Asenne ratkaisee

Tapasin sattumalta kaupassa vanhan myyntikollegani. Hän kertoi jo jäähyttelevänsä nykyisessä duunissaan. Ei kuulemma enää oikein jaksa innostua, kun nuori myyntijohtaja hehkuttaa menneitä ja tulevia myyntikoulutuksia.

Olin vähän kummissani.

Kysyin häneltä, että eikö niistä koulutuksista sitten ole ollut mitään hyötyä. Hän näytti hämmästyvän kysymystäni ja vastasi jotenkin ympäripyöreästi, että kyllähän niistä varmaan jollekin on hyötyä.

En kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoin kyselyäni: "Mutta onko niistä ollut hyötyä Sinulle?"

Tähän hän vastasi: "No ei kai, kun en ole niihin osallistunut. Teen mieluumin kauppaa senkin ajan".

En tiedä miten yleistä tällainen on, mutta onhan tuo kummallista.

Ei anneta koulutukselle edes mahdollisuutta. Ei osallistuta, vaikka työnantaja koulutuksen tarjoaa ja mahdollistaa. En ymmärrä sitäkään, että jollekin annetaan toistuvasti lupa luistaa tällaisista koulutuksista - vaikka kuinka huippumyyjä olisikin kyseessä. Johtamisessa on mielestäni silloin jotain pielessä.

"Non scholae sed vitae discimus" kirjoitti aikoinaan filosofi Seneca, kun hänen mielestään koulussa opetettiin elämälle tarpeettomia asioita. Yrityksille ei mielestäni kuitenkaan pysty myymään mitään tarpeetonta, sillä kaikki pitää pystyä liiketoiminnallisesti perustelemaan, itselle, esihenkilölle, työntekijöille, omistajille ja/tai yrityksen hallitukselle.

Olen kyllä kuullut, että täysin tarpeettomiakin koulutuksia on yritykseen ostettu, mutta se on jo ihan toinen ja aika pitkäkin tarina.