Olin
lähdössä Berliiniin. Matka oli jo maksettu ja odotukset olivat korkealla. Berliini
oli ollut jo kauan toivematkakohteenani ja nyt oli mukaan lähdössä vielä
kaveripariskunta, jonka vaimolla oli matkan ajankohtana syntymäpäivä. Valitsimme
siis vähän paremman luokan hotellin aivan ydinkeskustasta.
Matkaa
edeltävänä päivänä selvisi, että koiramme (jo 13-vuotias mummukka) oli vakavasti
sairas. Hännän pää oli kuolioitumassa ja tämä edellytti välitöntä leikkausta,
jotta ei tulisi verenmyrkytystä. Sovimme siis leikkausajan mahdollisimman
pikaisesti ja päätimme samalla, että matka saa nyt meidän osaltamme jäädä. En
olisi voinut jättää koiramme leikkausta aikuisten lastemme vastuulle, koska näin
vanhan koiran selviäminen leikkauksesta on aina epävarmaa ja leikkauksen jälkeen
koira vaatii luonnollisesti erityistä hoitoa ja huolenpitoa. Kaveripariskuntamme
matkusti siis Berliiniin kahdestaan.
 |
| Lääkitys kohdallaan ja vatsa täynnä ruokaa |
Leikkaus
meni hyvin ja potilas toipui leikkauksesta tolpilleen muutamassa tunnissa. Häntä
jäi kuitenkin leikkaussaliin ja nyt jäljellä on vain pieni söpö nysä. Ensimmäinen
yö oli vaikea, sillä haamukivut valvottivat potilasta. Kipulääkettä tarvittiin
viikon verran.
Matkatoimisto
lupasi palauttaa matkan hinnasta vain muutaman satasen, koska peruminen
tapahtui niin myöhään. Matkavakuutuskaan ei korvaa menetystä, koska kyseessä ei
ole sen mielestä perheenjäsen (vaikka minun mielestäni onkin).
Loppu
hyvin, kaikki hyvin. Potilas toipuu kovaa vahtia ja häntäkin näyttää jo melko
hyvältä, vaikka tikit pitääkin vielä käydä poistattamassa.
Tämä
oli siis suhteellisesti elämäni kallein matka, koska emme menneet mihinkään,
mutta maksoimme lennot ja hotellin lähes täysimääräisesti. Mutta sellaista
elämä joskus on, eikä tässä tapauksessa voinut ajatella rahallista menestystä. Toivottavasti
mummukkamme on vielä monta vuotta ilonamme.
