Silakkamarkkinoilla

Wanhan Sataman katettu valopiha on viihtyisä juhlatila

Lokakuussa -94 järjesti Suomen Asiakastieto Oy samaan aikaan Helsingin Kauppatorilla alkavien Silakkamarkkinoiden mukaan nimetyn oman asiakastilaisuutensa Helsingin Wanhassa Satamassa.

Myös minut oli kutsuttu mukaan tilaisuuteen, koska olin yrityksen asiakas ja toisaalta myös yhteistyökumppani. Konsultoin omia asiakkaitani luotonvalvonnan tehostamisessa, joten tässä yhteydessä suosittelin asiakkailleni usein myös Asiakastiedon palveluita.

Asiakastiedon tilaisuus pidettiin Wanhan Sataman katetulla valopihalla, joka loi tilaisuudelle hienot puitteet pimeään syksyiltaan. Paikalla oli paljon vieraita ja heitä viihdyttämään oli pestattu joukko Linnanmäen Sirkuskoulun oppilaita. He kiertelivät yleisön joukossa kuka mitäkin tehden. Paikalla oli mm. jonglöörejä, tasapainoilijoita, taikureita, pellejä jne.

Keskellä pitkää tilaa oli suuri buffetpöytä sekä ympärillä useita juomapöytiä, joista kukin vieras sai hakea juomia oman makunsa mukaan. Olin jo ruokaillut ja siirtynyt sivummalle keskustelemaan minulle ennestään tuntemattoman tumman, turkulaiskaunottaren kanssa, kun viereemme saapui pelle. 

”Hyvää iltaa. Saanko tehdä teille pienen tempun? ”Pelle kysyi meiltä. Katsoin minua vastapäätä seisovaa turkulaiskaunotarta kysyvästi ja hän nyökkäsi pellelle myöntävästi.

Pelle sitoi näppärästi lyhyen valkoisen ja paksun narun löysästi päistään kiinni kaunottaren kumpaankin ranteeseen. Sen jälkeen hän sitoi samanlaisen narun samoin myös minun ranteisiini. Narut menivät kuitenkin ristikkäin, joten meidät oli näin liitetty naruilla toisiimme. 

”Tehtävänne on nyt irrottaa toisenne solmuja avaamatta, niin että naru pysyy koko ajan ranteidenne ympärillä. Onnea yritykselle. Palaan pian.”  Näin sanoen Pelle häipyi tungokseen ja jäimme kahdestaan pohtimaan ongelman ratkaisua.

Tässä vaiheessa esittäydyimme toisillemme ja kaunotar kertoi nimekseen Päivi. Yritimme hänen kanssaan miettiä ratkaisua ja haimme sitä mm. vääntämällä käsiämme milloin kummankin meistä ympäri, mutta ongelma ei näyttänyt ratkeavan – tai ainakaan minä en halunnut sitä vielä ratkaista, vaikka keksinkin miten se olisi mahdollista. Oli oikeastaan aika mukava olla sidottuna illan kauneimpaan naiseen, joka paljastui siinä vääntyillessämme ja kääntyillessämme vielä todella mukavaksi ja huumorintajuiseksi naiseksi.

Jonkin ajan kuluttua pelle palasi luoksemme ja kysyi: ”Joko ongelma jo ratkaistu?” Totesin hänelle, että ei aivan vielä, mutta mitäpä jos pujotan toisen narun keskikohdan Päivin ranteessa olevasta lenkistä ja kieräytän sen hänen nyrkkinsä ympäri, niin silloin on.

Päivi katsoi minua kummissaan ja hymyili minulle ilkikurisesti: ”Sä siis tiesit ton koko ajan?” No, pakko oli myöntää hänelle, että en aivan koko aikaa, mutta jonkin aikaa kyllä. Irrotimme siis narut ja pelle lähti tekemään temppujaan muille.

Me jatkoimme Päivin kanssa hauskaa iltaa kahdestaan, sillä sitä minkä pelle on yhdistänyt, älköön ilta erottako. Pikkutunneilla saatoin vielä herrasmiehenä Päivin taksilla Katajanokalta Helsingin linja-autoasemalle, jotta hän ehti viimeiseen Turkuun menevään yöbussiin.