Jalanjälki ikkunassa

Tämä tarina tapahtui 80-luvun puolivälissä tammikuun lopun kuulaina ja kirpeinä pakkaspäivinä. Perjantai-iltapäivänä ajoimme reppuriporukallamme muutamalla autolla Hesasta Salon lähellä sijaitsevan Muurlan laskettelukeskukseen. Kyseessä oli yrityksemme Etelä-Suomen myyntiryhmän pienen budjetin säästökokous, jonka aloitimme laskettelemalla rinteessä iltapäivän. 

Kerrottakoon asiaa tuntemattomille, että Muurlan laskettelukeskus oli sen ajan säälittävä yritelmä tuoda laskettelumahdollisuus mahdollisimman etelään. Mäki oli pieni kumpare, jossa oli vain yksi hissi ja rinne. Laskettelukeskus oli sijainniltaan toisaalta mainio, sillä se sijaitsi aivan Muurlan lasitehtaan vieressä, ohi kulkevan Valtatie I:n varrella. Toisaalta sijainti oli mahdollisimman huono: tulevat vuodet osoittivat, että laskettelukausi jäi näin etelässä usein niin lyhyeksi, että kannattavaa siitä ei saatu juuri koskaan ja toiminta loppui.

Motelli Syvälampi

Mäessä muutamia tunteja laskettuamme ajoimme Saloon syömään ja sen jälkeen läheiselle Syvälampi –nimiselle motellille, jossa yöpyisimme. Syvälampi oli jo tuolloin ankea ja masentava metsämotelli, jonka ainoat valtit olivat sijainti valtatie I:n varrella sekä suosittu iltaravintola. Aikanaan motelli Syvälampi olikin suosittu tanssipaikkana, mutta suosio loppui, kun motelli päätyi 2000-luvulla otsikoihin bordellina. Kesällä 2014 motelli paloi tuhopolton seurauksena korjauskelvottomaksi.

Myyntikokouksemme aikaan motellissa oli hiljaista ja olimme ainoat sinne majoittuneet. Kävimme porukalla saunomassa ja puhuimme asiat läpi saunatuvassa. Sen jälkeen suuntasimme motellin ravintolaan, jonka piti olla suosittu tanssiravintola. Tuona iltana paikalla oli kuitenkin niin hiljaista, että osa porukastamme päätti lähteä tutustumaan Salon yöhön. Aluepäällikkömme, Harri, lupautui kuskiksi koska hän ei ollut ottanut vielä mitään. Harri oli juuri ostanut uuden Mersun 240 D –mallin. Auto oli musta, upea ja tilava, joten mukaan mahtui hyvin kuusi myyntimiestä.

Ravintolassa Harri istui meidän muiden seurassa ravintolassa, mutta pysytteli tiukasti limulinjalla. Harri ei koskaan tanssinut, sillä kuten hän itse asian ilmaisi: ”Tanssin vain epävarmoissa tapauksissa.” En muista Harria koskaan tanssilattialla nähneeni, vaikka naisia hänellä kyllä piisasi. Näin kävi nytkin ja Harri hävisi porukasta omille teilleen. Paluumatkan motellille teimme siis yhdessä taksilla, kun Harria ei enää ravintolassa näkynyt.

Seuraavana päivänä Harri palaili väsyneen näköisenä motellille aamupalalle jostain Salon suunnalta, muttei kommentoinut asiaa sen kummemmin, vaikka sitä häneltä utelimmekin.

Myöhemmin Harrin kertoi, että kotiin ajaessaan hän oli tullut sattumalta vilkaisseeksi Mersunsa oikean takaoven ikkunaa ja joutunut saman tien kaartamaan kotipihaltaan takaisin läheiselle huoltoasemalle pesemään ikkunat: sivulasissa oli aivan selkeästi näkyvissä siro vasemman jalan jalanjälki ja lisää varpaanjälkiä oli ollut myös takaikkunassa.

Harrin vaimon ei olisi paljon tarvinnut käyttää mielikuvitustaan arvatakseen mitä Mersun takapenkillä oli tapahtunut.