Hinta versus moraali

Toivottavasti mahdollisimman moni myyjä on sitä mieltä, että asiakkalle on aina pyrittävä tarjoamaan paras mahdollinen ratkaisu.

Toisinaan tulee silloin vastaan tilanne, että pitää jättää myymättä, kun oma tuote/palvelu ei sovellu ominaisuuksiensa puolesta asiakkaalle. Tässä tilanteessa myyjän on helppo suositella kilpailijan tuotetta, jos se on asiakkaalle sopivampi.

Entäpä, kun oma tuote/palvelu on kyllä asiakkaalle ihan hyvä, mutta samalla kuitenkin myös huomattavasti kalliimpi kuin kilpailijan täysin vastaava?

Vieläkö asiakkaalle tarjotaan paras ratkaisu (=halvempi) vai venyykö myyjän moraali hinnan kohdalla?

Olen melko varma, että aika moni myyjä ottaa tässä vaiheessa asiakkaalta rahat pois. Vai olenko ihan väärässä?

Myyjä perustelee tämän toiminnan itselleen sillä, että se on asiakkaan kannalta paras ratkaisu - vaikka se ei olekaan sitä taloudellisesti.

Saahan asiakas toki halutessaan maksaa vähän enemmän - mutta onko se aina tietoinen valinta?

Kaupan peruminen, osa 2

K-auton radiomainoksessa TV:stä tuttu Niina klikkailee tilaukseen kolme henkilöautoa. Hetken päästä kerrotaan, että kaupat voi perua 14 vuorokauden sisällä.

Onko tämä jonkun mielestä asiallista tai hauskaa?

Omaan myyjän korvaani särähtää pahasti tällainen kauppojen perumiseen kannustaminen, vaikka se toki on lakiin perustuva kuluttajan oikeus kotimyynnissä eli juuri näissä verkkokauppaostoksissa.

Mielestäni ostajaa ei pidä rohkaista tekemään harkitsemattomia heräteostoksia vain koska on mahdollista palauttaa ostamansa tuote ja saada rahat takaisin. Tällaisen toiminnan yleistyessä se näkyy varmasti hintojen nousuna.

Asiakkaan tulisi mielestäni aina pohtia omaa ostostaan omien tarpeittensa ja mielihalujensa kannalta sekä tehdä tarvittavat vertailut eri vaihtoehtojen kesken jo ennen tilaamistaan verkkokaupasta.

Kaupan peruminen on toki mielestäni oikein silloin, kun tuote ei vastaa mainostettua tai ostajan omassa elämässä on tapahtunut jotain yllättävää, joka antaa perustellun syyn kaupan perumiseen.

Alun radiomainokseen vielä palatakseni.

Onkohan K-Autolla mietitty, että entäpä jos joku lähteekin nyt tästä mainoksesta inspiroituneena klikkailemaan useamman auton tilaukseen.

Kaupan peruminen

"Pitäiskö ne mun kaupat sitte perua?"

"Niin - pitäiskö?"

Tällaiseen edellä olevaan isän ja pojan vuoropuheluun päättyy uuden VW Transporterin radiomainos.

Mainoksessa isä on mennyt tilaamaan "väärän" merkkisen pakun ja poika kertoo juuri myyntiin tulleesta uudesta Transportterista.

En tiedä pitääkö joku mainosta hauskana, mutta omaan myyjän korvaani sattuu pahasti tällainen kauppojen perumiseen kannustaminen.

Myyjän tulee mielestäni kauppoja tehdessään varmistaa, että ostaja on ostopäätöksensä tehnyt ihan vakaasti harkiten - etenkin näin arvokkaan hyödykkeen kohdalla. Tällaisen työpakun kohdalla tilaus saattaa sisältää myös esim. takatilan vaneroinnin, hyllyjen tai muiden  lisävaruteiden tilausta. Ei tällaista tilausketjua pidä lähteä rikkomaan vain siksi, että asiakas muuttaa mielensä.

Asiakkaan tulee mielestäni aina pohtia omaa ostostaan omien tarpeittensa ja mielihalujensa kannalta sekä tehdä tarvittavat vertailut eri vaihtoehtojen kesken etukäteen. Kaupan jälkeen on parempi vaan yrittää elää tekemänsä päätöksen kanssa - tai myydä hyödyke eteenpäin..

Kaupan peruminen on toki perusteltavissa silloin, kun tuote ei vastaa sovittua tai ostajaa on erehdytetty kaupanteossa.

Nämä minäkin hyväksyn, kun olen kerran autokaupassa tullut huijatuksi.Tuolloin ostamassani käytetyssä autossa oli merkittävä vika, jota ei voinut koeajolla havaita. Kauppias ei suostunut maksamaan korjausta, ei hinnan alennukseen eikä kaupan purkuun. Kärsin tappion omasta kukkarostani.

Alun radiomainokseen vielä palatakseni.

Onkohan Wolkkarin markkinoinnissa mietitty, että entäpä jos joku lähteekin nyt tästä mainoksesta inspiroituneena perumaan jo tehtyä Transportter kauppaa?

Myyjän ammattitauti

Sairastuin jo heti myyntiurani alussa vakavasti myyjän ammattitautiin.

Aluksi se tuntui vain mukavana jännityksen tunteena vatsan pohjassa. Myöhemmin se vaikutti jo päivittäiseen toimintaani.

Joskus se pakotti minut jopa tekemään autolla U-käännöksen, kun piti palata takaisin varmistamaan näkemäni. Ennen matkapuhelimia jouduin usein käymään paikallisen puhelinoperaattorin toimistossa soittamassa.

Myöhemmin näihin ammattitaudin akuutteihin oireisiin löytyi onneksi jo tienpäällä nopea apu älypuhelimesta.

Vaikka olen jo eläkkeellä, ei ammattitautini ole vieläkään hävinnyt. Vieläkin bongailen teiden varsilta yrityksiä, mietin minkälaista liiketoimintaa ne tekevät, miten voisin heitä siinä auttaa sekä tietysti - mitä voisin heille myydä.

Sellainen se on myyjän ammattitauti - uteliaisuus. Kiinnostus asiakkaan liiketoimintaan.

Eihän se toisaalta ole mikään ikävä vaiva. Sen kanssa pystyy myyjä kyllä elämään. Toisaalta se vie joskus myös yllättäviin paikkoihin ja kohtaamisiin. Silloin saa taas ihan luvalla olla utelias, tutustua uusiin ihmisiin ja uuteen liiketoimintaan.

Kiitollisuus kiitoksista

Toisinaan tulee yllättäviä kiitoksia. Yllättäviä siksi, että eihän niitä yleensä joka päivä saa. Monessa työssä kiitoksia saa aika harvoin eikä ainakaan niin usein, kuin olisi sellaisen ansainnut.

Omaan työuraani mahtuu kyllä paljon kiitoksia, mutta yhden käden sormilla voin laskea ne aivan erityisen sykähdyttävät, jotka ovat jääneet mieleen.

Montako yksittäistä kiitosta Sinä muistat?

Entäpä jos kirjaisit jatkossa kaikki saamasi kiitokset muistiin? Niistä muodostuisi vähitellen hieno Kiitoskirja, jota voisit aina huonoina hetkinäsi lukea kiitollisena kiitoksista.

Olen varma, että palaamalla näihin kiitoksiin, niiden antajiin ja noihin hetkiin, fiilis varmasti paranee. Tässä tapauksessa enemmän on parempi.

Kannattaa siis aloittaa kiitosten kerääminen ja etenkin toimia niin, että niille kiitoksille on aihetta.

Annetaan myös niitä kiitoksia, aina kun siihen on aihetta!

Luottamuksen kääntöpuoli

 Konsultoivana ratkaisumyyjänä olen Konsultoivana rstkaisumyyjänä olen saanut tutustua moneen yritykseen ja yrittäjään varsin syvällisesti. Asiakassuhteista on ajan myötä tullut hyvin luottamuksellisia ja näinhän sen kuuluukin olla. Monesta asiakkaasta on myös tullut hyvä kaveri - tai jopa ystävä.

Luottamuksella on kuitenkin kääntöpuolensa: olen toisinaan kuullut asioita, joita ei ole tarkoitettu jaettavaksi - liikesalaisuuksia ja toimintatapoja. Tämäkin on vielä ihan fine, mutta välillä olen kuullut ja nähnyt myös asioita, jotka ovat sopimattomia, lain harmaalla alueella - tai jopa jo selkeästi siellä laittoman puolella. Näitä en välttämättä olisi halunnut kuulla tai nähdä.

Näissä hetkissä olen joutunut väkisinkin pohtimaan omaa rooliani ja mahdollista ilmoitusvelvollisuuttani viranomaisille. Luottamuksen rikkomiseen minun on kyllä todella vaikea ryhtyä. Toisaalta lakia pitää noudattaa, eikä se useinkaan jätä edes sijaa tulkinnalle. Jos tulkinnanvaraa on, niin oikeus tekee tästä oman linjauksensa.

Vaikeneminen ei tee minusta välttämättä osallista, vaikka vaikeneminen voidaan toki tulkita myös asian hiljaiseksi hyväksymiseksi. En toisaalta halua olla puuttumatta havaitsemiini epäkohtiin, rikkomuksiin tai laittomuuksiin. Olen siis valinnut rakentavan keskustelun.

Epäkohdista asiakkaalle huomauttaminen ja korjaavan ehdotuksen antaminen eivät aina ole saaneet positiivista vastaanottoa. Yhteistyö ja kaveruuskin ovat olleet vaarassa katketa - ja ovat joskus myös katkenneetkin välittömästi.

Luottamuksen rikkominen ja moraalin joustaminen on aina yhtä vaikea asia pohdittavaksi. Valmista helppoa ratkaisua en ole keksinyt, sillä kyse moraalisista valinnoista ja jokainen tapaus on aina erilainen.

Luottamuksellisen asiakassuhteen rakentaminen kestää usein kauan, mutta sen voi menettää hetkessä. Teot ovat usein sanoja merkityksellisempiä.
 
Toivon, ettei minun tarvitse käydä jaakobin painia omatuntoni kanssa siitä, teenkö moraalisesti oikein vai rikonko luottamuksen. En halua enää päätyä näihin tilanteisiin.

Pitäkää siis ne hölmöilynne ihan vaan omana tietonanne tai osoittakaa selkärankaa tunnustamalla itse tekosenne viranomaisille.