keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Somejulkkis messuilla


Poikkesin taannoin ammattimessuilla. Markkinoinnin viikko oli tapahtuman nimi ja myyntimiehellehän nimi lupasi jo hyvää. Odotukset olivat siis korkealla – jotain uutta varmasti messuilta mukaan tarttuisi.

Olin päättänyt tarkkailla ihmisiä vähän siltäkin kantilta, että varmasti joitakin somen kautta tuttuja kasvoja messuilla tapaisin. Odotin siis innolla, että näin myös konkreettisesti tapaisin livenä ihmisiä, joiden kanssa somessa olin keskustellut ja jotka kuuluivat LinkeIn -verkostooni.

Yksi syy messuille lähtemiseeni oli myös erään yrityksen osastolla käynti. Näin siksi, että tunsin ko. yrittäjän ja halusin hänet tavata. Menin siis heti messuille tultuani kyseisen yrityksen osastolle ja tapasin tutun toimitusjohtajan lisäksi myös muita yrityksen työntekijöitä sekä samalla myös messujen ensimmäisen sometuttuni, Saaran.

Perintökuppi, joka nyt on itselle ajankohtainen
Kiertelin hetken messuja ja jossain vaiheessa poikkesin hakemaan kupin kahvia. Samalla näin ravintolan pöydässä yksin istumassa toisen sometuttuni (Johannan), joten kysyin häneltä voisinko istua hänen seuraansa. Hän vastasi iloisena myöntävästi ja esittäydyttyäni hänen iloisuutensa vain kasvoi. Juttelimme tovin myyntitarinoita vaihtaen ja muuttuneen maailman menoa ihmetellen. Hän toisin hieman eri lähtökohdista, koska on useita vuosia nuorempi kuin minun oma tyttäreni. Silti oli mielenkiintoista huomata, että ajatuksemme olivat monesta asiasta hyvin samanlaisia.

Erotessamme huomasin miettiväni, että kuinka paljon hänellä on vielä matkaa näihin samoihin kilometreihin ja kuinka paljon vielä tulee hienoja asiakastapaamisia häntä vastaan. Itselläni kun niitä on väkisinkin edessä huomattavasti vähemmän kuin takanapäin. Hieman tunsin tästä asiasta haikeutta.

Salaa olin itsestäni myös hieman ylpeä, sillä osasin tapaamisessamme hillitä sanomisiani, enkä kutsunut häntä kertaakaan ”tytöksi”. Siitä sanasta on ilmeisesti tullut joidenkin nuorten naisten mielessä kirosana, sillä viimeksi yhtä (vielä nuorempaa naista) tytöksi nimitettyäni, hän veti siitä palkokasvin syvälle söpöön, pieneen, nenäonteloonsa. Olin luullut, että näin vanha ukko kuin minä voi lapsiaan nuorempia naisia tytöksi kutsua, mutta ilmeisesti ei voi. Tämä tuli tuossa casessa todistettua. Pyysin kyllä tökeryyttäni häneltä toki anteeksi.