Useita vuosia sitten menin töihin
pieneen kasvuyritykseen, jossa työskenteli silloin omistajien lisäksi vain kolme
muuta työntekijää. Sain tehtäväkseni kehittää ja kasvattaa yritystä. Johtoryhmän
jäsenenä minulla oli vastuullani yrityksen markkinointi, myynti ja viestintä
sekä myöhemmin myös henkilöston rekrytointi ja koulutus.
Aloitin työni puolella palkalla, koska
yrityksellä ei olisi ollut varaa maksaa haluamaani palkkaa. Sovimme kuitenkin,
että teen töitä vain neljänä päivänä viikossa ja saan itse valita, koska pidän
vapaapäiväni. Tehtävää oli paljon, mutta pidin siitä. Omistajien kanssa meillä
oli läheiset ja luottamukselliset välit.
Yrityksen liiketoimintaa tukemaan perustimme toisen yrityksen, jonka toimintatavat ja imagon loin yksin – tosin pieneltä osin mainostoimiston kanssa yhteistyössä. Rekrytoin yritykselle ketjuyrittäjiä ympäri Suomen ja koulutin heitä tehtäviinsä. Tämän uuden yhtiön liiketoiminta kasvoi nopeasti ja siitä tuli muutamassa vuodessa alansa tunnetuin brändi Suomessa.
Yrityksen liiketoimintaa tukemaan perustimme toisen yrityksen, jonka toimintatavat ja imagon loin yksin – tosin pieneltä osin mainostoimiston kanssa yhteistyössä. Rekrytoin yritykselle ketjuyrittäjiä ympäri Suomen ja koulutin heitä tehtäviinsä. Tämän uuden yhtiön liiketoiminta kasvoi nopeasti ja siitä tuli muutamassa vuodessa alansa tunnetuin brändi Suomessa.
Työnantajayrityksenikin liikevaihto
kasvoi muutamia vuosia, mutta jämähti sitten paikolleen väärän järjestelmäinvestoinnin
seurauksena. Yrityksen liiketoiminta kangerteli pahasti, koska uuden
järjestelmän toiminta ei vastannut toiveitamme eikä toiminut kuten piti. Vuoden
kuluttua olisin ollut valmis lopettamaan ko. järjestelmän käyttämisen, koska sitä
ei lupauksista huolimatta oltu saatu toimimaan halutulla tavalla ja rahaakin
oli palanut jo kymmeniä tuhansia euroja. Omistajat halusivat kuitenkin jatkaa
tätä epätoivoiselta tuntuvaa järjestelmäkehitystä, koska investointi oli jo nyt
ollut yrityksemme kokoon ja liikevaihtoon nähden valtava.
Seuraava vuonna järjestemä ei edelleenkään
toiminut ja edessä olisi ollut konkurssi, ellei toinen yhtiömme olisi tahkonnut
kasvavalla tahdilla jatkuvasti rahaa. Minä olin kuitenkin tuon vaikeassa
taloudellisessa tilanteessa olevan yhtiön palkkalistoilla, joten minut
lomautettiin.
Lomautus on työntekijälle siitä onneton
asia, että se ei oikeuta häntä täyteen ansiosidonnaiseen päivärahaan, eikä
lomautuksella ole mitään aikarajaa. Se voi kestää vaikka kuinka kauan.
Mielestäni
oma lomautukseni oli kummallinen juttu muutamasta syystä:
1) Myyjiä ei koskaan pidä lomauttaa, jos yrityksellä menee
huonosti.
2) Minun luomani yritys tuo edelleen työnantajayritykselleni
rahaa (=miljoonia vuodessa).
3) Minun palkkani työnantajayritykselleni on jo useita vuosia
maksanut tämä minun luomani yritys ostamalla työpanokseni työnantajayritykseltäni.
Voin vain todeta, että kiittämättömyys
on maailman palkka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki mitä näet ympärilläsi on joku myynyt - muista tämä, niin osaat paremmin arvostaa myyntiä.