Työpaikkaromanssin loppu

Muutama vuosi sitten minulla oli kiihkeä työpaikkaromanssi: Minä todella rakastin työtäni.
Olin yrityksen johtoryhmän jäsen ja vastasin yrityksen markkinoinnista ja myynnistä. Yrityksen molemmat omistajat (isä ja poika) olivat minulle jo kovin läheisiä ihmisiä. Pidin heitä enemmän ystävinä kuin työkavereina. Kolmen hengen johtoryhmässämme oli koko ajan ollut avoin ja keskusteleva ilmapiiri. Asiat hoituivat aina nopeasti ja joustavasti, eikä erimielisyyksiä juurikaan ollut.

Muutamassa vuodessa olin rakentanut omilla toimillani yrityksen omistajille aivan tyhjästä kokonaan uuden busineksen (aivan toisella toimialalla toimivan yrityksen), joka alkuvaikeuksien jälkeen tahkosi omistajille kunnolla rahaa. Kaikki näytti siis hyvältä, kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain, mutta mitä – sitä en tiedä vielä tänäkään päivänä. 

Johtoryhmän palaverit vain loppuivat ja yhteistä aikaa ei enää meille kolmelle tahtonut löytyä. Molemmat omistajat puuhailivat omiaan ja ilmestyivät töihin vain hyvin satunnaisesti ja yleensä vasta lounastunnin aikaan. Molemmille tuntui olevan paljon tärkeämpää keskittyä omiin henkilökohtaisiin asioihinsa, kuten esim. oman talon rakentamiseen. Minun yritykseen rekrytoimani koko muu henkilökunta kysyi aina neuvoja minulta, kun omistajat eivät useinkaan olleet paikalla silloin kun heitä olisi tarvittu. Ihmettelin ja pyysin useita palavereita omistajilta, mutta niitä ei koskaan pidetty. Kukaan ei enää tiennyt mitä yrityksessä tapahtui ja mitä omistajat suunnittelivat.

Kuka lomautetaan?

Hieman yli vuosi sitten omistajat ottivat puheeksi yrityksen huonon taloudellisen tilanteen ja ilmoittivat, että lomautuksia pitää tehdä. Muutaman viikon kuluttua siitä sain lomautusilmoituksen. Tuntui aika erikoiselta, että huonossa taloudellisessa tilanteessa lomautetaan myyjiä. Jotenkin tämä ei käynyt minun järkeeni, vaikka toki näin säästettiinkin eniten palkkakuluja. Toisaalta nyt myynti pysähtyi.

Tunnollisena myyntimiehenä tarjouduin hoitamaan kaikki avoimeksi jääneet asiat loppuun omalla ajallani, vaikka lomautettunakin, mutta sähköpostini suljettiin ja pääsyni yrityksen järjestelmiin estettiin. En siis pystynyt edes ilmoittamaan kaikille asiakkailleni, että asiat eivät nyt etenekään sopimuksemme mukaisesti. Onneksi olin saattanut yhteistyökumppanimme kanssa alkuun yrityksemme kannalta tärkeän ja suuren brändimuutoksen, jossa yrityksemme logo, kotisivut ja markkinointi uudistettiin lopulta lomautukseni jo alettua lähes suunnitelmieni mukaisesti.

Tänä kesänä tämä kokonaan rakentamani toinen yritys järjesteltiin uudestaan ja mukaan tuli uusi omistaja. Nimi, visuaalinen ilme ja toimintamalli säilyivät kuitenkin minun kehittämäni idean mukaisina ja yrityksen liiketoiminta on edelleen kovassa kasvussa. Nyt tämä ”yrityslapseni” pärjää siis jo mainiosti omillaan, mutta minulla on kyllä välillä tavattoman ikävä sitä.

Kumpikaan omistajista ei enää ole ollut minuun yhteyksissä, eikä edes lähettämiini sähköposteihin ole vastattu. Olen ollut lomautettuna jo yli vuoden, eikä kutsua takaisin töihin ole tullut. Muutaman kerran olen käynyt työpaikalla keskustelemassa yrityksemme toimitusjohtajan/omistajan kanssa, mutta tyhjien lupausten lisäksi mitään muuta en ole saanut. Yrityksen myynti jauhaa paikallaan ja vain yksi myyjä on töissä. Ilmeisesti tämä on omistajille riittävää, eikä kasvua nyt edes haluta - vai mistä lienee kyse?

Näin karusti siis päättyi työpaikkaromanssini.  

Nyt etsinkin uutta intohimon kohdetta: työpaikkaa, jossa pääsen hyödyntämään monipuolista johtamisen, markkinoinnin ja myynnin osaamistani. Täällä olisi siis nyt yksi kokenut ja ammattitaitoinen myyntimies vapaana tuloksen tekoon.