Roomalainen kenkäkauppias

Fontana di Trivi - Rooma

Rooman matkallani pysäköin pienen, Fiat Panda, vuokra-autoni keskustan laitamilla olevan kadun varteen. Kadulla oli usean sadan metrin matkalla lähes yksinomaan kenkäkauppoja – molemmin puolin katua. Perheemme naisväki oli luonnollisesti tästä hyvin innoissaan ja muutaman kenkäkaupan jälkeen päätin käyttää aikaani mieluummin kadulla kulkemiseen kuin kaupoissa seisoskeluun.

Lähes kaikissa kadun liikkeissä myytiin lähinnä naisten kenkiä ja laukkuja. Kauppojen henkilökunta oli pääosin aasialaista syntyperää ja myynnissä oli vain italialaisia kenkiä. Pieni hauska yksityiskohta oli, kun toisessa kaupassa näytteillä oli pelkästään vasemman jalan kenkiä, oli viereisessä liikkeessä esillä vain oikean jalan kenkiä. Kun ostaja osti kengät, sen pari haettiin usein viereisestä kaupasta. Ilmeisesti kaupat olivat siis ilmeisesti saman omistajan liikkeitä.

Pienen aukion kohdalle, helteisen kadun varteen, oli myös eräs aasialaisen näköinen nuorimies pystyttänyt oman kenkäkauppansa suuren valkoisen aurinkovarjon alle. Hän oli kasannut kenkälaatikoista varjon eteen toista metriä korkean kasan ja sen taakse hän oli muokannut laatikoista itselleen oman yksityisen osastonsa.

Kenkälaatikoiden päällä oli esillä koko hänen valikoimansa eli useita kymmeniä erilaisia nahkaisia miesten kävelykenkiä. Asiakastuolin virkaa toimitti vanha kulunut puinen jakkara kenkälaatikkokasan vieressä. Katselin hetken hänen valikoimaansa ja yhdet hienot, ruskeat nahkakengät miellyttivät makuani - sovitin siis niitä. Ne olivat liian suuret, joten tiedustelin olisiko hänellä niistä pienempää kokoa. Hän poistui hetkeksi laatikkokasan takana olevaan omaa "takahuoneeseensa" ja saapui naama hymyillen mukanaan pienempi pari samantyylisiä kenkiä – ei kuitenkaan samaa kenkää. Kokeilin niitä, mutta en oikein pitänyt niistä, vaikka myyjä vakuuttelikin huonolla englannillaan koko ajan ”the same, the same…”

Vieressä huomasin parin hieman erikoisia vapaa-ajan kenkiä ja sovitin niitä. Ne tuntuivat aivan mahtavan hyvältä jalkaani ja kokokin oli oikea. Ryhdyin siis kaupan tekoon ja kahden kauppamiehen kohdatessa siitä seurasikin ankara vääntö ja tinkiminen. Lopulta sain tingittyä kengät alle puoleen hintaan alkuperäisestä hintapyynnöstä ja todella naurettavan halpaan hintaan. Kauppias yritti kuitenkin vielä vaihtorahoja takaisin antaessaan saada niistä paremman hinnan antamalla ensin väärin rahasta takaisin. Asiasta huomauttaessani, hän oli muka kovasti pahoillaan, kun antoi erehdyksessä liian vähän rahaa takaisin. 

Sutki kauppias tarjoutui lopuksi pakkaamaan ostamani kengät minulle "takahuoneessaan" laatikkoon ja muovipussiin, mutta tähän en suostunut, vaan pyysin häneltä ainoastaan muovikassin mukaani. Näin siksi, että muutoin olisin hotellilla paketin avatessani todennäköisesti löytänyt paketista jotkut aivan muut kengät tai huonoimmassa tapauksessa vaikka pelkän puupalikan.

Kun perheeni naisväki oli vihdoin saanut shoppailtua tarpeekseen, palasimme autollemme naisten lukuisten ostoskassien kanssa. Ne täyttivät Pandan takakontin lähes kokonaan, joten tiedossa oli siis laukkujen ankara pakkaaminen hotellilla ennen lähtöämme paluulennolle kohti Suomea. Rooman kaupungin pysäköinninvalvontakin oli muistanut minua ja laittanut takalasin pyyhkijänsulan alle lottokuponkia muistuttavan, kokonaan italiankielisen, parkkisakon. No eihän siitä tällainen italiaa osaamaton mitään ymmärtänyt - mikä lie mainoslappu.

Palkatonta työtä

Myyjältä halutaan aina tuloksia. Toisissa yrityksissä hyvistä tuloksista ollaan valmiita myös maksamaan hyvin. Aina näin ei kuitenkaan ole. 

Usein yrityksissä palkataan myyjiä pelkällä provisiopalkalla, joille ei makseta edes kulukorvauksia. Näin uraansa aloitteleva myyntimies tekee paljon työtä, josta hän ei saa edes omia kulujaan korvattua ellei myyntiä tule riittävästi – eikä sitä monikaan yleensä heti onnistu tekemään. Tämä asia jää yleensä kuitenkin myyjän rekrytointitilanteessa kertomatta. Usein kerrotaan vain yrityksen menestystarinoita eikä myyntityön todellista arkea.

Moni yritys ulkoistaa myyntinsä yrittäjäpohjalla toimivalle myyjälle. Näin yritys ulkoistaa kätevästi samalla osan omasta yrittämisen riskistään myyjälle. Yrityksen oma riski on olematon, mutta myyjällä on omassa myyntityössään koko ajan onnistumisen pakko. Taloudellinen pakko ohjaa silloin myyjän toimimaan priorisoiden nopeiden ja helppojen kauppojen tekoon. Näin toimien kaikki hieman vaikeammat, vaikkakin mahdollisesti suuremmat, kaupat jäävät odottamaan toteuttamistaan siihen hetkeen, kun parempaa ei ole tarjolla. Jos sellaista hetkeä ei tule, nuo kaupat odottavat tekijäänsä vielä pitkään.

Usein provisiopalkalla tai yrittäjänä työskentelevältä myyjältä edellytetään myös muita tehtäviä kuin myyntiä. Jokseenkin kaikki yritykset edellyttävät myyjiltään säännöllistä raportointia tekemisistä sekä toisinaan myös kilpailijoiden tekemisistä. Kaikki tämä on myyjälle palkatonta työtä ja pois hänen myynti- tai vapaa-ajastaan.

Monesti vanhemman ja kokeneemman edustajan oletetaan kouluttavan uudet myyjät tai markkinointi-ihmiset oman työnsä ohessa ja tekevän siis ilmaista työtä. Mukana kulkeva uusi työntekijä saa varmasti paljon oppia kokeneemmalta kollegalta, mutta vie samalla tehokasta myyntiaikaa ja asiakastilanteissa saattaa häiritä ja vaikeuttaa ostajan päätöksentekoa. 


Provisiopalkalla toimivalla myyjällä ei mielestäni pitäisi olla velvollisuutta kouluttaa uusia työntekijöitä tai tehdä muita palkattomia lisätöitä, sillä hänen pitää saada keskittyä myyntiin. Hänelle pitää myös luoda parhaat edellytykset, jotta hän voi keskittyä siihen mitä parhaiten osaa eli myyntiin. Tämä on yrityksen johdon ja varsinkin myynnin johdon tehtävä. 

Mistä löytyvät parhaat uudet asiakkaat? Mitä nykyisille asiakkaille voi myydä lisää? Kuinka myyjä onnistuu paremmin vastaamaan ostajan tarpeisiin? Onko tuote tai palvelu kaikin puolin kunnossa? Miten sitä voidaan kehittää? 

DJ-auto aloitti Taiteidenyön Stoan pihalla

Auttakaa siis myyjää myymään enemmän ja antakaa hänen keskittyä tekemään enemmän ja kannattavampaa kauppaa.  

Palkatonta työtä ei pitäisi kenelläkään teettää, vaan sen tekeminen tulisi aina olla vapaaehtoista.

Fillarilla stadiin

Kesä on nyt Hesassa kauneimmillaan, joten päätin lähteä kokemaan sen fillarin selästä. Edellisestä pyöräretkestäni on kulunut jo useita vuosia ja stadin keskustassa en ole pyöräillyt ikinä. Myyntimiehenä liikun yleensä mieluumin autolla. Nyt halusin kuitenkin lähteä kokeilemaan Baanalla pyöräilyä, joten raahasin pyöräni metroon ja jäin pois Hakaniemessä.

Tauolla Merisatamanrannassa ja aurinko paistaa

Hakaniemessä pyöräilin hiljaisia rantoja pitkin ja Pitkänsillan ylitettyäni kurvasin vehreän ja vilpoisan Kaisaniemen puiston kautta Rautatieaseman ja Sanomatalon ohi Baanalle. 

Baana oli odotusteni mukaisesti selkeä ja turvallinen kevyenliikenteenväylä, jossa yllättävintä oli ehkä sen hiljaisuus. Alhaalla kuilussa kulkevaan Baanaan eivät juuri liikenteen äänet kuulu. Keskipäivän aikaan Baana oli muutenkin kovin hiljainen ja sitä pitkin pyöräilin sujuvasti Ruoholahteen, josta jatkoin rantoja pitkin Café Carusellin vieressä Merisatamanrannassa olevalle Helsingin Jäätelötehtaan perinteiselle jäätelökioskille.

Rannalla nautin hetken aikaa herkullisesta jäätelöstä. Jatkoin matkaani edelleen rantaa pitkin ohi Café Ursulan ja Etelä-Sataman Kauppatorille, jossa ihmettelin hetken turistien paljoutta. Moni ulkomaalainen oli selvästikin innoissaan Helsingistä aurinkoisen ja lämpimän ilman suosiessa heidän vierailuaan kauniissa kaupungissamme. Monen eri maan kansalaisten kamerat tallensivat torin tunnelmaa ja kojujen tarjontaa heidän kuvatessaan matkakuvia muistojensa albumeihin.

Jatkoin matkaani torilta pitkin Pohjoisrantaa Merihakaan ja sieltä Kalasataman uuteen kaupunginosaan. Kalasatamassa moni asia on vielä keskeneräinen, mutta siitä on rakentumassa pikku hiljaa oma idyllinen osa merellistä Helsinkiä. Kalasatamasta jatkoin pyöräilyäni Kulosaaren vanhan huvilakaupunginosan läpi Herttoniemeen ja sieltä edelleen kotilähiööni Mellunmäkeen.

Aivan mahtava kokemus, joka täytyy tehdä vielä jonain aurinkoisena päivänä uudestaan.

Kauniina kesäpäivänä kannattaa mielestäni nauttia stadista fillarin selässä pitkin rantoja – ja niitähän Hesassa onneksi riittää. 

Minut yllätti positiivisesti, kuinka hyvin fillaristit on huomioitu Hesassa mainioilla pyöräteillä tai selkeästi pyörille erotetuilla osilla ajoradasta. Melkein koko matkani saatoin ajaa pyöräteitä pitkin. Suosittelen kaikille pyöräilystä nauttiville kesäistä fillariretkeä stadin rantoja pitkin. 

Turvallista (pyöräily)kesää kaikille.

Myyntieuforian vallassa

Erään suuren perintätoimiston asiakasvastuullisena myyntimiehenä työskennellessäni, asiakkaani kutsui minut luokseen palaveriin. Hän pyysi minua ottamaan mukaani kaikki mahdolliset raportit sekä vuosiyhteenvedon laskutuksestamme heidän yrityksensä laskuista. Arvasin siis, että kyseessä tulisi olemaan tiukka hintapalaveri, jonka tavoitteena asiakkaallani olisi selkeästi hintojen laskeminen.

Valmistauduin palaveriin tutustumalla etukäteen perintäjärjestelmämme tuottamiin raportteihin sekä selvitin laskutuksemme perusteita tutustumalla kaikkiin suurempiin laskuihin. Selvittämällä perusteet näihin suurempien laskuihin perintäjärjestelmästämme, sain selkeän käsityksen mistä ne johtuivat ja miten niiden määrää voitaisiin jatkossa pienentää. Samalla minulle selvisi myös muutama oleellinen seikka, jolla asiakkaamme luottotappioita pystyttäisiin jatkossa vähentämään oleellisesti ja yrityksen perinnän kustannuksia pienentämään sekä omien perintätoimien toimintatapoja tehostamaan.

Asiakaspalaveriin mennessäni olin siis hyvin valmistautunut ja sainkin lopulta vietyä palaverin asiakkaan luona läpi ilman, että hintaneuvotteluun edes jouduttiin. Lähtiessäni palaverista asiakkaani kiitteli minua hyvästä ja tuloksekkaasta palaverista, joka oli tuonut hänen yritykselleen monta uutta, toimintaa tehostavaa, ratkaisua sekä kustannussäästöjä ja selkeän parannuksen yrityksen omiin toimintatapoihin.

Ratkaisumyynti on kuin palapelin kokoamista

Palaverista ulos tullessani minulla oli mukanani tuore sopimus kahden muun lisäpalvelumme käyttöönotosta asiakkaani yrityksessä. Hintapalaverista olikin tullut uusien palveluiden menestyksellinen esittely ja kaupat. Olimme yhdessä asiakkaamme kanssa löytäneet parhaat ratkaisut palveluistamme yrityksen ongelmiin. Kaikki palvelumme palat loksahtivat sujuvasti paikoilleen asiakas yritykseni omiin prosesseihin tehostaen yrityksen toimintaa ja vähentäen sen omaa työmäärää.

Kun pääsin takaisin omalle autolleni asiakasyrityksen parkkipaikalla, minut valtasi aivan mahtava myyntieuforinen onnistumisen tunne. Se purkautui villeinä riemunkiljahduksina – juuri tämän vuoksi myynti on aivan mahtava laji.

Tästä syystä haluan edelleenkin tehdä myyntityötä. 

Myyntyö antaa onnistuessaan mahtavan tunteen, eikä se huonoimmillaankaan ole koskaan tylsää puurtamista. Jokainen päivä on erilainen mahdollisuus onnistua ja tehdä asioita entistä paremmin.

Me liiskaamme puhelinmyyjät puolestasi

Otsikko on poimittu suoraan minulle tulleesta sähköpostista. 

Myynnin ammattilaisena kummeksuin ja paheksuin otsikon sanavalintaa ja luin lisää. Tässä viesti kirjoitusvirheineen kokonaisuudessaan:

Telemarkkinointiesto pitää huolen siitä etteivät puhelinmyyjät ikinäenää soita sinulle

Saamani viestin kuvitusta

Tiedämme tunteen, kun ärsyttävä puhelinmyyjä soittaa kesken rauhallisen päivän.

Se ei ole mukava tunne. Telemarkkinointiesto on kehitetty poistamaan puhelinmyyjien 

soitot kartaltasi lopullisesti. Aktivoi palvelu jo tänään ja nauti rauhasta!

Viestissä oli kuva vihaisena kännykkään huutavasta naisesta ja asialla oli Telemarkkinointiesto ry. Viestin lähettäjäksi oli merkitty SBG OU, Uus Sadama, Tallinn, Estonia.

Jäin pohtimaan onko minulle koskaan soittanut ärsyttävä puhelinmyyjä?

En ainakaan itse moista muista omalle kohdalleni sattuneen. Kyllä kaikki minulle joskus 

soittaneet puhelinmyyjät ovat olleet hyvin kohteliaita ja asiallisia. Eikä minua ole 

ärsyttänyt, koska puhelimeen vastaan vain silloin kun itse haluan. Toisaalta minulla 

on ollut jo useita vuosia puhelinmarkkinointikielto, jonka saan helposti voimaan aina

kolmeksi vuodeksi kerrallaan soittamalla Suomen Asiakasmarkkinointiliitto ry:n palvelunumeroon.

Entäpä sitten viestin otsikko?

En todellakaan halua, että kukaan liiskaa puhelinmyyjiä tai ketään muitakaan ihmisiä.

En voisi hyväksyä, että joku tekisi sen vielä minun hyväksynnälläni ja puolestani. Itse arvostan puhelinmyyjien työtä, sillä jokainen joka on sitä kokeillut, tietää kuinka henkisesti raskaasta ja vaativasta työstä on kyse. Se ei todellakaan sovi kaikille, eikä kaikista voi tulla hyviä puhelinmyyjiä. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin lisää tässä blogissani.

Tsemppiä kaikille puhelinmyyjille sekä iloista ja positiivista mieltä kaikille – myös kaikille niille, jotka saavat puhelinmyyjältä puhelun.