Nostalginen asiakaskäynti

Pääsin taas monen vuoden jälkeen käymään teollisuuden alihankkijana toimivassa metalliverstaassa.

Heti metallisen ulko-oven takaa avautui karu verstasmaailma äänineen ja hajuineen. Se vei ajatukseni hetkessä takaisin lapsuuteeni, kun pienenä poikana pyöräilin isäni työpaikalle metalliverstaalle.

Tuohon maailmanaikaan ei noita työturvallisuusasioita otettu niin kovin vakavasti. Hitsareilla oli toki maskit, mutta harva niitäkään käytti. Isänikin hitsasi aina vain pyöreät hitsauslasit silmillään ja Agan punainen kangassuikka päässään. Työvaatteena oli työnantajan tarjoamat siniset kokohaalarit, jotka vaihdettiin vasta kun reikiä oli tullut liikaa kipinöistä tai metalli repinyt ne muuten rikki. Turvakenkiä ei ollut kenelläkään.

Nykyään kaikki on onneksi toisin. Kaikilla työntekijöillä on kunnolliset ja työtehtäviin sopivat työasut ja suojaimet. Vierailijallekin annetaan käynnin ajaksi turvaliivi ja suojalasit, kuulosuojaimetkin tarvittaessa.

Oli hauska tavata ihminen, joka on aidosti kiinnostunut ja innostunut työstään. Ammattitaito huokui kaikesta hänen puheestaan ja perisuomalainen vaatimattomuus esti selvästi ihan aiheellisenkin itsensä kehumisen. Karskin metallimiehen kuoren alla oli selvästikin hyväsydämminen ja ystävällinen mies. Ei ihan sellainen, jonka sormiin tatuoidusta paksusta "HARD ROCK" -tekstistä voisi ensivaikutelma perusteella luulla. Hän oli aivan mahtava tyyppi ja todellakin oman alansa huippuosaaja. Arvostan.

Jos ette kerro kenellekään, niin kerron Teille salaisuuden: En ymmärtänyt puoliakaan siitä teknisestä sanastosta, jota tämä asiakas käytti.

Mutta eihän se haittaa. Kun tekee hyvät muistiinpanot, niin niiden pohjalta voi tarjouksen rustata ja oppiihan tässä samalla aina itsekin jotain uutta.

Kyllä myynti on vaan hieno laji ja nykyään tuo työturvallisuuskin ymmärretään ottaa jo vakavasti.