Liian suuri palkka ja hieno auto

Myyntihommissa olen usein joutunut tekemään töitä ainakin osittain suoritepalkalla. Provisiopalkan arviointi etukäteen on aika mahdoton tehtävä: onko esim. 30 %:n provisio suuri vai pieni sen näyttää vasta ensimmäiset tilinauhat. Onko palkka liian suuri yrityksen katerakenteeseen nähden, sen tietävät vain yrityksen omistajat ja kirjanpito.

Uudesta työsuhteesta neuvoteltaessa, palkkavaatimustani pidetään usein liian suurena. Mikä sitten on myyntimiehelle liian suuri palkka?

Jos mittarina pidetään vain kuukausittain palkkana maksettua euromäärää, voi palkkavaatimukseni tuntua monesta suurelta. Kun palkka suhteutetaan tehtyyn työmäärään ja saavutettuun tulokseen, on palkkapyyntöni kuitenkin varsin kohtuullinen – jopa maltillinen. Tässä esimerkki: Kun toin myyjänä yritykseen laskutettavaa myyntiä (alv.0%) yhteensä yli 15 milj. €/vuosi ja sain tästä korvauksena palkkaa 120.000 €/vuosi eli palkkani on mielestäni jopa suhteellisen pieni yrityksen saamaan etuun nähden.

Usein yritykset tarjoavat myyntityöstä pelkkää provisiota, mutta edellyttävät kuitenkin myyjältä paljon muitakin tehtäviä kuin myynti. Tällaisia muita tehtäviä ovat mm. uusien kollegojen kouluttaminen, raportointi, markkinointimateriaalien tekeminen, messuille osallistuminen, reklamaatioiden käsittely, jne. Mielestäni puhtaalla provisiolla töitä tekevältä myyjältä ei pitäisi edellyttää myynnin lisäksi muita työtehtäviä. Näin siksi, että provisiomyyjän pitää voida keskittyä myyntiin, koska vain siitä hänelle maksetaan.

Toisinaan yrityksissä määritellään myyjille ns. maksimipalkka, joka yleensä tarkoittaa, että tietyn euromyynnin jälkeen provisiota ei enää kerry tai sitä kertyy, suhteessa edelliseen, mitättömän vähän. Tällaiset provisiojärjestelmät ovat myynnintappajia, sillä onhan selvää että myyntimieheltä putoavat ns. "hanskat kädestä", kun huippuprovisiot on saavutettu. 

Eräs kollegani tapasi tehdä töitä hullun lailla kolme viikkoa ja pitää sen jälkeen aina viikon vapaata. Näin hän teki siksi, että yrityksen provisiojärjestelmä ei olisi tuonut juurikaan lisää rahaa neljännen viikon töistä, joten hän käytti sen ajan mieluummin matkustamiseen ja rahan tuhlaamiseen rahan tienaamisen sijasta.

Mitsubishi Evo

Eräs myyjän suurimmista kustannusvaikutuksista yritykselle on auto. Monessa yrityksessä myyjä saa edelleen ajaa omalla autollaan ja nostaa kilometrikorvauksia sekä päivärahoja. Tämä on myyjälle oiva tapa hankkia lisätuloja, jos vain pitäytyy autohankinnoissa järkivalinnoissa eikä vaihda autoa liian usein.  Eräs kollegani ajoi neljässä vuodessa laskutettavaa työajoa lähes 300 000 km. On selvää, että uutena ostettu diesel mersu oli ollut hyvä hankinta ja auto oli neljän vuoden aikana jo maksanut itsensä tuplaten.

Auto on siis myyjälle paitsi työväline, myös tapa hankkia palkanlisää. Itse olen kuitenkin ns. automiehiä ja autoja tulee vaihdettua useammin kuin se taloudellisesti on järkevää. En myöskään ole koskaan innostunut dieselautoista, enkä pienimoottorisista järkiautoista. Tästä syystä kilometrikorvaukset eivät itselläni yleensä ole edes kattaneet autoilun aiheuttamia kuluja, mutta harrastuksesta pitää olla valmis maksamaan. On kuitenkin etuoikeutettua saada ajaa autoilla, jotka herättävät itsessä intohimoa sekä tehdä työtä, jota rakastaa.

Rakkaudesta myyntiin ja autoihin.