Roomalainen kenkäkauppias

Fontana di Trivi - Rooma

Rooman matkallani pysäköin pienen, Fiat Panda, vuokra-autoni keskustan laitamilla olevan kadun varteen. Kadulla oli usean sadan metrin matkalla lähes yksinomaan kenkäkauppoja – molemmin puolin katua. Perheemme naisväki oli luonnollisesti tästä hyvin innoissaan ja muutaman kenkäkaupan jälkeen päätin käyttää aikaani mieluummin kadulla kulkemiseen kuin kaupoissa seisoskeluun.

Lähes kaikissa kadun liikkeissä myytiin lähinnä naisten kenkiä ja laukkuja. Kauppojen henkilökunta oli pääosin aasialaista syntyperää ja myynnissä oli vain italialaisia kenkiä. Pieni hauska yksityiskohta oli, kun toisessa kaupassa näytteillä oli pelkästään vasemman jalan kenkiä, oli viereisessä liikkeessä esillä vain oikean jalan kenkiä. Kun ostaja osti kengät, sen pari haettiin usein viereisestä kaupasta. Ilmeisesti kaupat olivat siis ilmeisesti saman omistajan liikkeitä.

Pienen aukion kohdalle, helteisen kadun varteen, oli myös eräs aasialaisen näköinen nuorimies pystyttänyt oman kenkäkauppansa suuren valkoisen aurinkovarjon alle. Hän oli kasannut kenkälaatikoista varjon eteen toista metriä korkean kasan ja sen taakse hän oli muokannut laatikoista itselleen oman yksityisen osastonsa.

Kenkälaatikoiden päällä oli esillä koko hänen valikoimansa eli useita kymmeniä erilaisia nahkaisia miesten kävelykenkiä. Asiakastuolin virkaa toimitti vanha kulunut puinen jakkara kenkälaatikkokasan vieressä. Katselin hetken hänen valikoimaansa ja yhdet hienot, ruskeat nahkakengät miellyttivät makuani - sovitin siis niitä. Ne olivat liian suuret, joten tiedustelin olisiko hänellä niistä pienempää kokoa. Hän poistui hetkeksi laatikkokasan takana olevaan omaa "takahuoneeseensa" ja saapui naama hymyillen mukanaan pienempi pari samantyylisiä kenkiä – ei kuitenkaan samaa kenkää. Kokeilin niitä, mutta en oikein pitänyt niistä, vaikka myyjä vakuuttelikin huonolla englannillaan koko ajan ”the same, the same…”

Vieressä huomasin parin hieman erikoisia vapaa-ajan kenkiä ja sovitin niitä. Ne tuntuivat aivan mahtavan hyvältä jalkaani ja kokokin oli oikea. Ryhdyin siis kaupan tekoon ja kahden kauppamiehen kohdatessa siitä seurasikin ankara vääntö ja tinkiminen. Lopulta sain tingittyä kengät alle puoleen hintaan alkuperäisestä hintapyynnöstä ja todella naurettavan halpaan hintaan. Kauppias yritti kuitenkin vielä vaihtorahoja takaisin antaessaan saada niistä paremman hinnan antamalla ensin väärin rahasta takaisin. Asiasta huomauttaessani, hän oli muka kovasti pahoillaan, kun antoi erehdyksessä liian vähän rahaa takaisin. 

Sutki kauppias tarjoutui lopuksi pakkaamaan ostamani kengät minulle "takahuoneessaan" laatikkoon ja muovipussiin, mutta tähän en suostunut, vaan pyysin häneltä ainoastaan muovikassin mukaani. Näin siksi, että muutoin olisin hotellilla paketin avatessani todennäköisesti löytänyt paketista jotkut aivan muut kengät tai huonoimmassa tapauksessa vaikka pelkän puupalikan.

Kun perheeni naisväki oli vihdoin saanut shoppailtua tarpeekseen, palasimme autollemme naisten lukuisten ostoskassien kanssa. Ne täyttivät Pandan takakontin lähes kokonaan, joten tiedossa oli siis laukkujen ankara pakkaaminen hotellilla ennen lähtöämme paluulennolle kohti Suomea. Rooman kaupungin pysäköinninvalvontakin oli muistanut minua ja laittanut takalasin pyyhkijänsulan alle lottokuponkia muistuttavan, kokonaan italiankielisen, parkkisakon. No eihän siitä tällainen italiaa osaamaton mitään ymmärtänyt - mikä lie mainoslappu.