Talon tavat eli näin meillä on aina tehty

 Kaverini pääsi uuteen työhön esihenkilöksi suureen monikansalliseen yhtiöön. Hän kertoi minulle avoimesti hämmästellen ensimmäisten viikkojen kokemuksistaan. Talon tavat ovat kyllä minustakin lievästi sanottuna hämmentäviä.

Ensimmäisenä työpäivänään hän sai työpuhelimen, joka piti kuitenkin pian vaihtaa saman valmistajan kalliimpaan malliin. Näin siksi, että hän on esihenkilö, eikä esihenkilöllä voi olla tavallisen rivityöntekijän puhelinta. Ero tehtiin siis näin selväksi jopa puhelimen mallilla ja suojakuorilla.

Eräänä päivänä kaverini erehtyi menemään vain työntekijöille tarkoitettuihin taukotiloihin kahville ja hän sai osakseen kummeksuvia katseita. Hänen esihenkilönsä tuli nopeasti kertomaan, ettei esihenkilöiden sopinut kahvitella työntekijöiden taukotiloissa. Se on liian kaverillista. Työntekijöiden tiloissa kahvit keitetään Moccamasterilla, mutta esihenkilöiden tiloissa on huippuhieno Juran kahvikone. Selkeä ero tässäkin.

Työntekijät liikkuvat päivittäiset työajonsa firman näkyvästi teipatuilla autoilla, mutta esihenkilöt saavat halutessaan ajaa kaikki työajonsa omilla autollaan. Nämä omilla autoilla tehdyt työajot kirjataan ja myös maksetaan päivittäin. Näiden työajojen kirjaukseen riittävät työhön lähtö- ja päättymissaika sekä lähtö- ja päättymispaikka. Mitään välipysähduksiä ei tarvitse kirjata. Matkan osalta riittää siis pelkkä kokonaiskilometrimäärä. Tähän esihenkilö kehoitti vielä lisäämään 20 km/päivä ylimääräistä, sillä näin talossa on tapana tehdä.

Mielestäni tällainen käytäntö on selkeästi verottajan suositusten vastainen ja tuo kilometrimäärien päivittäinen vakiolisäys jopa laiton. Sehän on peiteltyä ja verotonta palkanmaksua, harmaata taloutta, jossa on iso riski merkittävistä sanktioista. Jos tällainen "talon tapa" on ylimmän johdon hyväksymä, on heille luvassa tämän paljastuttua kovia rangaistuksia ja yhtiölle isoja veroseuraamuksia.

Kuinka tällaisia talon tapoja voi lähteä muuttamaan?

Ei ole helppoa ainakaan uuden työntekijän lähteä näitä heti työsuhteen alussa kritisoimaan ja ajan kuluessa hän ei todennäköisesti edes halua. Saavutetuista edusta kun on aina niin kovin vaikea luopua, vaikka ne eivät firman kannalta kovin järkeviä olisikaan.

Oma etu on kuitenkin usein se paras etu vai kuinka Sinä tällaisessa tilanteessa toimisit?

Itselläni on kokemusta aivan vastaavasta. Silloin ristiriitainen myllerrys omassa päässäni, oikean ja väärän välillä, kävi jo viikossa niin ylivoimaiseksi, että irtisanouduin. Kaikille tuo päätös ei ole yhtä helppo jo ihan taloudellistakin syistä.

Johtaminen on taitolaji, jossa pitää osata tuntea vastuunsa tehdyistä päätöksistä. Huono päätös voi johtaa huonoon toimintatapaan ja monta huonoa päätöstä voi johtaa huonoon "talon tapaan".

"Näin meillä on aina tehty" on usein ensimmäinen varoitusmerkki tulevasta. Joskus tätä olisi ehkä paikallaan edes hieman kyseenalaistaa.