Saippuakauppias

Tämä tarina tapahtui elokuussa 1986. Menin silloin töihin pieneen teknokemiantuotteita valmistavaan ja myyvään perheyhtiöön, jonka asiakkaina oli julkinen sektori ja yritykset. Yritys oli ostanut itselleen uuden kuluttajatuotemerkin ja perustanut sitä varten uuden osakeyhtiön. Sain kenttämyyntipäällikkönä vastuulleni uuden yhtiön kehittämisen, johtamisen ja myynnin.

Apunani minulla oli tässä työssä nuori ja hehkeä myyntisihteeri sekä muutama edustaja, mutta lisäksi sain apua tarvittaessa myös emoyhtiömme markkinointiosastolta sekä tehtaamme kemistiltä ja muilta asiantuntijoilta. Myyntisihteerimme puhelinääni oli mainio, koska se sai miehet kuvittelemaan, että hän oli vanhempi nainen ja uhkea blondi - todellisuus oli kuitenkin vähän toista. Tällaisia kommentteja kuulin kuitenkin usein asiakkailtamme, jotka eivät olleet myyntisihteeriämme vielä tavanneet. 

Emoyhtiömme oli omalla alallaan iso toimija ja sillä oli kymmeniä myyntiedustajia ympäri Suomen.  Kaikki emoyhtiömme edustajat ajoivat yrityksen omilla autoilla, jotka olivat valkoisia ja teipattu yrityksen logoin. Pääosa autoista oli Opel Astran farmarimalleja, koska edustajamme kuljettivat paljon tavaraa myyntimatkoillaan.

Opel Ascona vm. 1987

Ensimmäinen tehtäväni oli luoda uudelle yrityksellemme oma ja emoyhtiöstä poikkeava ilme. Tässä asiassa tein yhteistyötä mainostoimistomme kanssa. Loimme yhdessä emoyhtiöstämme hyvin erottuvan visuaalisen ilmeen ja yrityksemme logo oli harmaa-keltainen. Tällä pystyin myös perustelemaan esimiehelleni sen, että sain hankkia itselleni grafiitinharmaan Opel Asconan. Jouduin kuitenkin tyytymään vain 1,6 litraiseen moottoriin, koska kenelläkään ei yrityksessämme, johtajia lukuun ottamatta, ollut isompi moottorisia autoja. Tuohon aikaan autoetu määriteltiin auton moottoritilavuuden ja vuosimallin mukaan. Koska poistatin uudesta Asconastani kaikki mallimerkinnät, luuli moni edustajistamme kateellisena, että olin saanut 2 litraisen auton. En viitsinyt oikaista heidän käsitystään.

Yrityksemme liiketoiminta perustui kahteen annostelijaan sekä niissä käytettäviin erilaisiin pesuaineisiin. Ideoimme porukalla pikaisesti laajan valikoiman pesuaineita: saippuoita, shampoita ja hoitoaineita, joita kemistimme lähti tehtaallamme toteuttamaan. Tuotteista tehtiin kattava myös tuotekuvasto ja esite - myynti alkoi.

Saavutimme nopeasti ensimmäisen välitavoitteemme eli sen, että annostelijamme ja tärkeimmät tuotteemme löytyivät kaikista merkittävimmistä tukkuliikkeistä ja suurimmista marketeista. Seuraava askel olisi ollut kuluttajamarkkinoinnin aloittaminen laajemmassa mitassa, mutta tässä vaiheessa emoyhtiömme liiketoiminta sakkasi. Jo sovittuja mainoskampanjoita peruttiin ja markkinoinnissa lyötiin paniikkijarru päälle. Kustannuksia ei saanut tulla. Pettymykseni oli suuri, kun noin vuoden pohjatyön jälkeen seuraavaa askelta pitikin viivyttää. Jouduin myös siirtämään jo sovittuja myyjärekrytointeja epämääräiseen tulevaisuuteen.

Tämä olikin siis mainio ajankohta ottaa minuun yhteyttä ja tarjota minulle uutta työtä. Mutta miten se tapahtui, se onkin jo uuden tarinan arvoinen juttu.