Onnellinen myyntimies

Sain äskettäin myytyä yli yhdeksän vuotta tyhjillään olleen kotitaloni Vantaalta. Tuossa talossa vietin onnellisen lapsuuden ja nuoruuden. Taloa tyhjentäessäni törmäsin moniin muistoihin – onnellisiin ja iloisiin, mutta myös surullisiin ja ikäviinkin. Päällimmäisenä tunteena jäi kuitenkin mieleen kiitollisuus omille vanhemmille ja heidän minua kohtaan osoittamalleen rakkaudelle. Monessa asiassa huomasin ajattelevani, että olin onnellinen kun tuokin asia osui kohdalleni.

Vintiltä löysin äitini päiväkirjan, jossa oli merkintä vuodelta 1949 ensitapaamisesta isäni kanssa tansseissa. Äitini oli kirjoittanut tapaamisesta ”teimme sinunkaupat” eli kyseessä lienee ollut merkittävä ja harvinainenkin asia, koska se piti erikseen mainita päiväkirjassa. Ei kai kukaan enää nykyään tee sinunkauppoja?

Tavaroiden joukossa oli paljon vanhoja kirjeitä mm. vaarini viimeiset kirjeet rintamalta sekä mummoni kirjeitä vanhemmilleni. Näistä kirjeistä saattoi lukea vaikeista ajoista. Voi olla onnellinen siitä, että itse on saanut elää rauhallisessa maassa, jossa kaikki on varmasti paremmin kuin sota-aikana tai niiden jälkeisinä pulavuosina. Myös kaikista kodin hankinnoista oli säästetty esitteet, kuitit, käyttöohjeet ja jopa pakkauslaatikot.

Omien tavaroitteni joukosta löysin ensimmäisen aapiseni ja muut koulukirjat. Vanhempani olivat säästäneet myös paljon piirustuksiani sekä kouluajan puutöitäni. Vanhasta kalenteristani löysin merkinnän vuodelta 1979, jolloin tapasin rakkaan vaimoni. Tallessa olivat myös hääautomme takalasissa ollut teksti ”JUST MARRIED” sekä muuta yhteisen elämämme alkutaipaleeseen liittyvää tavaraa ja huonekaluja. Tavroitteni joukosta löytyivät myös ensimmäisten myyntityöpaikkojeni myyntimateriaalit: plänärit, kampanja esitteet, myyntisalkut jne. Löytyipä tavaroiden joukosta jopa muutamia myyntitelineitä (pahvisia ja metallisia) muistona tekemistäni erilaisista päivittäistavarakaupan kampanjoista. Näistä telineistä on aikoinaan myyty mm. pesu- ja puhdistusaineita, saippuaa ja hammastahnaa.

Vintillä oli myös monta laatikollista kaikkien kolmen lapseni leluja, piirustuksia, kouluvihkoja ja lastenkirjoja. Oli ihana palauttaa näiden kautta mieliin niin monta onnellista hetkeä omien lasten kanssa. Poikani luki myös hyvin innostuneena reissuvihkojaan oman kouluaikansa alkutaipaleelta – oli hän jo silloin aikamoinen ”vilpertti” ja reipas myyntimiehen alku. Vanhempi tyttäreni halusi säästää itselleen lapsuutensa tärkeimmät lelut – ponit ja barbit. Nuoremman tyttäreni lelut ja kirjat pakkasin laatikkoihin ja vein ne hänen vanhaan päiväkotiinsa, jossa ne otettiinkin ilolla vastaan.

Pihakirppiksen myyjä peruukki ja olkihattu päässään

Yhtenä viikonloppuna pidin kotitalollani pihakirppiksen, jotta pääsin mahdollisimman suuresta määrästä tavaraa eroon. Kauppamiehenä minusta oli todella hauskaa päästä tekemään kauppaa kymmenien erilaisten ihmisten kanssa. Kaupantekoon kuuluu tinkiminen, mutta nyt kaikki myytiin niin halpaan hintaan, ettei kukaan juurikaan edes tinkinyt. Paikalla kävi myös monta vanhaa naapuriani ja ystävieni vanhempia, joita en ollut nähnyt kymmeniin vuosiin. Onnellisia muistoja nämäkin.

Muutaman viikon ajan kannoin tavaraa talosta pihalle ja jätelavalle. Kahden päivän aikana kannoimme kaverini kanssa jopa lähes 2000 kg rautaa pihalle romukauppiaan noudettavaksi. Voin siis tyytyväisenä todeta, että rautaa on todella nostettu! Romukauppias sai varmasti tästä kelpo tienestin, mutta minulle oli tärkeintä päästä vain raudasta eroon.

Eilen kotitaloni oli lopultakin tyhjä ja toinen jätelava täynnä odottamassa noutoa. Nyt olen onnellinen siitä, että jatkossa talosta pitää hyvää huolta uusi perhe. Toivottavasti hekin tulevat olemaan kotitalossani yhtä onnellisia kuin meidän perheemme siellä oli.

Eilen kiertelinkin jo autoliikkeitä, kun autokuume tuntuu jo nousevan, eikä se nyt talokauppojeni myötä edes laske lompakolla otsaa pyyhkimällä, kuten yleensä.Olen siis onnellinen myyntimies tältäkin osin.  Autokuumeeseenhan tehoaa tunnetusti parhaiten vain uuden auton ostaminen ja myyntimiehelle auto on kuitenkin myös tärkeä työväline. Uuden auton hankinta on kuitenkin ihan oman tarinansa arvoinen.