Konttorikoneita kauppaamassa

Myyntimiesurani ja 80-luvun alussa kokeilin hetken myös konttorikoneiden myyntiä. Olin edustajana konttorikoneita myyvässä Helsingin Konttorikonekeskuksessa, jolla oli pienet konttoritilat Helsingin Vallilassa Karstulantiellä erään kerrostalon kivijalassa.

Yrityksellämme oli edustuksena italialaisen Olivetin kirjoituskoneet ja laskimet. Myimme myös IBM:n kirjoituskoneita sekä käytettyjä vaihdossa tulleita laitteita. Osa kaupastamme perustui tarvikkeiden, kuten värinauhojen ja laskimien tulostusrullien myyntiin.

Minun aloittaessani kesällä yrityksen edustajana, oli markkinoille juuri tulossa Olivetilta uusi mullistava uutuus; kirjoituskone, jossa oli pieni kahden rivin käyttö. Kone printtasi tekstiä paperille aina kun riviä vaihdettiin eli näytöllä näkyvää tekstiä saattoi vielä korjata ilman korjauslakan tai -nappulan käyttöä.

Olivetti ET 2500

Olivetti luotti kiekkokirjoituskoneissaan muoviseen pyöreään kirjasinkiekkoon, joka pyörimällä etsi aina halutun kirjaimen. Muovisen kiekon etuna oli luonnollisesti keveyden lisäksi sen hiljainen ääni. Kirjoitettaessa kuului vain vaimeaa naputusta.

IBM:n pallokirjoituskoneissa kirjaimen valinta tapahtui pyöreästä metallipallosta. Pallo voitiin myös helposti vaihtaa ja näin saatiin käyttöön erilaisia kirjasintyyppejä tai kielikohtaisia kirjaimistoja. Kirjoitettaessa pallo pyöri joka useaan suuntaan villisti ja valitsi kulloinkin halutun kirjaimen. Nopealla kirjoittajalla tämä sai aikaan melkoisen äänekkään rätinän. Korjaamiseen ei ollut muita mahdollisuuksia kuin korjausnappula tai korjauslakka, jos virheen havaitsi vasta kirjoitettuaan jo useita kirjaimia.

Aloitin työni kulkemalla myyntikäynneillä vanhemman myyntimiehen (=toimitusjohtajamme) mukana. Hän piti aluksi minulle lyhyen esittelyn koneista ja kertoi kaikki niiden tärkeimmät ominaisuudet. Lähdettäessä myyntikäynnille otimme mukaan aina pari konetta: uusimman 
Olivetin mallin sekä IBM:n myydyimmän pallokirjoituskoneen.

Olivetti ET 116

Aina ennen asiakkaan luo lähtöä esittelykoneet pyyhittiin Sinolilla, jotta sormenjäljet saatiin pois ja kone näytti kaikin puolin puhtaalta ja uudelta. Tärkeätä oli myös vaihtaa mahdollisesti kulunut värinauha sekä puhdistaa kirjasinkiekko ja –pallo, jotta kirjoitusjälki oli mahdollisimman hyvä. Mukana piti aina olla myös puhtaita valkoisia A4 –kokoisia arkkeja hieman vahvempaa paperia, jotta kirjoittamista voitiin hyvin demota.

Asiakkaamme olivat pääosin yritysten konttori- ja talouspäälliköitä. Suurin osa myyntikäynnistä meni yleensä koneen tai koneiden esittelyyn ja varsinainen kaupanteko oli sen jälkeen usein aika helppoa – tekniikka puhui puolestaan varsinkin Olivetin uutuuden kohdalla.

En kuitenkaan tuntenut oikein vetoa konttorikonekauppaan ja hyvä niin, sillä 1990-luvulla tietokoneet monipuolisine tekstinkäsittely ohjelmineen ja tulostimineen syrjäyttivät käytännössä kirjoituskoneet kokonaan.