Joogilla menee papu nokkaan

Eräänä syksynä kilpailevan yrityksen toimitusjohtaja Eero halusi tavata minut. Tunsin hänet muista yhteyksistä jo useiden vuosien takaa. Tapaamisessa Eero kertoi haluavansa palkata minut yrityksensä toimitusjohtajaksi. Kieltäydyin tästä tarjouksesta, mutta sanoin ryhtyväni kernaasti yrityksen markkinointijohtajaksi ja lupasin samalla ottaa vastuulleni myös hänen toisen yrityksensä markkinoinnin ja myynnin.

Aloitin siis työni virallisesti Eeron kahden eri yrityksen markkinointijohtajana, mutta vastuullani oli molempien yritysten toimintojen kehittäminen, myynti sekä markkinointi. Yritykset toimivat aluksi pääosin kahdella paikkakunnalla, mutta ryhdyin rakentamaan yrityksistä franchising –ketjuja. Melko nopeasti sainkin rekrytoitua useita yrittäjiä eri paikkakunnille ja toimintamme alkoi pikaisesti kasvaa.

Eero vietti usein pitkiä aikoja Intiassa ja silloin molemmat yritykset olivat kokonaan minun vastuullani. Kun kysyin Eerolta näistä matkoista, hän kertoi niiden olevan mietiskelymatkoja, jotka liittyivät hänen tehtäviinsä Sahaja Yoga yhteisössä. En kysellyt asiasta sen tarkemmin, mutta eri yhteyksissä Eero kertoi lisää Sahaja Yogasta ja sen periaatteista. Minua nämä asiat eivät suuremmin kiinnostaneet.

Muutaman vuoden päästä toista yritystämme kohtasi kuitenkin paha takaisku, kun suurin asiakkaamme lopetti yhteistyönsä kanssamme. Asiakkaan osuus oli reilusti yli puolet tämän yrityksemme liikevaihdosta ja tämä osuus siis katosi nyt ns. yhdessä yössä. Piti miettiä miten selviämme jatkosta, koska tässä hetkessä meillä oli aivan liikaa henkilökuntaa suhteessa työn määrään ja yrityksen palkanmaksukykyyn.

Eero teki ratkaisun ja irtisanoi toisen yrityksemme henkilökunnasta osan sekä siirsi suuren osan jäljelle jääneestä henkilökunnasta toisen yrityksemme palkkalistoille. En mielessäni oikein hyväksynyt tätä Eeron ratkaisua, koska tästä aiheutuisi ongelmia myös toiselle yrityksellemme kun sen palkkakulut tuplaantuisivat. Eero piti kuitenkin päänsä ja nämä järjestelyt toteutettiin pikaisesti.

World Trade Center Helsinki

Tähän hetkeen sattui soittamaan erään kilpailevan yrityksemme toimitusjohtaja Risto, joka kertoi puhelimessa haluavansa keskustella kanssani. Tunsin Riston jo usean vuoden takaa ja suostuin tapaamaan hänet omalla toimistollani Helsingin WTC:llä. Risto saapui sovittuun aikaan ja kertoi minulle asiansa: hän halusi palkata minut Helsingin toimistonsa vetäjäksi. Keskustelimme aiheesta pitkään hänen kanssaan, mutta en vielä luvannut Ristolle mitään vaan halusin hieman miettimisaikaa.

Seuraavana päivänä toimitusjohtajamme Eero soitti minulle vihaisena ja kertoi Riston kysyneen häneltä suosituksia, koska olin kuulemma hakenut heille töihin. Minun oli aivan turha yrittää selittää, että asia ei ollut niin, vaan Risto oli kysynyt minua heille töihin. Eero irtisanoi työsuhteeni päättymään heti ilman työvelvoitetta irtisanomisaikana. Keräsin siis tavarani ja lähdin kotiin miettimään mitä tekisin työkseni seuraavaksi.

Sahaja-joogi Eerosta en tämän jälkeen kuullut yhtään mitään. Kilpailevan yrityksen toimitusjohtajan, Riston, kanssa en suostunut muutamaan vuoteen edes keskustelemaan muutamaa sanaa enempää. Minua harmitti todella paljon hänen tökerö ja ajattelematon puhelunsa Eerolle, joka maksoi minulle työpaikan.  

Kyllä ihmisellä pitää olla sen verran tilannetajua, ettei lähde henkilön nykyiseltä työnantajalta suosituksia kyselemään. 

Tämän tapauksen jälkeen en missään tapauksessa enää edes harkinnut lähtöäni Riston yrityksen palvelukseen. Toisaalta olin samalla iloinen, että pääsin pois Eeron alaisuudesta tekemään jotain ihan muuta. Ei minusta koskaan olisi joogia tullut.

Seuraavat neljä kuukautta irtisanomisajan palkkani juoksisi, vaikka en tekisi yhtään mitään. Nyt oli siis mainio hetki lähteä kokeilemaan sellaista, jota olin jo pitkään halunnut – ryhtyä uudelleen kiinteistövälittäjäksi. Vanhoilla suhteillani saatoin aloittaa pikaisesti Helsingin Seudun OP-Kiinteistökeskuksen edustajana (tästä olenkin jo kertonut toisessa tarinassa; Kiinteistövälittäjällä on joskus vaikeaa).