Kauppakello kalkattaa

Astelen määrätietoisesti maisemakonttorin toisessa päässä olevalle valkotaululle ja piirrän siinä olevaan sarakkeeseen, oman nimeni kohdalle, lukeman 2500€. Sitten kilautan kauppakelloa ja teen hieman vaivautuneesti omat tuuletukseni.

Paikalla olevat myyjät; Kimi, Teemu, Sari, Antti, Saara ja Pauliina, keskeyttävät omat hommansa ja kurkottelevat sermiensä takaa heittämään minulle yläfemmat. Myyntiryhmämme palkintomatka on taas askelen lähempänä toteutumistaan.

Tämä ei ollut pätkä elokuvasta, vaan pätkä myyjän todellisesta elämästä (nimet toki muutettu). Tällainen oli käytäntö eräässä yrityksessä, jossa työskentelin hetken myyjänä. En oikein koskaan itse pitänyt tuosta työn pakollisesta showosuudesta. Minusta se tuntui typerältä, vaivaannuttavalta ja turhalta. Kauppakellon kilisyttäminen myös harmitti, koska tiesin sen aina keskeyttävän muiden duunin. Oma myyntiflowni ainakin keskeytyi aina kellon kalkatukseen. Tavoiteltu fiiliksen nostatuskin kääntyi itseään vastaan, jos päivä oli itselle ollut siihen asti kaupallisesti surkea ja joku muu sai jo kilisyttää kauppakelloa sekä tuulettaa omaa onnistumistaan.

Myynti on fiilislaji, jossa oma hyvä flow on eduksi. Se ei välttämättä kuitenkaan ole tarttuvaa laatua, vaikka joku saattaa niin uskoa - ja toivoakin. Kauppakello saattaakin toisille olla hyvän flown kuolinkello. Motivaation latistaja pahimmasta sieltä päästä.

Kokenut myyjä paikkaa oman flown puutteensa ahkeralla ja säntillisellä tekemisellään. Hän noudattaa tarkoin myyntiputkensa prosessin vaiheita ja tekee toistoja. Se on varmin tapa saada kauppaa ja päästä itsekin onnistumisten kautta taas hyvään myynnin flowtilaan.

Vieläkö joku tämän jälkeen uskaltaa tai haluaa soittaa sitä samperin kauppakelloa?