Kauhea kankkunen

Tämän tarina kertovat kaverini Aarne ja Timo yhdessä kumpikin omalta osaltaan.
Tarinan aloittaa myyntimies Aarne:

Oltiin yhtenä sunnuntaiaamuna liikkeellä kaverin kanssa kirkonmenojen aikaan duunipaikan lähellä ja ajattelin poiketa siellä hoitamassa yhden pikkujutun. Firmaan sisään astuessani huomasin aulan sohvalla täysin tiedottomassa tilassa nukkuvan työkaverini Timon, joka ei tuntunut millään tavoin reagoivan mihinkään ympärillään tapahtuvaan. Timo oli kaikesta päätellen ollut edellisenä iltana viihteellä, koska ilmassa tuoksahti vahvasti vanha viina. Timo nukkui humalaansa, maaten sohvalla selällään kaikki vaatteet päällään ja kengät jalassaan. Lattialla hänen vierellään lojui lähes tyhjäksi nautittu litran Stolishnaja Vodka pullo.

Tuntui, että pieni piru pääsi minussa irti. Jotain jäynää piti Timolle tehdä. Hain paksun mustan tussin ja piirsin aluksi Timon nenän alle ns. hitler-viikset. Toiseen poskeen piirsin hakaristin ja toiseen perinteisen ”kirkkoveneen”. Täydensin taiteellista luomustani kirjoittamalla isoilla kirjaimilla Timon otsaan FUCK. Tämän jälkeen hipsimme kaverin kanssa ulos ja jätimme Timon lepäilemään.

Näin Timo kertoo tapahtumasta:

Olin ollut lauantai iltana vähän baarikierroksella ja päädyin kotimatkallani poikkeamaan firmaamme. Koska mulla oli toimistolla iso leka Vodkaa, ajattelin ottaa muutaman huikan. No, tulihan niitä huikkia otettua sitten vähän useampikin. Väsytti ja kellokin oli jo niin paljon, että ajattelin ottaa pienet tirsat aulan sohvalla ennen kotimatkaa.

Heräsinkin vasta seuraavana aamuna lähempänä puolta päivää, aivan hirveään kankkuseen. Korjaussarjaksi huitaisin loput vodkat pullosta naamariin ja lähdin kävelemään kotia kohti. Olo ei todellakaan ollut paras mahdollinen! Nälkäkin oli, joten poikkesin McDonaldsin kautta. Koska autokaista oli tyhjä, kävelin autokaistan luukulle ja tein tilaukseni. Henkilökuntaa tuntui suuresti huvittavan, kun tilasin evästä sitä kautta. Kuuluivat nauravan ääneen vielä poistuessanikin.

Kävelin hampurilaistani mutustellen ja kylmää Cokista naukkaillen läheiselle kauppakeskukselle, jonka pihaan jäin ateriaani nauttimaan. Hetken päästä kauppakeskuksen vartija tuli luokseni ja kysyi: "Onko kaikki hyvin?" Kun vastasin, että ”On muuten, mutta hiukkasen tuo kankkunen riivaa."
Vartija katsoi minuun hymyillen ja kysyi: "Oletko kaveri vilkaissut aamulla peiliin?"
Vastasin hänelle, että "eipä ole tullut ihan ekana mieleen peiliin vilkaista." 
Vartija jatkoi: "Tulehan kaveri käymään tuolla kauppakeskuksen vessassa vähän vilkaisemassa itseäsi peilistä. Saatat yllättyä itsekin."

No, mä huitasin hampurilaisen jämät naamani ja lähdin marssimaan vartijan perässä kohti kauppakeskuksen sisätiloja. Siellä vessaan astuessani mulle valkeni heti peiliin katsoessani mitä ne Mäkkärin porukat olivat niin naureskelleet. Eihän mun naama koskaan mikään kaunis ole ollut, mutta nyt se oli kyllä aikamoinen ilmestys piirroksineen ja kirjoituksineen. Kokonaisuuden kruunasi vielä sekavat hiukset, punaiset silmät ja parransänki. Arvasin heti, kuka oli tämä naamataiteen tekijä. ”AARNE PERKELE!” olivat ekat sanat, jotka sain hämmästykseltäni suustani ulos.

Tussi ei meinannut lähteä edes saippualla pesemällä. Sain kuitenkin hieman piirroksia vaalennettua, joten tohdin lähteä jatkamaan matkaani kotia kohti. Kotona eukko ei varsimaisesti kiitellyt kotiin palaavaa sankaria. Päätin olla muutaman viikon tai kuukauden puhumatta mitään Aarnelle. Aika paljon mua nyppi. Ei oikein mahtunut mun huumontajuni piiriin tämä kepponen.