Myyjän ammattitauti

Sairastuin jo heti myyntiurani alussa vakavasti myyjän ammattitautiin.

Aluksi se tuntui vain mukavana jännityksen tunteena vatsan pohjassa. Myöhemmin se vaikutti jo päivittäiseen toimintaani.

Joskus se pakotti minut jopa tekemään autolla U-käännöksen, kun piti palata takaisin varmistamaan näkemäni. Ennen matkapuhelimia jouduin usein käymään paikallisen puhelinoperaattorin toimistossa soittamassa.

Myöhemmin näihin ammattitaudin akuutteihin oireisiin löytyi onneksi jo tienpäällä nopea apu älypuhelimesta.

Vaikka olen jo eläkkeellä, ei ammattitautini ole vieläkään hävinnyt. Vieläkin bongailen teiden varsilta yrityksiä, mietin minkälaista liiketoimintaa ne tekevät, miten voisin heitä siinä auttaa sekä tietysti - mitä voisin heille myydä.

Sellainen se on myyjän ammattitauti - uteliaisuus. Kiinnostus asiakkaan liiketoimintaan.

Eihän se toisaalta ole mikään ikävä vaiva. Sen kanssa pystyy myyjä kyllä elämään. Toisaalta se vie joskus myös yllättäviin paikkoihin ja kohtaamisiin. Silloin saa taas ihan luvalla olla utelias, tutustua uusiin ihmisiin ja uuteen liiketoimintaan.

Kiitollisuus kiitoksista

Toisinaan tulee yllättäviä kiitoksia. Yllättäviä siksi, että eihän niitä yleensä joka päivä saa. Monessa työssä kiitoksia saa aika harvoin eikä ainakaan niin usein, kuin olisi sellaisen ansainnut.

Omaan työuraani mahtuu kyllä paljon kiitoksia, mutta yhden käden sormilla voin laskea ne aivan erityisen sykähdyttävät, jotka ovat jääneet mieleen.

Montako yksittäistä kiitosta Sinä muistat?

Entäpä jos kirjaisit jatkossa kaikki saamasi kiitokset muistiin? Niistä muodostuisi vähitellen hieno Kiitoskirja, jota voisit aina huonoina hetkinäsi lukea kiitollisena kiitoksista.

Olen varma, että palaamalla näihin kiitoksiin, niiden antajiin ja noihin hetkiin, fiilis varmasti paranee. Tässä tapauksessa enemmän on parempi.

Kannattaa siis aloittaa kiitosten kerääminen ja etenkin toimia niin, että niille kiitoksille on aihetta.

Annetaan myös niitä kiitoksia, aina kun siihen on aihetta!

Luottamuksen kääntöpuoli

 Konsultoivana ratkaisumyyjänä olen Konsultoivana rstkaisumyyjänä olen saanut tutustua moneen yritykseen ja yrittäjään varsin syvällisesti. Asiakassuhteista on ajan myötä tullut hyvin luottamuksellisia ja näinhän sen kuuluukin olla. Monesta asiakkaasta on myös tullut hyvä kaveri - tai jopa ystävä.

Luottamuksella on kuitenkin kääntöpuolensa: olen toisinaan kuullut asioita, joita ei ole tarkoitettu jaettavaksi - liikesalaisuuksia ja toimintatapoja. Tämäkin on vielä ihan fine, mutta välillä olen kuullut ja nähnyt myös asioita, jotka ovat sopimattomia, lain harmaalla alueella - tai jopa jo selkeästi siellä laittoman puolella. Näitä en välttämättä olisi halunnut kuulla tai nähdä.

Näissä hetkissä olen joutunut väkisinkin pohtimaan omaa rooliani ja mahdollista ilmoitusvelvollisuuttani viranomaisille. Luottamuksen rikkomiseen minun on kyllä todella vaikea ryhtyä. Toisaalta lakia pitää noudattaa, eikä se useinkaan jätä edes sijaa tulkinnalle. Jos tulkinnanvaraa on, niin oikeus tekee tästä oman linjauksensa.

Vaikeneminen ei tee minusta välttämättä osallista, vaikka vaikeneminen voidaan toki tulkita myös asian hiljaiseksi hyväksymiseksi. En toisaalta halua olla puuttumatta havaitsemiini epäkohtiin, rikkomuksiin tai laittomuuksiin. Olen siis valinnut rakentavan keskustelun.

Epäkohdista asiakkaalle huomauttaminen ja korjaavan ehdotuksen antaminen eivät aina ole saaneet positiivista vastaanottoa. Yhteistyö ja kaveruuskin ovat olleet vaarassa katketa - ja ovat joskus myös katkenneetkin välittömästi.

Luottamuksen rikkominen ja moraalin joustaminen on aina yhtä vaikea asia pohdittavaksi. Valmista helppoa ratkaisua en ole keksinyt, sillä kyse moraalisista valinnoista ja jokainen tapaus on aina erilainen.

Luottamuksellisen asiakassuhteen rakentaminen kestää usein kauan, mutta sen voi menettää hetkessä. Teot ovat usein sanoja merkityksellisempiä.
 
Toivon, ettei minun tarvitse käydä jaakobin painia omatuntoni kanssa siitä, teenkö moraalisesti oikein vai rikonko luottamuksen. En halua enää päätyä näihin tilanteisiin.

Pitäkää siis ne hölmöilynne ihan vaan omana tietonanne tai osoittakaa selkärankaa tunnustamalla itse tekosenne viranomaisille.