Kun myyntimies katoaa

Olin vuokrajohtajana pienessä yrityksessä ja vastuullani oli yrityksen myynti & markkinointi. Koska yrityksen ilme tarvitsi mielestäni kohennusta ja markkinointi liidejä, pyysin tarjouksia kolmelta palvelun tarjoajalta. Lähetin kaikille ennakolta omat toiveeni, joiden pohjalta tarjouksia odotin.

Kaikki kolme halusivat ensin tavata, joten sovin heidän kanssaan tapaamiset.

Ensimmäisenä vuorossa oli yritys A.

Sen edustaja oli komea nuorimies, Hannu, joka saapui torstaiaamun tapaamiseen muutama minuutti myöhässä, muttei edes pahoitellut asiaa. Hän kävi suoraan asiaan ja esitteli minulle speksieni mukaisen tarjouksen, esittäen siihen kuitenkin muutamaa fiksua lisäystä, joita en itse ollut osannut edes toivoa.

Hannu yritti painostaa minua tekemään päätöksen heti ja lupasi tinkiä hinnasta 10 %, jos tekisimme sopimuksen heti. Kerroin kuitenkin haluavani kuulla myös kaksi muuta tarjousta ja lupasin palata asiaan seuraavan viikon aikana.

Seuraavaan tapaamiseen samana iltapäinä saapui yritys B:n edustaja; tyylikäs nuori nainen, Anna. 

Anna saapui tapaamiseen hieman etuajassa ja ehti odottaa minua yrityksen aulassa tovin aikaa. Palaverin aluksi Anna kyseli ammattitaitoisesti tarkentavia kysymyksiä ja näiden pohjalta hän kertoi minulle lopuksi tarjouksen sisällön suullisesti sekä lupasi lähettää kirjallisen tarjouksen vielä samana iltana. Tarjous kilahtikin sähköpostiini klo 15.32. Se oli hinnaltaan hieman kalliimpi kuin yritys A:n alkuperäinen tarjous (siis ilman 10 % kiirealennusta). Sisällöt vastasivat suunnilleen toisiaan. Lupasin Annallekin palata asiaan seuraavan viikon aikana.

Perjantaiaamuna minulla oli tapaaminen yritys C:n kanssa.

Tapaamiseen saapui selkeästi kokenein myyntimies, Jarmo. Hän tuli tapaamiseen ajoissa, otti tapaamisen heti haltuunsa ja vahvalla ammattitaidollaan esitteli tarjouksen, jossa oli huomioitu monta minulle uutta asiaa. Tarjous oli hinnoittelu ns. modulein eli ostamalla tiettyjä palvelupaketteja hinta oli edullisempi kuin ostamalla palvelut erikseen. Haluamani kokonaisuus olisi silti tullut näin rakennettuna kaikista kolmesta selkeästi kalleimmaksi. Lupasin Jarmollekin palata asiaan seuraavan viikon aikana.

Perjantaina yritys B:n edustaja Anna soitti tiedustellakseen onko tarjous varmasti tullut perille ja vastaako se sisällöltään sovittua.  Vakuuttelin kaiken olevan OK ja toivotin hyvät viikonloput. 

Illalla vertailin tarjouksia ja lauantaina tein vielä pohdintaa. Päätös valinnasta oli selvä lauantai-iltana: mökkisaunan lauteilta järveä katsellessani päätin valita yrityksen A. Sunnuntaina laitoin meilin Hannulle: ”Päädyn tarjoukseesi. Tavataanko alkuviikosta ja laitetaan nimet paperiin. Olisi hyvä päästä hommiin pikaisesti.”

Maanantaina odottelin koko päivän Hannun vastausta – sitä ei tullut. Illalla laitoin Hannulle tekstarin: ”Tavataanko tällä viikolla? Pitäisi saada hommat rullaamaan asap.”

Tiistaina odottelin… ja odottelin… iltapäivällä yritin soittaa Hannun kännykkään: ”yhteyttä valitsemaanne numeroon ei ole saatu…” ”Numeroon, johon soititte, ei nyt saada yhteyttä”  Illalla luin vielä uudestaan yritys B:n tarjouksen ja vertasin sitä yritys A:n tarjoukseen.

Keskiviikkona soitin heti aamusta Hannun yritykseen ja pyysin yhdistämään Hannulle: ”Numeroon ei nyt saada yhteyttä”… soitin uudestaan yrityksen keskukseen ja kerroin ongelmani. Keskus otti numeroni ylös ja lupasi palata ensi tilassa asiaan.

Juuri kun lopetin puhelun, yritys B:n edustaja Anna, soitti ihan vaan tiedustellakseen mielipidettä tarjoukseensa ja sen suhdetta kilpaileviin tarjouksiin. Vastasin tarjouksen olevan itselleni alunperin se toinen vaihtoehto, mutta jos voimme aloittaa yhteistyön välittömästi, niin teen sopimuksen hänen yrityksensä kanssa.

Muutamaa tuntia myöhemmin istuimme Annan kanssa neukkarissamme ja allekirjoitimme sopimuksen yhteistyöstä joka alkoi jo seuraavana päivänä.

Seuraavan viikon maanantaina yritys A:n edustaja, Hannu, soitti. Hän oli saanut soittopyyntöni vasta samana aamuna ja ehti soittamaan minulle vasta klo 11 jälkeen. Hannu kertoi olleensa ison poikaporukan kanssa kostealla lomamatkalla ja jättäneensä siksi työpuhelimen Suomeen. Loppuviikosta hän kertoi ehtivänsä kanssani tapaamiseen. Kiitin tarjouksesta, mutta kerroin hänelle päätyneeni jo toiseen toimijaan ja yhteistyönkin jo alkaneen heidän kanssaan.

Mikä oli tarinan opetus? 

Myyntimies EI VOI hävitä kuvioista, kun asiakas käy kuumana ostamiseen. Ostaja odottaa, että hän saa myyjän kiinni kohtuullisessa ajassa aina, kun hänellä on jotain kysyttävää tai hän haluaa ostaa. Myyjän on järkevää soittaa tarjouksen perään – useammankin kerran. Myyjän kannattaa myös pitää työpuhelin aina mukanaan tai jos se ei ole mahdollista, niin kannattaa kääntää puhelut sellaiselle henkilölle, joka pystyy asiakasta auttamaan.

Esasta ei koskaan tullut myyntimiestä

Olin viikonloppuna serkkuni Esan muistotilaisuudessa. Esa oli perinyt isältään aivan mahtavat puhelahjat, mutta ei hän niitä silti juurikaan myyntihommiin käyttänyt. Aina tavatessamme hän kertoili huimia tarinoita elämästään ja matkoistaan ympäri maailman. Kaikki nämä tarinat olivat tositarinoita ja tapahtuivat hänelle ihan oikeassa elämässä. 

Myyntimiehenäkin Esa olisi varmasti menestynyt, mutta minkäänlainen vakituinen työ ei ollut häntä varten. Hän teki kyllä mitä töitä tahansa, mutta vain sen verran, että sai rahaa selvitäkseen seuraavaan etappiinsa asti. Myyntitöitäkin hän teki useassa eri maassa. Esa rakasti matkustamista, uusiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustumista. Luonteeltaan oli maailman matkailija, seikkailija, taiteilija ja elämästä nauttija. Viimeisinä vuosina Esalla oli pitkät harmaat hiukset sekä pitkä, tuuhea ja harmaa parta. Kolumbiassa lapset kutsuivatkin häntä nimellä ”Papa Noel” (=Joulupukki).

Esa ei kuollut viidakossa tai erämaassa villieläinten raatelemana. Hän ei menehtynyt maanjäristyksissä, hurrikaanissa eikä tsunamissa. Hän ei kuollut ruokamyrkytykseen eikä niitä seuraaviin epäpäteviin puoskarihoitoihin. Häntä ei tapettu huumekartellien välien selvittelyssä, vaikka hän joutuikin vahingossa tapahtumien keskelle.

Vaikka Esan lähtö oli yllättävä, oli se samalla myös jollain tavalla varsin kuvaava: Esan sydän pysähtyi hänen levätessään yksin majapaikkansa sohvalla, pakattu matkalaukku vieressään ja odottaessaan taas kerran lähtöä lennolle takaisin kotimaahan, jonne hänen piti palata sydämen pallolaajennusleikkaukseen. Todellisen matkamiehen viimeinen lähtö.

Kotimaahan Esa siis palasi tuhkauurnassa. Viikonlopun muistotilaisuus alkoi Kotkan Katariinan puiston Ankkuriluodolla tuhkan sirottelulla mereen. Näin maailman matkaaja Esa oli halunnut. Tuhkan sirottelun jälkeen osa saattojoukosta lähti Esan muistoa kunnioittaen nauttimaan muutaman oluen ja muistelemaan tuota värikästä persoonaa.

Matkamiehen matka jatkuukin nyt jossain toisessa ulottuvuudessa…

Arvovalintoja

Olin lähdössä Berliiniin. Matka oli jo maksettu ja odotukset olivat korkealla. Berliini oli ollut jo kauan toivematkakohteenani ja nyt oli mukaan lähdössä vielä kaveripariskunta, jonka vaimolla oli matkan ajankohtana syntymäpäivä. Valitsimme siis vähän paremman luokan hotellin aivan ydinkeskustasta.

Matkaa edeltävänä päivänä selvisi, että koiramme (jo 13-vuotias mummukka) oli vakavasti sairas. Hännän pää oli kuolioitumassa ja tämä edellytti välitöntä leikkausta, jotta ei tulisi verenmyrkytystä. Sovimme siis leikkausajan mahdollisimman pikaisesti ja päätimme samalla, että matka saa nyt meidän osaltamme jäädä. En olisi voinut jättää koiramme leikkausta aikuisten lastemme vastuulle, koska näin vanhan koiran selviäminen leikkauksesta on aina epävarmaa ja leikkauksen jälkeen koira vaatii luonnollisesti erityistä hoitoa ja huolenpitoa. Kaveripariskuntamme matkusti siis Berliiniin kahdestaan.

Lääkitys kohdallaan ja vatsa täynnä ruokaa

Leikkaus meni hyvin ja potilas toipui leikkauksesta tolpilleen muutamassa tunnissa. Häntä jäi kuitenkin leikkaussaliin ja nyt jäljellä on vain pieni söpö nysä. Ensimmäinen yö oli vaikea, sillä haamukivut valvottivat potilasta. Kipulääkettä tarvittiin viikon verran.

Matkatoimisto lupasi palauttaa matkan hinnasta vain muutaman satasen, koska peruminen tapahtui niin myöhään. Matkavakuutuskaan ei korvaa menetystä, koska kyseessä ei ole sen mielestä perheenjäsen (vaikka minun mielestäni onkin).

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Potilas toipuu kovaa vahtia ja häntäkin näyttää jo melko hyvältä, vaikka tikit pitääkin vielä käydä poistattamassa.

Tämä oli siis suhteellisesti elämäni kallein matka, koska emme menneet mihinkään, mutta maksoimme lennot ja hotellin lähes täysimääräisesti. Mutta sellaista elämä joskus on, eikä tässä tapauksessa voinut ajatella rahallista menestystä. Toivottavasti mummukkamme on vielä monta vuotta ilonamme.

Somejulkkis messuilla

Poikkesin taannoin ammattimessuilla. Markkinoinnin viikko oli tapahtuman nimi ja myyntimiehellehän nimi lupasi jo hyvää. Odotukset olivat siis korkealla – jotain uutta varmasti messuilta mukaan tarttuisi.

Olin päättänyt tarkkailla ihmisiä vähän siltäkin kantilta, että varmasti joitakin somen kautta tuttuja kasvoja messuilla tapaisin. Odotin siis innolla, että näin myös konkreettisesti tapaisin livenä ihmisiä, joiden kanssa somessa olin keskustellut ja jotka kuuluivat LinkeIn -verkostooni.

Yksi syy messuille lähtemiseeni oli myös erään yrityksen osastolla käynti. Näin siksi, että tunsin ko. yrittäjän ja halusin hänet tavata. Menin siis heti messuille tultuani kyseisen yrityksen osastolle ja tapasin tutun toimitusjohtajan lisäksi myös muita yrityksen työntekijöitä sekä samalla myös messujen ensimmäisen sometuttuni, Saaran.

Perintökuppi, joka nyt on itselle ajankohtainen

Kiertelin hetken messuja ja jossain vaiheessa poikkesin hakemaan kupin kahvia. Samalla näin ravintolan pöydässä yksin istumassa toisen sometuttuni (Johannan), joten kysyin häneltä voisinko istua hänen seuraansa. Hän vastasi iloisena myöntävästi ja esittäydyttyäni hänen iloisuutensa vain kasvoi. Juttelimme tovin myyntitarinoita vaihtaen ja muuttuneen maailman menoa ihmetellen. Hän toisin hieman eri lähtökohdista, koska on useita vuosia nuorempi kuin minun oma tyttäreni. Silti oli mielenkiintoista huomata, että ajatuksemme olivat monesta asiasta hyvin samanlaisia.

Erotessamme huomasin miettiväni, että kuinka paljon hänellä on vielä matkaa näihin samoihin kilometreihin ja kuinka paljon vielä tulee hienoja asiakastapaamisia häntä vastaan. Itselläni kun niitä on väkisinkin edessä huomattavasti vähemmän kuin takanapäin. Hieman tunsin tästä asiasta haikeutta.

Salaa olin itsestäni myös hieman ylpeä, sillä osasin tapaamisessamme hillitä sanomisiani, enkä kutsunut häntä kertaakaan ”tytöksi”. Siitä sanasta on ilmeisesti tullut joidenkin nuorten naisten mielessä kirosana, sillä viimeksi yhtä (vielä nuorempaa naista) tytöksi nimitettyäni, hän veti siitä palkokasvin syvälle söpöön, pieneen, nenäonteloonsa. Olin luullut, että näin vanha ukko kuin minä voi lapsiaan nuorempia naisia tytöksi kutsua, mutta ilmeisesti ei voi. Tämä tuli tuossa casessa todistettua. Pyysin kyllä tökeryyttäni häneltä toki anteeksi.

Voi Paavo, mikä teit

Tapasin taannoin tosi kovan myyntimiehen. 

Kutsuttakoon hän tässä vaikka Paavoksi.

Omien puheidensa mukaan hän on Suomen paras myyntimies. Toki moni muukin on häntä kehunut ja suositellut. Tapaamisemme meni pääosin Paavon omaa tarinaan kuunnellen. Ihan hirveästi ei tuntunut minun asiani tai tarpeeni häntä kiinnostavan.

Sivulauseessa ohimennen Paavo haukkui markkinoilla olevan kilpailijansa sekä tämän  tekemiset ala-arvoiseksi. Olen asiasta täysin eri mieltä ja kerroinkin sen Paavolle – mielestäni tämä ko. kilpailija tekee ihan hyvää duunia ja businesta.

Lähtiessään Paavo kysyi vielä, voisinko antaa muutaman yrityksen yhteyshenkilön nimen, joihin hän voisi palvelujaan kaupata. Lupasin lähettää ne hänelle meilillä.

Seuraavana päivänä lähetin meilillä Paavolle 10 päättäjän listan ja soitin vielä perään. Paavo ei ollut meiliäni lukenut, mutta pyysi minua vielä lähettämään kaikille listan henkilöille meilin. Sisällön tulisi olla sellainen, että olen pyytänyt Paavoa soittamaan ko. henkilölle, koska hän mielestäni hyötyisi Paavon palveluista.

Lopetin puhelun hämmästyneenä ja vähän pettyneenäkin. Missä oli kiitos? Kuinka Paavo edes kuvitteli saavansa minut vielä tekemään lisää myyntityötä puolestaan? Onko tämä jo liian hävytöntä?

Mun mielestä on.

En lähettänyt suositusmeilejä enkä soittanut listan ihmisille. Vaikka mieli teki kyllä soittaa – ihan vaan sanoakseni, että ei kannata uskoa mitä Paavo Sinulle kertoo.

Näin Paavo siis kusi omiin aamiasmuroihinsa: Kilpailijan haukkuminen, kiittämättömyys ja lopulta tuo röyhkeys pyytää ilmaista myyntiapua saivat minut muuttamaan mieltäni Paavosta.

Ei hän ole Suomen paras myyntimies, mutta Suomen paras paskanpuhuja hän kenties on.