keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Yksipuolista rakkautta


Väkiaikainen asiakaskortti

Muutama kuukausi sitten poikkesimme kaverini kanssa kahville Hyrylän Teboilille. Kyseinen Teboil on jo useita vuosia toiminut ilman polttoaineen myyntiä. Taloudestaan tarkka kaverini huomasi, että kanta-asiakkaana saa alennusta. Hän tiedusteli kassahenkilöltä, voisiko hän liittyä kanta-asiakkaaksi ja saada edun saman tien. Tämä sopi, joten otimme molemmat pullakahviemme seuraksi lomakkeen, jolla Teboilin kanta-asiakkuutta saattoi anoa. Samalla saimme molemmat väliaikaisen asiakaskortin.

Itse ajattelin, että hommaan Teboilin asiakaskortin, koska minulla ei tällä hetkellä ole minkään huoltoasemaketjun korttia. Näin siitä syystä, että en enää tankkaa läheskään niin usein kuin kiireisimpinä myyntimiesvuosinani, jolloin tankilla piti käydä 2-4 kertaa viikossa – kilometrejä kertyi ja bensaa paloi. Nykyään en enää juurikaan mieti missä tankaan ja mitä se maksaa, kun kilometrejä ei enää kerry samaan tahtiin ja nykyinen autonikin kuluttaa varsin maltillisesti.

Kahvit juotuamme palautimme molemmat lomakkeen kassalle ja poistuimme kumpikin tahoillemme. Ajattelin, että varmaankin Teboil lähettää minulle varsinaisen asiakaskorttini muutaman viikon sisällä, sillä olinhan ”tunnustanut rakkauteni Teboiliin”, kuten Teboilin TV-mainoksessa pyydetään. 

Lievästi pettyneenä täytyy nyt todeta, että rakkauteni Teboiliin oli kovin yksipuoleista. Voin rehellisesti tunnustaa jo omien tunteittenikin laimenneen asiakaskorttiani odottaessani. Kortin tuleminen tai tulematta jääminen on minulle jo oikeastaan aivan toisarvoinen asia. 

Tähänkin tapaukseen pätee vanha viisaus: ”On parempi, että on rakastanut ja menettänyt, kuin ettei olisi koskaan rakastanut”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.