Myyntimies pomona piilossa

Moni on varmaankin seurannut ”Pomo piilossa” nimistä ohjelmaformaattia. Siinä yrityksen johtaja soluttautuu muutaman päivän ajaksi yrityksen työntekijäksi ja onnistuu yleensä näiden muutamien päivien aikana löytämään yrityksestä monta kehityskohdetta. Lopuksi johtaja palkitsee tapaamiaan hyviä työntekijöitä.  

Ohjelman Suomi versio on puhuttanut mediassa ja somessa lähinnä huonon maskeerauksen takia. Formaattiin kuuluvan ns. paljastusosuuden aikana on moni lisäksi tuntenut suurta myötähäpeää johtajien kankeista kiitoksen osoituksista - se nyt vaan tuntuu olevan vaikeaa meille suomalaisille. Silti paljon kehityskohteita on Suomessakin näiden muutamien päivien aikana löytynyt. Formaatti siis on osoittautunut toimivaksi tavaksi löytää yrityksessä kehityskohteita ja –ideoita. 

Itse sain takavuosina kutsun tulla erääseen yritykseen myyntimieheksi ja koska tunsin toimitusjohtajan varsin hyvin. Hän antoi samalla minulle myös ns. salaisen tehtävän. Tehtäväni oli oman perehdytysjaksoni aikana etsiä yrityksestä kehityskohteita ja kysellä samalla aktiivisesti kehitysideoita perehdyttäjiltäni. Tämähän on vielä ihan luonnollinen pyyntö ja järkevää toimintaa uudessa työpaikassa töitään aloittavalle myyntimiehelle.
  
Toinen salainen tehtäväni olikin sitten luonteeltaan vähän erilaisempi: "luottamuksellinen ja erittäin salainen". Tehtäväni oli arvioida kolmen eri henkilön toimintaa, koska yhdelle heistä toimitusjohtaja oli suunnitellut merkittävää uutta asemaa organisaatiossa. Tunsin henkilöistä kaksi entuudestaan jotenkin, mutta kolmas oli minulle melko vieras. Päätin siis selvittää aluksi tämän kolmannen henkilön taustoja ja toimintaa organisaatiossa, mutta samalla seurata myös näitä kahta muuta aikaisemmin jo tuntemaani henkilöä. 

Tallinnassa käymässä

Perehdytysjaksoni aikana kiersin yrityksen eri yksiköissä ja kyselin paljon. Välillä huomasin, että varsinkin kysellessäni näistä kolmesta henkilöstä, osa ihmisistä muuttui varaukselliseksi eikä halunnut sanoa heistä minulle juuri mitään. Aina oli kuitenkin joukossa myös niitä, jotka kertoivat heistä myös kaikki mehevimmät juorut pikkujouluista, asiakastilaisuuksista yms. firman kemuista. Osa tapaamistani työntekijöistä kertoi oman mielipiteensä ko. henkilöistä jopa ihan kysymättäkin ja varsin värikkäin sanavalinnoin.  

Perehdytysjaksoni päättyessä olin muodostanut oman selkeän käsitykseni siitä, kuka näistä henkilöistä ansaitsi ylennyksen ja ennen kaikkea miksi. 

Keskustellessamme toimitusjohtajan kanssa näkemyksestäni ja perusteluistani, hän kertoi itsekin päätyneensä samaan ratkaisuun. Hän oli vain halunnut toisen näkemyksen ja vahvistuksen omalle päätökselleen. Minun esitykseni oli siis vain vahvistanut hänen omaa aikaisemmin tekemäänsä päätöstä. 

Perehdytysjaksoni päätyttyä jatkoin vielä tovin aikaa yrityksen myyntitehtävissä. Samalla jatkoin edelleen kehitysideoiden etsimistä ja löytyihän niitä. Pian kuitenkin parempi ja haastavampi työtarjous houkutti minut vaihtamaan työnantajaa. 

Myöhemmin kuulin, että toimitusjohtaja oli nimittänyt yhteisen suosikkimme merkittävään johtoasemaan yrityksessä. Tässä vaiheessa palkinnon sai siis vain yksi - ja kaksi muuta ehdokasta jäi ilman. Tosin he eivät varmaan tänä päivänäkään tiedä olleensa ehdolla ko. tehtävään, enkä ainakaan minä tule sitä heille (enkä kenellekään muullekaan) koskaan kertomaan. Siitä voin antaa MyyntiReinon kunniasanan.

Myyntihommissa kun luottamus on aina äärimmäisen tärkeä juttu ja edellytys yhteistyölle jatkossa. Tämä on hyvä kaikkien myyntimiesten muistaa nyt ja aina.