Mäyräkoiran kuolema

Kesäisenä perjantai iltapäivänä ajelin kerran viikon myyntimatkaltani pohjoisesta kohti Helsinkiä. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Aikani kuluksi soittelin matkapuhelimellani muutamalle reppurikaverilleni, joista eräs oli matkalla kohti Turkua. Sielläkin päin aurinko ja lämpö hellivät kesäistä Suomea. Liikenne oli selvästi vilkastumaan päin, kun osa ihmisistä oli selkeästi jo matkalla viikonlopuksi maalle ja mökille.

Soitin perään toiselle reppurikaverilleni, Timolle. Hän oli myös ajamassa kohti Helsinkiä. Timo vastasi ja kertoi olevansa jossain Hartolan tienoilla matkalla kohti etelää. Juttelimme niitä näitä, kunnes kuulin Timon huudon ”Perkele!”. Samassa kuulin puhelimen kolahtelevan jonnekin ja voimakas renkaiden ulvonta kuulu taustalta.

Sitten tuli aivan hiljaista.

Koska linja oli selkeästi vielä auki, huutelin luuriin Timoa. Pienen hetken jälkeen kuulin rapinaa, kun puhelimen luuri nostettiin lattialta. Timo sanoi hengästyneen kuuloisena puhelimeen: ”Sorry, tuli pieni tilanne päälle. Muutama mäyräkoira juoksi suoraan autoni eteen ja toinen taisi jäädä alle. Pitää mennä katsomaan miten kävi. Mä soittelen.” Näin sanoen Timo sulki puhelimen.

Jatkoin ajomatkaani odottavan jännityksen vallassa ja pienen hetken päästä Timo soittikin jo takaisin.

Mäyräkoira ja mäyräkoiran pahvit

Timo kertoi, että toinen mäyräkoira oli todellakin jäänyt hänen autonsa alle ja kuollut hetkessä. Toinen koira oli kuitenkin onnekkaasti selvinnyt täpärästi säikähdyksellä. Koirien omistaja oli tullut järkyttyneenä paikalle ja kertonut koirien juuri karanneen häneltä, koska ne eivät olleet kytkettyinä.

Mäyräkoiran kuolema latisti hieman aurinkoisen kesäperjantain tunnelmaamme. Ajelimme kumpikin Timon kanssa tahoillamme harmistuneena koiran omistajan välinpitämättömyydestä ja mietiskellen koiran omistajan velvollisuutta pitää lemmikkinsä aina kytkettynä – tämä olisi nytkin pelastanut pienen mäyräkoiran hengen.