Kerjäläinenkin on ihminen

Vaikka olenkin hyvä myyntimies, en pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä ihmisenä. Monta kertaa elämässäni olen tehnyt vääriä valintoja ja juttuja, jotka olisi pitänyt jättää tekemättä. En kuitenkaan kadu mitään. Niistä kaikista olen oppinut jotain - jos ei mitään muuta, niin ainakin itsestäni. Tällä hetkellä voin sanoa olevani onnellinen monestakin eri syystä.

Varmaankin juuri tuosta edellä mainitusta johtuen, minulle tulee Helsingin katukuvaan ilmestyneistä kerjäläisistä aina hieman huono fiilis. Heillä asiat eivät ole kovin hyvin.Tuskin kukaan istuu huvikseen lähes 20 asteen pakkasessa koko päivää paikallaan kerjäämässä. En usko, että siinä edes tienaa kovin hyvin tai edes niin paljon, että elämää voi sanoa helpoksi ja onnelliseksi. Eikä kaikista ole myyntimieheksi.

Tästä syystä päätin ottaa henkilökohtaiseksi avustuskohteekseni erään kerjäläisnaisen. Hän istuu joka päivä työpaikkani lähellä saman liikennevalotolpan juurella. Hän on paikalla jo aamulla töihin tullessani, päivällä lounasaikaan ja vielä illalla kotiin lähtiessäni. Joka aamu pudottaessani muutaman euron hänen kuluneeseen pahvimukiinsa, hän hymyilee minulle ja vilkuttaa tai lähettää lentosuukon pois kävellessäni. Toivottavasti voin edes hieman omalta osaltani auttaa häntä. Se on ainakin vilpitön tarkoitukseni.

Tiedän, että moni kokee tällaisen auttamisen turhana tai jopa kerjäämistä lisäävänä. Mielestäni kyse on kuitenkin aina jokaisen kerjäläisenkin kohdalla ihmisen henkilökohtaisesta elämästä ja kaikki eivät ole saaneet samanlaisia mahdollisuuksia onnelliseen elämään. Koska minulla on mahdollisuus vaikuttaa omalta osaltani ja parantaa tämän kyseisen henkilön oloa ainakin hetkellisesti, niin sen myös teen. Ymmärrän olevani hyväosainen ja onnellinen, kun saan tehdä mukavaa myyntityötä, josta myös tienaa kohtuullisen hyvin.

Olen huomannut, että kovin moni ei anna rahaa kerjäläisille.

Mieti Sinäkin seuraavan kerran kerjäläisen kohdatessasi, voitko antaa hänelle hieman rahaa.