Erikoinen rekrytointi

Eräänä kesäiltana, kun olin juuri tullut perheeni kanssa saunasta (noin klo 21.00) puhelimemme soi. Vastatessani puhelimeen hämmästyin, koska soittaja oli entinen esimieheni, Seppo, muutaman vuoden takaa.

Keskustelu eteni suunnilleen näin:

Seppo kysyi: ”Haluatko vaihtaa uuteen hyväpalkkaiseen työhön? 
Kun vastasin tähän myöntävästi, hän kertoi: ”Me istutaan täällä mun toimistolla iltaa kaverini Pekan kanssa ja tarvitsemme pikaisesti hyvän myyntimiehen.” 
Sitten hän kysyi: ”Kuinka nopeasti pääset tänne minun konttorilleni?” 

Tiesin hänen toimistonsa sijaitsevan vain muutaman kilometrin päässä kotoamme, joten vastasin pukevani vain vaatteet päälle ja olisin siellä alle puolessa tunnissa. Seppo lupasi odotella. Puin pikaisesti ylleni ja ajoin ripeästi Sepon toimistolle.

Toimistolla istuivat Seppo ja hänen kaverinsa Pekka, jota en entuudestaan tuntenut. Molemmat kaverukset istuivat sohvalla konjakkilasit käsissään ja olivat silminnähden juovuksissa. Seppo kertoi perustaneensa rahoitusyhtiön, jossa Pekka vastasi myynnistä. He halusivat palkata minut myymään yhtiön rahoituspalveluita. Keskustelimme tulevasta työstäni ja sovimme, että aloittaisin heti kesälomani jälkeen uudessa tehtävässä yrityksen rahoituskonsulttina. Kokonaispalkkani olisi yli kolminkertainen nykyiseen verrattuna ja saisin valita minkä auton tahansa työsuhdeautokseni, mutta koska autoetu olisi osa kokonaispalkkaani, se pienentäisi luonnollisesti käteen jäävää osuuttani. Löimme kättä päälle ja sovimme aloituksen parin kuukauden päähän elokuulle.

Elokuussa menin siis intoa täynnä uuteen työhöni ja hankin työsuhdeautokseni kolme vuotta vanhan Volvo 740 GL:n, koska se oli verotusarvoltaan edullinen. Melkein kaikki muut ajoivat uudehkoilla Mercedeksillä, mutta itse halusin mieluumin ottaa paremman rahapalkan. Yrityksen toimitilat olivat hulppeat ja upeasti kalustetut. Työporukka oli nuorta, vauhdikasta ja mukavaa. Elämä hymyili.

Ehdin olla töissä vain muutaman viikon, kun kaikki muuttui. Pekka ilmoitti, että Seppo oli myynyt omistuksensa kehitysyhtiölle, joka tulisi irtisanomaan puolet henkilökunnasta. Ei ollut vaikea arvata, mistä irtisanomiset aloitettaisiin, koska olin vasta aloittanut. Sain kuitenkin lopulta tehdä töitä 4 kk täydellä palkalla ja opetella rahoitusyhtiön toimintatapoja. 

Tällä lyhyellä, mutta opettavalla kokemuksella päätin hakea töihin tosiin rahoitusyhtiöihin ja työsuhteeni päätyttyä sainkin varsin pian jopa valita lähdenkö Postipankin vai SYP:n rahoitusyhtiöön. Valitsin mielestäni paremman eli SYP -ryhmän rahoitusyhtiön.