Riskinotto kannattaa - vai kannattaako?

Ollessani aikoinaan 80-luvun lopulla töissä rahoitusyhtiössä rahoituskonsulttina oli arvopaperi- ja sijoitusosastomme osastopäällikkönä Salon suunnalta kotoisin oleva salskea nuorimies Kari. Koska arvopaperi- ja sijoitusosastomme sijaitsi meidän rahoituskonsulttien työhuoneen vieressä, jouduimme väkisinkin seuraamaan mitä siellä tapahtui.

Kari tuli yleensä töihin aina hieman myöhemmin kuin muut. Osastolleen sisään astuessaan hänellä oli tapana viskata ulkotakkinsa olkansa yli huoneen nurkkaan. Kari oli mitä parhain seuramies ja kova tarinankertoja, jolla oli tapana kertoa tarinansa vielä erittäin kovaan ääneen ja vahvoja voimasanoja viljellen. Näitä tarinoita piisasi heti aamusta alkaen. Samalla Kari oli kuitenkin kova tekemään töitä ja osaava ammattilainen tehtävissään. Hän oli koulutukseltaan oikeustieteiden kandidaatti, mutta lukuhommat eivät olleet häntä varten, vaan hän halusi paljon enemmän ja nopeasti.

Solmiolle voi käydä huonosti

Firman juhlissa tai asiakastilaisuuksissa Kari muuttui viinaa saatuaan usein entistäkin kovaäänisemmäksi ja jopa röyhkeän ylimieliseksi. Eräässä yrityksemme tilaisuudessamme hän tuli luokseni selvästi päissään ja sanoi: ”Sä pidät aina kravattia. Etkö Sä vois edes joskus ottaa vähän rennommin?  Ennen kuin ennätin vastata yhtään mitään, hän otti sakset, leikkasi poikki kravattini ja nauroi päälle tyypillisen äänekkään naurunsa. Katselin kaulassani roikkuvaa kravatinnysää, enkä minäkään oikein voinut muuta kuin nauraa vaikka hienon solmioni kohtalo samalla harmittikin.

Tuohon aikaan Kari suunnitteli veljensä ja kotiseutunsa säästöpankin kanssa ensimmäistä suurta nurkanvaltausoperaatiotaan. Tuo valtaus toteutui hieman myöhemmin ja silloin Kari pääsi rahastamaan lyhyessä ajassa suuren lehtitalon osakkeisiin sijoittamansa osakkeet myymällä ne merkittävästi ostohintaansa kalliimmalla.

Hieman tämän jälkeen seisoi yrityksemme pääovien edessä aamulla jalkakäytävälle pysäköitynä upouusi Porsche 911, jonka rekisteritunnus oli UOT-1. Kari oli tullut irtisanomaan itsensä, jotta hän pystyi paremmin keskittymään uusiin bisneksiin, joita hänellä oli jo paljon suunnitelmissa.

Myöhemmin sain lukea lehdistä paljon Karin ja hänen veljensä seikkailuista suomalaisessa liike-elämässä. Paljon palstatilaa saivat heidän kylpyläkauppansa, helikopterinsa, loistoautonsa sekä lukuisat talousrikossyytteet ja niiden vuosia jatkuneet oikeudenkäynnit.

Pitkän tuomionsa aikana Kari päätyi lukemaan opintonsa loppuun ja hän on tänä päivänä menestyvä lakimies. Uskon, että jos Karilta tänä päivänä kysytään: Kannattiko? 

Hetkeään epäröimättä hän vastaa ”No, totta hitossa kannatti!” . 

Tämä päälle tulee vielä pitkä ja äänekäs nauru. Kari kun ei ole koskaan ollut katuvaista sorttia.