Myynti ei ole mitään vilukipeliä

Monella on yleinen stereotypia myyntimiehistä, että heidän tarinoissaan on totta vain se toinen puoli. Usein tarinoista on vielä vaikea päätellä kumpi puoli. Myyntimiehen moraalin oletetaan siten olevan joustava, vaikka suoraselkäinen ja rehti myyntimies onkin yhä kaikkialla arvossaan.

Valheella on lyhyet jäljet, kuten sanalaskussakin todetaan. Valheilla ei myyntimies kovin pitkälle pötki, vaan kaupanteko tyssää Suomen kokoisessa maassa nopeasti. Monesti kyse onkin myyntimiehen tahattomasta virheestä, joten tässä yhteydessä on hyvä selvittää ero virheen ja valheen välillä:

Ou nou, mikä moka!

- Virhe on tahattomasti ja vahingossa tehty moka, joka on helppo antaa anteeksi. Virheen tekijää harmittaa se tekeminen ja yleensä hän välttää tekemästä samaa mokaa jatkossa. (Toki virheet toki kasautuvat usein samoille ihmisille - toiset kun ovat huolimattomampia kuin toiset.).

- Valhe on tietoinen teko ja huijaus, jota vastapuolen on paljon vaikeampi jo hyväksyä. Valehtelija katuu yleensä vasta silloin, kun jää kiinni – jos silloinkaan. (Valheita kertovat usein samat epärehelliset ihmiset.)

Edellisiä voi paremmin kuvata muutamalla esimerkillä:

Kun 96-vuotias sanoo meille olevansa 95-vuotias, oletamme varmasti, että kyse on virheestä.

Kun 17-vuotias väittää ravintolan portsarille olevansa 18-vuotias, epäilemme sitä heti valheeksi.

Läheskään aina saadessamme väärää tietoa, emme kuitenkaan tiedä onko kyse virheestä vai valheesta. Useimmiten voimme päätellä kummasta on kyse, kun mietimme väärän tiedon eroa todellisuuteen sekä sitä, missä yhteydessä väärä tieto on annettu (vrt. esimerkit edellä).  Valheen ja virheen ero on kuitenkin myös varsin tehokas keino ohjata tahallisesti tiedon vastaanottaja tulkitsemaan väärä tieto haluamallamme tavalla. Tämä tavoitehakuinen tiedon vääristäminen onnistuu usein, kun väitämme virhettä valheeksi ja valhetta virheeksi.

Esimerkiksi näin: ”Huomasitteko? Kilpailijani valehteli juuri törkeästi!” Kilpailija on vahingossa antanut virheellistä tietoa ja näin voi hänet välittömästi leimata valehtelijaksi. Näin voi epätoivoisella tavalla yrittää saada pisteet kotiin – mutta tässä myyntimies yleensä epäonnistuu pahasti ja mokaa vain omat saumansa kaupan tekoon, sillä kilpailijaa ei pidä koskaan mollata.

Homma toimii myös toisinpäin esim. silloin, kun oma tarkoituksellinen valkoinen valhe on tullut ilmi ja haluaa muuttaa sen aivan viattomaksi pikkumokaksi. Silloin voi sanoa: ”Anteeksi, virhe oli minun.” Tässä on lopulta kuitenkin kyse siitä, että myyntimies on jäänyt itse asiassa kiinni ns. ”housut kintuissa” ja omaa nahkaansa suojatakseen hän yrittää lieventää emävalheen lieväksi virheeksi. Näinhän ei kunnon myyntimies luonnollisestikaan koskaan toimi, vaan hän tekee kauppaa aina rehellisesti, eikä millään vilunkipelillä ja valehtelulla.

Kunnon rehti, reilu ja suoraselkäinen myyntimies on aina kunniaksi yritykselleen. Hän on luotettava ja omien asiakkaidensa arvostama ratkaisun tuoja. Muutama "mätä omena" ei saisi pilata kaikkien myyntimiesten mainetta, mutta myyntimiesten ammattikunnan kohdalla yleistäminen on sen jo valitettavasti tehnyt. Onneksi näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole, vaan valtaosa on rehtejä reppureita.