Myyntimiehen downshiftaus

Olen tehnyt kauppaa reilusti yli 30 vuotta eri yrityksissä myymällä erilaisia tuotteita ja palveluita; parhaana vuonna myyntini on ollut yli 15 milj. €. Siinä sivussa olen toki tienannut itsellenikin vähän korvauksia menetetystä vapaa-ajastani. 

Nyt halusin tehdä jotain ihan muuta eli päätin reippaasti downshiftata oman elämäni ja tehdä välillä jotain muuta kuin rahaa. Aloitin uuden työni vanhusten kotihoidossa. Tiedän, että vanhukset tarvitsevat tällä hetkellä apua enemmän kuin ehkä koskaan. Kotihoidon resurssit ovat kaikkialla täysin riittämättömät. Koska minä voin, niin nyt haluan antaa oman osani tähän työhön. 


Uusi työni ei enää vaadi minulta markkinoinnin tai myynnin osaamista ja siksi päätin samalla myös vähentää oleellisesti somessa käyttämääni aikaa – se ei vaan tällä hetkellä ja tässä tehtävässä tunnu enää tärkeältä. Vanhusten asiat ovat nyt prioriteettilistani kärjessä ainakin seuraavat puoli vuotta, ellen saa jostain mieltä järisyttävän mielenkiintoista työtarjousta oman parhaan osaamisalueeni töistä; myynnin ja/tai markkinoinnin parista. 

Toki tulen varmasti kirjoittamaan blogiini vanhoja tarinoita myyntimiesurani varrelta. Tulen varmasti myös twiittaamaan havaitsemistani epäkohdista sekä päivittäisistä ilon aiheista. Syksyllä katson työelämää taas avoimin mielin ja silloin on aika vetää yhteen kokemuksiani tästä työstäni ja kokemuksistani vanhusten kotihoidon parissa. Uskon, että minulla on paljon opittavaa vanhuksilta ja toivon, että voin omalta osaltani lievittää heidän yksinäisyyttään ja tarjota edes pienen hetken aitoa välittämistä ja läsnäoloa. 

Pitäkää huolta teille läheisistä vanhuksista. Se ei vaadi teiltä paljon aikaa, mutta jonkun verran viitseliäisyyttä kylläkin. Vanhukset ansaitsevat huomiomme.  

Meistä kaikista tulee joskus vanhoja – kuinka itse haluaisit silloin tulla kohdelluksi?

Kun myyntimiehen ammattitaidon arvostus katosi

Olen tehnyt myyntityötä reilusti yli 30 vuotta lukuisissa eri yhtiöissä. Minut on aina aikaisemmin joko headhuntattu tai pyydetty uusiin tehtäviin, eikä minun ole siis juurikaan tarvinnut töitä hakea. Itseasiassa olen tainnut saada hakemuksen lähettämällä vain yhden ainoan työpaikan koko elämäni aikana.

Hakemuksia on nyt lähetetty - meilillä tosin

Täytettyäni 50-vuotta kaikki kuitenkin muuttui: kun jäin työttömäksi ei minulle enää tarjottukaan töitä entiseen malliin. Silloin sain kuitenkin vielä muutamalla puhelinsoitolla itselleni helposti uuden työpaikan. Kun minut tästä työpaikasta sitten lomautettiin 56-vuotiaana, ei myynnin ja markkinoinnin osaamiselleni enää löytynytkään käyttöä. Lähetin lukuisia työhakemuksia, soittelin eri paikkoihin, lähettelin meilejä, olin aktiivinen somessa - mikään ei kuitenkaan tuonut minulle uutta vakituista työpaikkaa.

Monenlaisiin myyntitöihin minut olisi kyllä haluttu, mutta palkkauksena tarjottiin pelkkää myyntiprovisiota. Se tuntui suorastaan hyväksikäytöltä, joten en suostunut. Puhtaalla myyntiprovisiolla toimiminenhan tarkoittaa sitä, että varsinkin ensimmäiset kuukaudet toimitaan uudessa työpaikassa poikkeuksetta varsin niukalla palkalla tai toisinaan jopa kokonaan ilman palkkaa. Eräässäkin minulle tarjotussa työpaikassa myyntisyklin pituus oli myyntijohtajan mukaan yli kuusi kuukautta eli käytännössä vasta silloin olisi mahdollista päästä tekemään ensimmäinen tili – edellyttäen siis tietysti, että olen päässyt heti ensimmäisen viikon aikana tekemään tarjouksen yrityksen palvelusta. Minua ei houkuttanut tehdä palkatonta työtä yli kuusi kuukautta.

Nyt kun edellisestä vakituisesta työpaikastani on jo kulunut yli kaksi vuotta, ihmettelen, mihin myynnin ammattitaitoni on nykyisten päättäjien mielestä kadonnut? En mielestäni ole yhtään sen huonompi myyjä kuin kymmenen vuotta sitten, vaan pikemminkin päinvastoin: olen koko ajan päivittänyt omaa osaamistani ja se on nyt varmasti ajan tasalla. Osaan käyttää kaikkia uusia myyntiä tukevia välineitä, toimin aktiivisesti somessa, osaan tuottaa sisältöä, kirjoitan blogia, olen kehittänyt johtamisosaamistani ja markkinoinnin osaamistani erilaisin seminaarein ja webinaarein, tunnen markkinoinnin automaatiojärjestelmiä, jne. jne. Osaan edelleenkin myydä ja tiedän olevani huippumyyjä. 

Mistä siis löytyy nyt MyyntiReinolle uusi vakituinen työpaikka?

Yksipuolista rakkautta

Väkiaikainen asiakaskortti

Muutama kuukausi sitten poikkesimme kaverini kanssa kahville Hyrylän Teboilille. Kyseinen Teboil on jo useita vuosia toiminut ilman polttoaineen myyntiä. Taloudestaan tarkka kaverini huomasi, että kanta-asiakkaana saa alennusta. Hän tiedusteli kassahenkilöltä, voisiko hän liittyä kanta-asiakkaaksi ja saada edun saman tien. Tämä sopi, joten otimme molemmat pullakahviemme seuraksi lomakkeen, jolla Teboilin kanta-asiakkuutta saattoi anoa. Samalla saimme molemmat väliaikaisen asiakaskortin.

Itse ajattelin, että hommaan Teboilin asiakaskortin, koska minulla ei tällä hetkellä ole minkään huoltoasemaketjun korttia. Näin siitä syystä, että en enää tankkaa läheskään niin usein kuin kiireisimpinä myyntimiesvuosinani, jolloin tankilla piti käydä 2-4 kertaa viikossa – kilometrejä kertyi ja bensaa paloi. Nykyään en enää juurikaan mieti missä tankaan ja mitä se maksaa, kun kilometrejä ei enää kerry samaan tahtiin ja nykyinen autonikin kuluttaa varsin maltillisesti.

Kahvit juotuamme palautimme molemmat lomakkeen kassalle ja poistuimme kumpikin tahoillemme. Ajattelin, että varmaankin Teboil lähettää minulle varsinaisen asiakaskorttini muutaman viikon sisällä, sillä olinhan ”tunnustanut rakkauteni Teboiliin”, kuten Teboilin TV-mainoksessa pyydetään. 

Lievästi pettyneenä täytyy nyt todeta, että rakkauteni Teboiliin oli kovin yksipuoleista. Voin rehellisesti tunnustaa jo omien tunteittenikin laimenneen asiakaskorttiani odottaessani. Kortin tuleminen tai tulematta jääminen on minulle jo oikeastaan aivan toisarvoinen asia. 

Tähänkin tapaukseen pätee vanha viisaus: ”On parempi, että on rakastanut ja menettänyt, kuin ettei olisi koskaan rakastanut”.