilökohtaisesta elämästä ja kaikki eivät ole saaneet samanlaisia
mahdollisuuksia onnelliseen elämään. Koska minulla on mahdollisuus vaikuttaa
omalta osaltani ja parantaa tämän kyseisen henkilön oloa ainakin hetkellisesti,
niin sen myös teen. Ymmärrän olevani hyväosainen ja onnellinen, kun saan tehdä mukavaa
myyntityötä, josta myös tienaa kohtuullisen hyvin.
Olen
huomannut, että kovin moni ei anna rahaa kerjäläisille.
Mieti
Sinäkin seuraavan kerran kerjäläisen kohdatessasi, voitko antaa hänelle hieman
rahaa.
