Asiakas ei aina ole voittaja

Eräässä perintätoimistossa työskennellessäni olimme toimitusjohtajamme kanssa kumpikin autoista ja autourheilusta kiinnostuneita. Tästä syystä järjestimme asiakkaillemme kerran asiakastilaisuuden, jonka teemana oli rallicross. Asiakastilaisuutemme ajankohdaksi osui onneksemme kaunis ja aurinkoinen kevätpäivä.

Iltapäivällä Rautatientorin Mikonkadun puoleisella reunalla oli asiakastilaisuutemme kokoontumispaikka. Kun kaikki 16 osallistujaa olivat paikalla, lähdimme bussilla kohti Vantaan Vauhtikeskusta ja Business RallyCenteriä. Vantaan Vauhtikeskus oli paikka, jossa ajettiin myös rallicrossin Suomen mestaruuskisat. Rata oli osin asfaltoitu ja osin hiekkaa. Pitkä lähtösuora oli kokonaan asfaltoitu, mutta suora päättyi jyrkkään mutkaan, joka alkoi hiekkaosuuden. Mutkikkaan hiekkaosuuden jälkeen oli taas lyhyt asfalttiosuus, jonka jälkeen tiukka mutka takaisin lähtösuoralle. Radalla oli pituutta noin kilometri.

Ford Escort Mk 2

Radalla oli ajokalustona takavetoisia Ford Escortteja, joissa tasauspyörästö oli lukittu kiinni hitsaamalla eli autoissa oli ns. ”Kemppilukko”. Autoista oli myös karsittu kaikki ylimääräinen sisältä ja päältä. Kuskin paikalla oli auton ainoa istuin: kuppi-istuin neljän pisteen rallivöillä. Näkymä auton sisällä oli karu: kaikki verhoilut, penkit ja äänieristeet oli poistettu sisälle ja sinne oli rakennettu tukevat pehmustetut turvakaaret. Kuskin ikkunan paikalla oli harva verkko.

Radalla oli ajamassa kerrallaan neljä autoa ja jokainen sai ensin ajaa muutaman harjoituskierroksen, jonka jälkeen ajettiin aika-ajokierrokset. Aikojen perusteella kuskit jaettaisiin lähtöeriin ja jokaisen lähtöerän voittaja pääsisi suoraan finaaliin.

Aika-ajojen jälkeen sanoin toimitusjohtajallemme, joka oli selvinnyt oman lähtöeränsä voittajana finaaliin: ”Muistakin, että annat asiakkaamme voittaa!”  Sanoin näin siksi, että vain voittaja sai hienon pokalin ja kuohuviiniä.

Finaalista tuli todella tiukka ja hiekkaosuudelle toimitusjohtajamme ajoi vielä aivan rinnakkain erään hyvän asiakkaamme kanssa. Ajattelin, että viestini olisi mennyt perille ja toimitusjohtajamme hiljentäisi kohta vauhtia, mutta vielä mitä. Viimeisessä mutkassa toimitusjohtajamme sai paremman ajolinjan ja kurvasi voittajana maaliin.

Maalissa hän totesi minulle: ”Sorry, mutta kun saan kypärän päähäni, niin kilpailuviettini on niin kova, etten voinut antaa toisen voittaa.” 

"Poika" tuli siis kotiin ja muistutti aina toimistossamme hyllyn päällä seistessään, että asiakas ei aina ole voittaja. Harmitti vietävästi, että asiakkaamme ei kyseistä pokaalia saanut.