Myyntimies kaupungin duunarina

Oltuani yli kaksi vuotta vailla vakituista työtä, Helsingin kaupunki tarjosi minulle mahdollisuuden käyttää lain suomaa etuutta ja saada määräaikainen työpaikka kaupungin velvoitetyöllistettynä.

Velvoitetyöllistetyille tarjotaan yleensä puolen vuoden määräaikaisia työtehtäviä erilaisissa avustavissa tehtävissä Helsingin kaupungin eri yksiköissä. Tarjolla on monenlaista työtä, mutta halusin itse tehdä nyt jotain työtä, jolla on minulle muita arvoja kuin raha. Tästä syystä valitsin työn kaupungin kotihoitoa tarjoavassa yksikössä.

Ilman hoitoalan koulutusta en luonnollisestikaan voi tehdä minkäänlaista hoitotyötä, mutta uudessa työtehtävässäni tehtäväni on mahdollistaa hoitajien keskittyminen täysipainoisesti vanhusten hoitotyöhön – minä hoidan kaiken muun eli kaikki ns. juoksevat asiat, kuten autojen ja polkupyörien toimivuuden, kotihoidon asiakkaiden lääkkeiden noudot, apuvälineiden noudot ja niiden asennukset asiakkaiden kotiin, asiakkaiden kaupassa käynnit, jne.

Moni asia on jo uudessa työpaikassani ehtinyt ihmetyttää. Moni asia kun tehdään yksityisellä puolella kovin eri tavalla. Minua ihmetyttää esim. kuinka kaupungin työntekijät kohtelevat omia ns. sisäisiä asiakkaitaan. Itse asioin usein kaupungin autovarikolla ja joka kerta ihmettelen sen tehotonta toimintaa sekä kummallisia ja joustamattomia käytäntöjä. Asiakaspalvelu tuntuu monelle olevan aika vieras käsite, ilmeisesti siitä syystä, että mehän olemme kaikki ns. ”saman talo väkeä” ja duunikavereita siis. Yksityisellä puolella olen autohuollossa tottunut saamaan palvelua ja kaikki toiveeni on yleensä otettu huomioon. Täällä toiveet kuitataan sanomalla: ”katsotaan mitä voidaan tehdä” – Yleensä mitään ylimääräisiä toiveita ei huomioida.

Mielestäni kaikille olisi helpointa ja toiminnan kannalta tehokkainta, jos aina kotihoidonauton tullessa huoltoon (tai korjattavaksi) tehtäisiin kaikki perusasiat: lasinpesunesteen lisäys, pyyhkijän sulkien vaihto tarvittaessa, renkaiden ilmanpaineiden tarkistus sekä auton imurointi ja pesu. Nämä pitää kuitenkin muistaa aina erikseen pyytää – muuten niitä ei tehdä. Auto on kuitenkin kotihoidolle välttämätön työväline, joka on liikkeellä joka päivä klo 8.00-23.00. Ylimääräiseen tuhtailuun ei kotihoidon hoitajilla ole siis aikaa, vaan heidän pitää voida keskittyä tärkeään hoitotyöhönsä.

Jatkan siis ”taisteluani tuulimyllyjä vastaan” ja yritän työrupeamani aikana omalta osaltani muuttaa työtapoja edes hieman asiakaspalvelun suuntaan. Toivottavasti tämä näkyy ainakin kotihoidon asiakkaille – vanhuksille, joita tapaan työssäni. Tämä on ainakin vilpitön tavoitteeni ja tämän haluan heille välittyvän.