Myyntimies autokaupoilla

Usein kuulee vähemmän mairittelevia tarinoita automyyjistä. Varsinkin käytettyjen autojen myyjät ovat monen värikkään tarinan kuninkaita. Myyntihommia tekevä joutuu tapaamaan automyyjiä keskivertoa useammin, koska myyntityössä kilometrejä kertyy ja autoa joutuu useammin vaihtamaan.

Itse pääsin taas kerran tutustumaan automyyjien ammattitaitoon ja heidän tapaansa tehdä töitä, kun kiertelin pääkaupunkiseudun autoliikkeitä vakaana aikomuksenani ostaa uusi tai ainakin uudempi auto, vanhan ja minua hyvin palvelleen Opelini tilalle.

Vanha Opelini oli jo paljon aikaa ja kilometrejä nähnyt, mutta kaikin puolin hienossa kunnossa ja upean OPC:n korisarjan myötä myös hieman erikoinen ulkonäöltään. Autoon oli kuitenkin tulossa isompi huolto sekä katsastus, joten aika auton vaihdolle oli omalta kannaltani otollinen. Auto kuumeeni oli korkealla tasolla.

Auton hakua aloittelin luonnollisesti netissä, mutta varsinaisen liikkeissä kiertelyn aloitin Herttoniemen autotalojen keskittymästä, jossa on pienellä alueella edustettuna hyvin monta merkkiä sekä myynnissä lukuisia vaihtoautoja. Keskityin aluksi etsinnässäni vähän ajettuihin pari vuotta vanhoihin Opel Insignian kokoluokkaa oleviin autoihin. Yhdessäkään liikkeessä yksikään myyjä ei tullut kysymään, voisiko hän jotenkin auttaa. Yhtään myyjää ei tuntunut kiinnostavan kaupan teko. Liikkeeissä kierrellessäni olin myyjille kuin ilmaa.

Eräässä liikkeessä aikani hallissa vaihtoautoja katseltuani ohi kulkeva henkilökuntaan kuuluva mies tosin esitti minulle tärkeän avauskysymyksen: ”Voinko jotenkin auttaa?”. Kun kerroin haluavani tehdä autokauppaa, hän totesi minulle olevansa vain korjaamohenkilökuntaa, mutta neuvoi minut automyyjän luo. Tästä täydet pisteet tälle autoliikkeen korjaamon miehelle: Tämä oli oikeaa asiakaspalvelua! 

Myös tämä nuori automyyjä, jonka luo minut lopulta johdatettiin (Toni), hoiti asian rivakasti. Hän järjesti pikaisesti haluamani auton koeajettavaksi, arvio sillä aikaa minun autoni ja antoi palatessani minulle kirjallisen tarjouksen eteeni. Hän muisti myös vielä hieman kehua minun vanhaa vaihtoautoani. Tällä kertaa tarjouksen väliraha jäi mielestäni hieman liian suureksi ja kauppa jäi toteutumatta. 

Laajensin auton etsintääni Kehä III:lle ja sielläkin vastaanotto oli aivan samanlaista. Automyyjiä ei tuntunut myynti kovin innostavan, eikä kukaan tullut palvelemaan. Surkuhupaisin esitys tapahtui suuressa merkkiliikkeessä, jossa olisin ollut jo valmis ostamaan kierrokseni kalleimman auton (5-sarjan BMW) – jos vain joku olisi sen minulle myynyt. Kiertelin innoissani ko. autoa liikkeessä, istuin sen sisällä, availin konepeltiä ja takaluukkua. Vietin auton parissa varmaankin ainakin lähes puoli tuntia. Jossain vaiheessa yksi automyyjä kurkisti oma työpöytänsä särmin takaa, mutta laski samalla takapuolensa takaisin tuolille ja jatkoi keskittyneesti tietokoneensa kanssa seurustelua. Lähdin pois ihmetystä täynnä: Onko autokauppa todellakin niin helppoa, ettei myyjän tarvitse edes tuolilta nousta? Ehkäpä löydän unelmieni auton seuraavasta liikkeestä ajattelin postuessani.

Muutamasta nettikyselystä minulle poiki lopulta muutama ihan varteenotettava tarjous. Toinen autoista oli Tampereella ja toinen Jyväskylässä enkä lopulta jaksanut lähteä niitä katsomaan. Näistä tarjouksista jäi kuitenkin sellainen fiilis, että pääkaupunkiseudun ulkopuolella sentään halutaan tehdä autokauppaa ja siellä yritetään ihan vilpittömästi tehdä parhaansa. 

Kun minulle sopivaa käytettyä autoa ei tuntunut löytyvän, aloin jo harkita uuden auton ostamista. Tämä on kuitenkin vastoin omaa periaatettani, koska uuden auton ostoa minun on vaikea perustella itselleni järkisyillä: kaikkihan ajavat loppupeleissä kuitenkin käytetyllä autolla - autohan on käytetty heti, kun sen ajaa liikkeen portista ulos! 

Uutta autoa etsiessäni sain lopulta myös hyvää palvelua autoliikkeestä: Herttoniemen Delta-Autossa minua palveli vanhempi herrasmies, Raimo, joka paneutui todella antaumuksella autoasiaani. Hän teki minulle hyvän vaihtotarjouksen uuteen autoon ja lupasin harkita tarjousta viikonlopun yli. 

Viikonloppuna selailin kuitenkin taas nettiä ja Kehä III:lla oli eräässä suuressa merkkiliikkeessä myynnissä juuri etsimäni kaltainen auto. Ajoin paikalle ja tein pienen koeajon jälkeen nopeat kaupat hieman yllättyneen oloisen automyyjän kanssa – taisivat olla hänen helpoimmat ja nopeimmat kauppansa. Viikonloppuna ei tässä liikkeessä kuitenkaan pystytty (?)  hoitamaan paperihommia, koska autosihteerit eivät olleet viikonloppuna töissä. Palasin siis seuraavana maanantaiaamuna vaihtamaan autot.

Delta Auton Raimolle lähetin samana viikonloppuna sähköpostiviestin, jossa pahoittelin sitä, että oma piheyteni esti minua ostamasta uutta autoa häneltä, kun sopiva käytetty osui kohdalleni. Raimolta tuli heti maanantaina palaute viesti, jossa hän kiitti tiedosta ja toivotti minulle mukavia kilometrejä uudella autollani. Minua hieman harmitti, sillä Raimolta olisin mielelläni auton ostanut. Hän on selvästi positiivinen ja piristävä poikkeus laiskojen ja innottomien automyyjien muutoin niin harmaassa joukossa.

Nyt olen taas monta autokaupan myyntikokemusta rikkaampi. Pakko todeta, että ei automyyjiä nyt ihan turhaan haukuta. Kyllä nämä omat kokemukseni tältä lähes kahdenkymmenen eri autoliikkeen kierrokselta olivat aika masentavia. Jotain on varmaankin automyyjien koulutuksessa ja asenteessa vikana, jos automyyjät eivät edes yritä tehdä kauppaa. Vai onko niin, että riittävä palkka tulee heille nykyään hieman liian helpolla? Ihan jokaisen asiakkaan takia ei viitsi silloin takapuolta tuolilta nostaa.

Niin tai näin, jos ei edes yritä ei voi koskaan päästä huipputuloksiin.

Autoliikkeissä tarttis siis varmaankin tehdä jotain paremman palvelun ja asiakaskokemuksen eteen. Pitäisiköhän minun ryhtyä myymään autoja?